tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kotiäitiys


Olen nyt ollut reilun vuoden kotiäitinä. Täytyy myöntää vaikka välillä on ollut "raskasta" niin olen onnellisempi kuin ikinä. Kyllä näin voin sanoa ihan rehellisesti. Hitaat aamut ovat niitä parhaita, varsinkin kun Kimikin on herännyt hyvällä tuulella. Minua ei haittaa tehdä joka päivä samoja asioita vaipanvaihtoa, tiskaamista, pyykipesua, ruuanlaittoa ja lattian pyyhkimistä. Tulisihan töissäkin tehtyä niitä samoja asioita joka päivä. En ajattele sitä niin vaan olen onnellinen jokaisesta päivästä kotona.



Arjen pieniä iloja.


Me täällä länsimaissa saadaan olla onnellisia. Ainakin Suomessa ja Saksassa äideille maksetaan äitiyslomarahaa, vanhempainrahaa tai millä sitä nyt kutsutaan missäkin maassa. Hollannin systeemistä kirjoitti Hollanninsuomalainen, siellä äitiysloma on ihan super lyhyt. Minä olen saanut ensin mutterschutzgeldia (kun olin "pakkolomalla" töistä), äitiyslomarahaa ja vielä hetki sitten vanhempainrahaa. Lapsilisää saan myös joka kuukausi 192€, tätä maksetaan Saksassa niin kauan kuin lapsi muuttaa kotoa tai valmistuu ammattiin (siis aivan uskomatonta). Vanhempainrahaa maksettiin siihen asti kun lapsi täytti yksi vuotta. Baijerissa saa nyt 150€/kk Betreungsgeldiä, jos lapsi ei ole vielä mennyt päivähoitoon. Tätä maksetaan siihen asti kun lapsi täyttää kolme vuotta (ellei ole mennyt hoitoon ennen sitä). Näin kirjoittelin vuosi sitten byrokratiasta.


Joten seuraavat vuodet kituutellaan, joudutaan menemään miehen lompakolle. Se vasta vaikeaa onkin meille (ulko)suomalaisille naisille. Ihan kun jouduttaisiin pyytämään almuja, vaikka ei se mies sitä asiaa (toivottavasti) niin ajattele. Olisi kiva kuulla konkareilta vinkkejä miten olla käsi ojossa ylpeästi? 





Me täällä länsimaissa saadaan olla lastemme kanssa ensimmäiset vuodet ja siitä vielä maksetaan. Näin ei kuitenkaan ole joka maassa. Suomessa äidit valittavat kun saavat niin vähän rahaa siitä kun hoitavat lapsiaan. Muistakaa että olkaa onnellisia että saatte edes olla lastenne kanssa ja jotain pientä rahaa. Joissain maissa äiti joutuu menemään töihin parin kuukauden jälkeen, jättää vauvan isovanhemmille tai hoitajalle. Siltikään rahaa ei jää sen enempää kuin esimerkiksi vaikka Suomessa hoitovapaalla olevalle äidille. 


Tiedän yhden tapauksen jossa äiti oli joutunut jättämään kouluikäiset lapset isovanhempien hoitoon. Hän näki lapsiaan ehkä vain kerran kahdessa kuukaudessa. Hän lähetti heille rahaa elämiseen ja joskus lähetti jopa ruokaa. Kaikki vain siksi että äiti sai tehdä töitä, tuskin tienasi kovinkaan hyvin. Oli varmasti rankkaa jättää lapset omien vanhempien hoitoon, en pysty edes ajattelemaan. Tässä maassa ja useassa muussa maassa se taitaa olla normaalikäytäntö. Jotenkin sitä rahaa pitää saada elämiseen. Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, hän tapasi suomalaisen miehen. He ovat onnellisesti naimisissa ja koko perhe yhdessä. Näin onnellisesti tuskin käy kaikille.



Joskus kotiäiti yllättää ja leipoo pullaa.


Minusta tuntuu siltä että minä olen etuoikeutetussa asemassa. Aion nauttia täysillä näistä vuosista kun olen kotona. Tykkään näistä "hitaista" aamuista, jolloin syödään rauhassa aamupalaa ja mietitään että mitä tehdään. Minusta on ihanaa jos meillä ei ole suunniteltua ohjelmaa niin voidaan vaan olla. Aion olla kotona niin kauan kuin se taloudellisesti on mahdollista. Karsastan ajatusta että lapsi revitään sängystä kukonlaulun aikaan ja sitten itse kiireellä töihin. Toivon että meillä on mahdollisuus pehmeään laskuun.


Olen kuullut kun täällä muutamat äidit sanoivat olevansa "Schnauze voll" eli kurkkua myöten täynnä tai että heillä oli "langweilig" eli tylsää ja siksi vievät lapsensa hoitoon ja menevät itse töihin tai jäävät hoitamaan kotia sillä aikaa. Hyvin harva kuitenkaan tekee 100% työpäivää, ehkä vain 50% tai 80% tai vielä vähemmän esim. pari tuntia päivässä. Työnantajat ovat täällä myötämielisiä siihen että äidit tekevät lyhempää päivää.


Joten nautitaan niistä pienistä vielä kun lapset ovat pieniä. Se aika menee niin nopeasti ohi, myöhemmin se on muisto vain. Nautitaan niistä pienistä arjen iloista vaikka välillä ei kaikki mene niin mukavasti.


Ihan parhaat säännöt!! Kiitos Anna-ystäväiseni.
.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mitä kaipaan Suomesta nyt?



Toppelundin ranta


Loma lähenee ja pitää alkaa miettiä että mitä sitä tekeekään lomalla. Tänä vuonna onkin spesiaalia kun olemme Kimin kanssa kahdestaan reissussa tai sen puolitoista viikkoa ennen kuin Jumi tulee. Katselin vanhoja kuvia ja sieltä löytyikin näitä ihania merimaisemakuvia ja kyllä nyt tuli ikävä Espooseen. Paikkaan jossa olen asunut ison osan elämästäni. Muistelin lämmöllä minun työpaikkoja, työmatkapyöräilyä, työkavereita ja varsinkin niitä ihania hetkiä ystävien kanssa. Yleensä niihin kuului joko meren- tai järvenranta ja ehkä jotain kuplivaa. Ja nauru ja nauru sitä ei puuttunut ikinä, ei.



Onnellinen olen kun pääsen viettämään juhannusta Suomeen, edellisen kerran olin Suomessa juhannuksena kolme vuotta sitten. Se oli ensimmäinen kerta Jumin kanssa ja meillä oli varsin mukavaa. Tänä vuonna pääsen viettämään juhannusta hyvän ystäväni kanssa. Hän on myös ulkosuomalainen ja on sen verran onnellisessa asemassa että pääsee joka kesä Suomeen lasten kanssa. 


Selailin nettiä ja koitin etsiä meille jotain city-juhannusohjelmaa. Valitettavasti kokot taidetaan polttaa kaikki niin myöhään että se on meidän Kimille ihan liian myöhään. Toivotaan että päästään edes juhannussaunaan. Netistä katsottuna Seurasaaren juhannus kuulosti hyvältä, olisi laulua, tanssia, ja kokko luvassa. Muutenkin Suomi 100 vuotta kunniaksi oli suunniteltu vaikka ja mitä. Esimerkiksi Seurasaari osallistuu Ylen kaikkien aikojen Juhannusjuhliin eli klo 22 Suomen joka kolkassa tanssitaan samaa laulua samaan aikaan. Mutta sisäänpääsymaksu on hurjat 23€, ei taideta mennä.


Löysin netistä yhden myös erittäin rakkaan paikan. Nimittäin Siikaranta Espoossa siellä olisi Hotelli Nuuksiossa kunnon juhannusmeiningit. Aivan mahtavaa että siellä on rohkea yrittäjäpariskunta, mahtavaa. Ehkäpä joku kesä olemme siellä tiedä sitä. Tuli lapsuuden juhannukset mieleen, kuinka useana vuonna olimme siellä katsomassa kokkoa. Ja ties kuinka monta kertaa ollaan oltu siellä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Sinne on ehkä päästävä tällä reissulla.



Mutta mitä kaipaan Suomesta juuri nyt? Totta kai, rakkaita ystäviä, sukulaisia ja luontoa. No ihan konkreettisesti ajateltuna mitä ruokaa kaipaan just nyt. Aion vetää niitä koko kolme viikkoa... heh heh..


  • Mustikkakeitto, kylmänä maistuu ihan törkeen hyvälle. Löytyy myös muita kivoja makuja, jos niitä on vielä olemassa? Muistaakseni joskus oli mansikka-raparperi vai ruusunmarja-raparperi? En enää muista.

  • Maksalaatikko ja puolukkahillo, toisten mielestä koiran ruokaa. Minä tykkään ja himoitsen.

  • Maksamakkara näkkileivän tai ruisleivän päällä ja suolakurkut siinä päällä

  • Aurajuusto, toiset vihaa, minä rakastan. Yleensä minulla on ollut pakkasessa mutta joku pirulainen oli syönyt ne.

  • Yosan marja"jogurtit", ihanan raikkaita ja keveitä. Nams.

  • Asidofilus piimää, se on niin ihanan pehmeän makuista että ei ole toista.

  • Punajuurisalaatti, varsinkin kun sitä laittaa lauantaimakkaran päälle niin avot.

  • Mustikat ja mansikat, toivottavasti sato ei ole kärsinyt kylmän kevään/kesän vuoksi.

  • Uudet perunat ja suomalainen voi.

  • Juustonaksut, niitä en ole täältä löytänyt.

  • Ruusunmarjasosetta pakkasesta, löytyykö sitä vielä? Pienenä niistä purkeista piti tehdä ne "lankapuhelimet".

  • Raejuusto, vaikka sitä saa täältä niin se on ihan erimakuista ja rakeisempaa, täällä oleva on sellaista mössöä.

  • Koskenlaskija-sulatejuusto, niin ihanan vahvan makuista. Ja tietenkin sitä syödään suoraan paketista viipaleina.


Mitäköhän muuta ruokaa sitä olisi ikävä? En nyt keksi mitään muuta mitä täältä ei saa. Tässähän tulee nälkä kun tätä listaa lukee. Nam nam!



Matinkylän ranta, Juhannus 2010



Listasin paikkoja mihin haluan ehdottomasti lomalla mennä. 


  • Leppävaaran uimahalli ja maauimala. Se on ollut vissiin jo pari vuotta auki ja nyt ajattelin tänä kesänä käydä sen katsastamassa.

  • Toppelundin ranta ja Haukilahden paviljonki. Rakas vanha työpaikkani oli (on edelleen) Haukilahden rannalla. Paviljongista saa taasen maailman parasta vuohenjuustosalaattia.

  • Matinkylän ranta ja Kahvila Merenneito, vaikkakin se omistajamies oli välillä hieman pelottava niin silti siellä on ollut mukava katsella maisemia.

  • Angry Birds-puistot, luultavasti meihin voi törmätä leikkipuistoissa tai Hop Lopista riippuen ilmoista.

  • Tehtaanmyymälöistä haluan mennä Lumenen, Iittalan ja Marimekon myymälöihin.

  • Siikajärvi Espossa sinne on joka kesä kerta päästävä käymään. Toivotaan että ilmat olisivat hyvät ja päästäisiin uimaan.






Koitan olla suunnittelematta liikaa ja toimia enempi fiiliksen mukaan. Katsotaanpa miten tämä suunnitelma onnistuu. Olemme puoltoista viikkoa ilman Jumia Suomessa niin meillä on hyvää aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. Jumi tulee heinäkuun alussa ja meillä on kivat suunnitelmat pariksi viikoksi. Ensiksi mennään pyöräilemään Turun rengasreitti, neljä päivää ja kolme yötä ollaan sillä reissulla. Sen jälkeen ollaan viikko mökillä Somerolla, ai että odotan niitä hiljaisia iltoja kun istutaan kuistilla ja katsellaan järvelle päin. Ja voin taas tokaista "Tämä on sitä elämää".


Juhannuskokko Matinkylän rannalla.


Hyvää Juhannusta kaikille!!


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lähialueiden nähtävyydet

Olen listannut tähän postaukseen lähialueiden nähtävyydet/ tekemiset. Kerron myös hieman mitä paikassa voi tehdä jos ei muuten aukea. Päivitän listaa kun muistan/keksin lisää paikkoja sekä silloin kun olen jossain käynyt ja tehnyt siitä postauksen. Joihinkin olen merkinnyt kilometrimäärät ja olen arvioinut kauan kestää ajaa autolla meiltä (Huom, ruuhkat/tietyöt pidentävät aikoja). Voi olla että tämä leviää käsiin mutta koitetaan. 

Tänä kesänä ja syksynä on tulossa niin monta vierailijaa Suomesta että pitää hieman avittaa heitä että mitä kannattaa parin päivän/viikon reissulla tehdä.



Seelenkopfilta kuvattuna.


Puoli tuntia tai alle

Freibad, maauimala - Oberreute
Freibad, luonnonmaauimala - Scheidegg
Waldsee uimaranta - Lindenberg
Skywalk - Scheidegg
Vesiputous - Scheidegg
Hattumuseo - Lindenberg
Aquaria - Oberstaufen - kylpylä
Alpsee Bergwelt - Immenstadt
Alpsee Skytrail - Immenstadt
Inselsee Allgäu, Wasserski & wakeboardpark - Immenstadt
Bergbauern museo - Immenstadt
Mittagbahn - vaellus, kelkkailu, lumikenkäily, laskettelu - Immenstadt
Buchenegger - vesiputous
Hochgrat 1870m - vaellus, ski touring, laskettelu, kelkkailu - Steibis
Bodensee - mm. uimaranta
Alpsee - mm. uimaranta
Eistobel, kanjoni - vaellus
Hausbachklamm kanjoni - vaellus
Limare, kylpylä - Lindau
Pfänder 1064m (Itävalta) - Villieläinpuisto, vaellus, laskettelu
Grünten 1737m - vaellus, laskettelu



Bodensee


Kaupungit:

Lindenberg
Isny im Allgäu
Lindau
Bregenz- Itävalta
Wangen

Tunti tai alle

Breitachklamm kanjoni, vaellus - Oberstdorf
Neuschwanstein  -Prinsessa Ruususen linna
Wonnemar, kylpylä - Sonthofen
Cambomare, kylpylä -Kempten
Nebelhorn 2224 m - vaellus, kiipeily, laskettelu - Oberstdorf
Fellhorn 2038 m - vaellus, kiipeily, laskettelu - Oberstdorf
Das Höchste - vaellus, kiipeily, laskettelu - Oberstdorf
Muttersberg 1401 m - Bludenz
Bezau 650 m - Bezau

Kaupungit

Kempten - mm. shoppailua
Sonthofen - Burg Fluhenstein, Hinanger wasserfall
Oberstdorf - mm. Mäkihyppytornit
Ravensburg - kyllä, palapelien luvattu kaupunki
Wasserburg - Ihana kaupunki Bodenseen järvellä
Nonnenhorn - Ihana kaupunki Bodenseen järvellä
Friedrichshafen - mm. Zeppelin-museo
Dornbirn (Itävalta) -  mm. inatura, Rolls royce museo, Karren & Rappenloch
Feldkirch (Itävalta) - villieläinpuisto, Schattenburg - 65 km


Kaksi tuntia tai alle

Mainaun kukkasaari, Konstanz - 80 km
Affenberg, Salem, apinavuori - 80km
Allgäu Skyline Park, huvipuisto -108km
Linderhof linna, Ludwigin linna - 112 km
LEGOLAND saksa - 141 km
Bavaria filmstudio - 175 km
Nymphenburg linna - 169 km


Korkeita vuoria
Säntis 2502m, Sveitsi - 100km
Rätikon, Lünersee, Itävalta - 100km
Zugspitze 2962m - Garmisch-Partenkirchen - 130 km



Kaupungit

Meersburg - 70 km
Memmingen - 72km
St. Gallen (Sveitsi) - 75 km
Vaduz- (Liechtenstein) - 80 km
Konstanz -  mm. Sea Life - 98 km
Landsberg am Lech - Ihana pikku kaupunki - 114 km
Ulm - maailman korkein kirkon torni jonne voi kiivetä - 120km
Davos (Sveitsi) -144km
Zürich (Sveitsi) - 155 km
Dachau - keskitysleiri - 180 km
München - 185 km
Augsburg - 175 km

Kolme tuntia tai alle


Neuhausen am Rheinfall (Sveitsi) - Rheinin vesiputous - 150km
Therme Erding - Euroopan suurin kylpylä - 204 km

Reinin putous





Kaupungit

Innsbruck, (Itävalta) - 180km
St. Moritz, (Sveitsi) - 200km
Stuttgart - 211 km

Neljä tuntia vähän alle tai yli


Kehlsteinhaus "kotkanpesä" - 340 km
Europa park - Euroopan suurin huvipuisto - 240 km

Kaupungit

Merano, Süd-Tirol (Italia) - 270 km
Lago di Como (Italia) - 286 km 
Bolzano, Süd-Tirol (Italia) - 300 km
Salzburg, (Itävalta) -  326 km
Gardajärvi, (Italia) - 433 km


Mellental



Tätä listaa olen tehnyt kuin Iisakin kirkkoa ja koko ajan tulee joku mieleen ja pitäähän se tietenkin lisätä listaan mutta eiköhän tällä nyt pääse alkuun. Vaellusreittejä, pyöräreittejä menee tällä alueella ristiin rastiin montakymmentäkilometriä joten niitä en nyt tähän ihan yksittäin ole laittanut.Pienet laskettelurinteet olen myös jättänyt pois. Jos kuitenkin halajat vaeltamaan tai tekemään jotain muuta lähialueelle niin voit minulta kysyä apua, neuvon mielelläni.


Tähän lisään muiden bloggaajien postauksia


My life in Spain Miia kirjoitti reissustaan Etelä-Saksassa näin.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Pyöräileminen kannattaa aina

Vuoret kutsuivat luokseen.


Oltiin viikonloppuna taas perheen kanssa pyöräilemässä, Kimi oli peräkärryssä Jumin kyydissä. Kaikki eväät ja peitot yms olivat kätevästi siellä kyydissä mukana, niin sain olla ihan vapaa repuista sun muista. Ajettiin autolla Immenstadiin josta poljettiin Iller-joen vartta pitkin Oberstdorfiin asti ja takaisin. Fillarointiin meni aikaa reilu kolme tuntia, ajettiin pari kertaa hieman harhaan. Muutenkin ajettiin ihan rauhallista vauhtia, sähköpyöräilijät vain pyyhälsivät ohi.



Joskus kannattaa "eksyä" löytyi meinaan tällainen ihana helmi.


Pyöräily on minulle jostain syystä rakas harrastus, ehkä osaltaan siksi että isäni on ollut (on vieläkin) kilpapyöräilijä. Jotenkin pyörän päällä ollessa minulla on hyvä fiilis. Sellainen ihana vapauden tunne, tuuli (ei kamala vastatuuli) hivelee kasvoja. Pyörällä pääsee etenemään mielestäni hyvinkin nopeasti ja helposti. Espoossa asuessani kuljin töihin fillarilla ja osan kyläreissuista tein myös fillaroiden. Joskus tuntui että olisipa kiva mennä kylään ihan tavallisissa vaatteissa. :) Olarista Haukilahteen pääsin nopeammin pyörällä kuin bussilla.





Minun pyöräilyurani ei vain alkanut kovin hyvin. Pienempänä kaatuilin ja tunaroin pyörän kanssa suhteellisen paljon. Silloin tietenkin ilman kypärää, ihme varmaan on se että olen vielä hengissä. Myöhemminkin on tullut "kompuroitua" pyörän kanssa, varsinkin ratikkakiskot, mutaiset tiet ja klossikengät kiinnitimineen ovat tuoneet lisämaustetta "sotkemiseen". Terveisin "polvet aina ruvella". Mutta en ole näistä vastoinkäymistä välittänyt vaan polkenut sinnikkäästi vastatuuleen.


Harmi vain että täällä asuessani on hyötyfillarointi jäänyt vähille. Töihin olisi ollut ihan kiva matka noin 15 km, mutta lähdeppä klo 04 aikoihin (tai aikaisemmin) polkemaan niin kiitos, ei kiitos. Muutenkin pyörälenkille lähteminen on ihan erilaista. Pitää olla aina hyvä ilma minimissään +15 astetta lämmintä ja auringon pitää paistaa. Täältä vuoren päältä kun lähdet alamäkeen niin jarrujen pitää oikeasti toimia ja väsyneenä lenkin jälkeen on AINA ylämäki edessä. Tasaista maastoa löytyy tuolta alhaalta ja sinne mennäänkin usein autolla, koska aina ei vain jaksa. Ja onhan niitä muita maisemia myös kiva nähdä.





Sunnuntaina järjestetään Oberreutessa RADTOUR matkan voi valita 20-150 km:n väliltä. Ja lähtö tapahtuu klo 7-11 välillä. Sinne olen ajatellut osallistua. Katsotaan hyydynkö ylämäkeen kun Kimi on kyydissä. Eilen kävin hieman testaamassa kärryn kanssa ajoa, muutamat huomauttivat ettei kyydissä ollut ketään. Huikkasin heille että minulla on käsipainot kyydissä, koska Kimi ei ollut yhteistyöhaluinen. Suomen lomalla aiotaan pyöräillä Turun rengastie, 60km:n päivävauhdilla. Joten treenia tarvitaan että jaksaa jaksaa.



Saatiin näytös kajakeilta.


Polkupyörä 200 vuotta

Luin yhdestä saksalaisesta lehdestä (ADAC motorwelt) että tänä vuonna polkupyörä täyttää 200 vuotta.  Aluksi oli vain sellainen potkupyörä jossa oli kaksi rengasta eikä polkimia ollenkaan eli saksaksi laufrad. Sen jälkeen tuli tunnetuksi pyörä jossa eturengas oli ISO ja takarengas pieni eli velosipedi, siihen oli polkimet keksitty. Vuonna 1884 keksittiin niin sanottu turvapyörä (nimi tulee siitä että se oli turvallisesti lähempänä maanpintaa), joka muistutti enemmän nykypyörää. Tässä oli jo ketjut keksitty. 1930-luvulla keksittiin nojapolkupyörä jossa polkimet ovat eturenkaan yläpuolella. Tämä olisi ollut ideaali asento ja sillä pääsi nopeampaa kuin tavallisella pyörällä. Tämän pyörän osallistuminen pyöräkisoihin kuitenkin torpattiin ja kehitys tyssäsi. Jotkut kuitenkin vannovat tämän pyörän nimeen. 70-luvun lopussa kehitettiin maastopyörä, koska Kaliforniassa kiellettiin moottorikäyttöisillä ajaminen vuoristossa. 1990-luvun alussa taasen kehitettiin ensimmäinen sähkökäyttöinen polkupyörä, niitä kutsutaan eBike:ksi. Käy lukemassa mitä muuta wikipedia osaa kertoa polkupyörän historiasta.

Polkupyörä on suosittu kulkuneuvo monessa maassa. On laskettu että maailmassa on yli 1.4 miljardia polkupyörää eli noin nelinkertainen määrä autoihin verrattuna. Saksassa on 123 miljoonaa kulkuneuvoa joista 70% on polkupyöriä.

Potkupyörän keksijä Karl von Drais asui Mannheimissa, jossa oli muuten viime viikonloppuna isot juhlat. Viime syksynä avattiin Draisin kunniaksi näyttely Techno Museumiin Mannheimiin. Lueskelin tätä artikkelia Ylen sivuilta ja törmäsin tällaiseen tietoon. Kesäkuun 12. päivä 1817 Drais oli ensimmäisen kerran "potkinut" pyörällä 14 km:n matkan vajaassa tunnissa. Draisilla oli hieman huonoa tuuria matkassa, hän sai vain muutaman pyörän myytyä. Hänen tekelettä plagioitiin paljon, vaikka oli käsittääkseni sen patentoinut. Museossa on näyttely 2 pyörää 200 vuotta vielä 25.6.2017 asti.



Taustalla siintää Nebelhorn.



Ranskan ympäriajo starttaa Saksasta

Tämä vuosi on hieman erilainen myös Ranksan ympäriajon osalta. Meinaan lähtöpiste on tällä kertaa Saksan puolella Düsseldorfissa. H niin kuin Hausfrau kirjoitti postauksen tästä tapahtumasta. Ranskan ympäriajo starttaa siis heinäkuun ensimmäinen päivä Düsselistä. Jumi ja muut pyöräilijät ajavat sinne katsomaan niitä kisoja. Ranskan, Belgian, Luxembourgin ja Hollannin kautta takaisin Saksaan. Viidessä päivässä he ajavat  noin 750 kilometriä. Ai kun olisin tästä tiennyt aikaisemmin, olisin lähtenyt huoltojoukkoihin Kimin kanssa. No me olemme silloin hyvissä käsissä Suomen kamaralla. Ehkä joku vuosi lähtö tapahtuu Münchenistä, silloin oltaisiin (luultavasti) hyvin matkan varrella.



Kuuman päivän voi näin ihanasti viettää joella.



p.s. Kaikki kuvat on otettu sunnuntaiselta pyöräretkeltä kännykameralla. Ja osa niistä vauhdissa, ei paljoa pysähdytty ottamaan kuvia.

Muistakaa käydä tykkäämässä Facebookissa sivuista: Suomalainen im Allgäu
Ja Instassa voi seurata nimellä: asentajahiltunen

torstai 8. kesäkuuta 2017

Mitä sitten kun imetys loppuu?



Reilu pari viikkoa sitten se tapahtui. Koitin tarjota aamutissiä mutta ei herralle kelvannut ei, alkoi vain itkemään entisestään. Silloin ajattelin että ehkä se oli vain väliaikainen kieltäytyminen mutta ei. Seuraavalla viikolla koitin aina silloin tällöin tarjota rintaa mutta vastaukseksi sain vain hirveää huutoa. Olikohan se imetyksen loppuminen traumaattinen kokemus myös Kimille? Meinaan minulle, äidille se oli iso pala. Olinhan edellisellä viikolla mainostanut kaikille kuinka kätevää on imettää. Taapero rauhoittuu hetkessä, saadaan läheisyyttä (me molemmat) ja äitikin saa hetken hengähtää. Mikäs sen kätevämpää kuin kaivaa rinta esille. 




Alussa se oli juuri tällaista.



Mutta nyt on vain tyhjä olo. Kimi ei tarvitse minua enää. Asiaa ei yhtään auttanut että Jumi oli seuraavan viikon lomalla ja Isi oli Kimin mielestä ihan paras. Äiti oli hyljätty. Viikko meni ja olin aivan alamaissa ja onneton. Olin valmistautunut imettämään kauemmin. Olin valmistautunut selittämään ihmisille miksi vielä imetän. Mutta nyt imetys loppui kuitenkin jotenkin nopeasti ja yllättäen. Älkää ymmärtäkö väärin olen kuitenkin onnellinen että näinkin pitkään pystyin imettämään.



Olin varustaunut kaikennäköisillä tiedoilla jos joku alkaa väittämään muuta. Tämän kuvan olen napannut Imetyksen tuen fb-sivuilta.



Vuosi sitten olin tuskissani kun oli tiheän imun kautta, monen tunnin maratoneja, oli kipeitä ja tulehtuneita nännejä. Valitin kun en saanut hetkeäkään omaa aikaa. En edes kerennyt rauhassa suihkuun tai tekemään mitään muutakaan järkevää. Vaatteet piti aina valita sen mukaan että saa nopeasti ja näkymättömästi rinnan esille.


En olisi tahtonut vielä lopettaa, mutta Kimi päätti nyt toisin. Imetyksen tuen sivuilla sanottiin että imetetys on niin kauan ok kuin lapsi ja äiti molemmat niin haluavat. Kimi päätti että 13,5kk saa riittää. Onhan sekin hieno suoritus ja varsinkin alkuvaikeuksien vuoksi ihan mahtavaa. 


Nyt voi vain muistella niitä ihania hetkiä, onneksi olen ottanut kuvia ja videoita sekä kirjoittanut ylös miltä minusta on tuntunut. Lue täältä miltä minusta tuntui viime kesänä. Tästä voit lukea ajatuksistani talvella kun luulin että imetys loppuu jo silloin.



Kesällä runoilin tähän tyyliin.




Mutta ei tämä asia nyt maailman loppu ole. On tässä paljon positiivista. Lue vaikka.


  • Voi laittaa päälle mitkä vaatteet vain. Ei tarvitse olla luukkuja tai reikiä. Ainut vain kun vanhat vaatteet ei mahdu vielä päälle.

  • Voi ostaa vihdoin nätimmät rintaliivit. Ainut vain että tykkäsin imetysliivien huolettomuudesta ja mukavuudesta, ei purista mistään. Nyt kun tietäisi milloin on hyvä hetki ostaa uudet?

  • Ei tarvitse enää selitellä kenellekkään miksi VIELÄ imetät. Täälläkin voivat lopettaa sen kyttäämisen, että juonko alkoholia vai en.

  • Voi syödä ja juoda mitä haluaa. Vaikka pitkään en ole miettinyt mitä suuhuni olen laittanut.

  • Voi tulla ja mennä niin kuin haluaa (ainakin melkein). Ei tarvitse olla ruoka-aikaan kotona.

  • Eipä tarvitse kinastella taaperon kanssa miksi hän ei saa enää rintaruokaa. Tai toinen ei tule repimään julkisilla paikoilla paitaa vain halutakseen äidinmaitoa.

  • Ei tarvitse enää juoda imetysteetä. Siitä on tullut kuitenkin yksi lempiteemauistani, vaikka ei olisi ikinä uskonut.


Nämä kun listasin niin heti tuli parempi mieli. 
Keksitkö vielä jotain hyviä syitä imetyksen lopetukseen?






Sivuillani on nyt myös facebook-sivut nimellä: Suomalainen im Allgäu
Instagramista löydymme nimellä: asentajahiltunen

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ystävyydestä



Olin tällä viikolla Lillin ja Helenan haastateltavana Cafe au lait - Kahvihetkiä maailmalla podcastissa. Aiheena olivat ystävät ulkomailla ja että mistä niitä löytää. Jotenkin tuntui etten ihan kaikkea saanut sanottua niin ajattelin nämä ajatukset vielä kirjoittaa ylös. Haastattelun voit kuunnella täältä.





Tosiaan minulla kesti paikallisten naispuoleisten ystävien löytämiseen puolitoista vuotta. Voisin sanoa että ne kuuluisat "joulumarkkinat" olivat iso askel. Siellä ensi kerran juttelin (ihan itsekseni) kylän naisten kanssa. Jotenkin sitten muutaman kanssa meillä synkkasi ja sovittiin että mennään yhdessä bilettämään. Ja niin käytiinkin se kevät ahkerasti juhlimassa. Käytiin myös heidän ja lasten kanssa kahvittelemassa ja tehtiin retkiä. Olin aivan onnessani, vihdoin sain naispuoleisia ystäviä. Ajattelin että kyllä tää tästä. Vaikka edellisenä talvena olin aivan onneton ja mietin että mistä niitä ystäviä löytyy. Jumi kannusti että kyllä sinä varmasti ystäviä löydät, itse en vaan ollut niin varma.



Tosiaan olihan Jumin kavereilla niitä vaimoja mutta joidenkin kanssa ne kemiat eivät vain kohdanneet (?). Heidän kanssaan on ihan mukava viettää iltaa ja rupatella mukavia mutta että olisimme läheisempiä ystäviä, ei onnistu. Muutama naapurinkin nainen olisi lähellä mutta ei iske niin ei. Näistä kemioista ja tuntemuksista tulee mieleen kuinka minä ennen "etsin sitä oikeaa" eikä oikeen mikään natsannut. Joko niin ettei itseä kiinnostanut tai sitä toista ei kiinnostanut. Kävin yhden kivan tytön kanssa kahvilla ja minua häiritsi se kun hän koko ajan katsoi minua siis todella tarkkaan. Tarkoitan melkein nenä kiinni minussa, se hieman häiritsi. Vaikka yhdessä illanvietossa meillä oli oikeen mukavaa niin ei meistä ystäviä kuitenkaan tullut. Nykyään kun nähdään niin jutellaan niitä näitä. Ei kait sitä kaikkien kanssa tarvitse ystävystyä?





Ennen vanhaan sanottiin että poikaystävän voi löytää kirjastosta, töistä tai kaupasta. Harvemmin baarista. Tätä minä aina nauroin että Suomessa kirjastosta?? Tai että työpaikalla joka oli naisvaltainen? Siihen aikaan ei ollut tietoa sinkkukoreista, joita varmasti olisin silloin käyttänyt. Lilli puhui tästä mama-appsistä, olisin ehkä kiinnostuneempi kaveri-appsista. Onkohan sellaista, sitä voisin koittaa?


Olin varma että työpaikalta minulle löytyisi ystäviä tai kavereita. Ekaan vuoteen ei oikeen tapahtunut mitään. Oli minulla siellä muutama kiva kaveri jonka kanssa oli kiva jutella. Mutta kenenkään kanssa ei käyty missään tai tehty mitään yhdesssä työporukan kanssa. Ehkäpä se meidän työpaikan ilmapiiri oli niin menetetty tapaus. Kunnes sitten pääsin yhden kivan työpariksi ja sen jälkeen treffailtiin työajan ulkopuolella. Nykyäänkin tavataan silloin tällöin, heidän perhe pitää yhden vuoren huipulla majataloa. Sinne on kiva vaeltaa ja juoda kylmää juomaa.


Mutta tosiaan jos minä olen löytänyt ystäviä täältä niin kyllä sinäkin löydät sieltä. Ja niitä suomalaisiakin olen löytänyt jo niin monta ettei käsien sormet enää riitä. Lisää löytyy kun on sen yhden löytänyt. Joten kärsivällisyyttä.


Vinkkejä:


  • Pidä suomenlippu korkealla ja toivo parasta. Puhu kovaan ääneen suomea, mutta varo voit karkoittaa osan. 

  • Työpaikka, niin se vaan on aikuisten lastentarha sieltä varmasti löytyy ennemmin tai myöhemmin

  • Netti, itse löysin suomalaiset saksassa forumin kautta suomalaisen ystävän.

  • Suomi-koulu, jos sinulla on lapsia niin kannataa ajaa pidemmän takaa. Sieltä löytyy varmasti samanhenkistä porukkaa. Mutta muista, ei kaikista tarvitse tai pidä tulla ystäviä.

  • Miehen kaverien vaimot, kyllä niistäkin voi jonkun kanssa natsata ja voi olla jopa hauskaa.


  • Naapurit, niille ei kannata näyttää nyrpeää nenää. Saatat joskus tarvita heitä.


  • Paikalliset taaperokerhot eli saksaksi Grabbelkruppe, rohkeasti vain paikan päälle. Ei ne kaikki voi olla niitä sisäänpäin kääntyneitä kyläläisiä. Meidän kerhossa on muuten kaikki äidit muualta tulleita, joten rohkeasti vain. Paikalliset eivät ole edes vaivautuneet. Heh.


  • Mama- tai ystävä App, jos jälkimmäinen on olemassa aion testata. Koitin tuota Momzie appiä ja ainakaan tällä meidän alueella en löytänyt yhtään äitiä. Ehkä se ei ole vielä oikein rantautunut Saksaan?

  • Blogi, aloita blogin kirjoittaminen, sitä kautta voit löytää ystäviä läheltä (tai vähän kauempaakin). Plussana on se että kun kirjoitat ajatuksia ylös niin se voi helpottaa "pahaa" oloa.



Itse kaipailisin sellaista ystävää jolle voisin soittaa että lähdetkö kävelylle, niin kuin nyt heti?! Mulla on ollut täällä kaksi sellaista suomalaista ystävää mutta valitettavasti olivat täällä vain käymässä. Snyyf. Ikävä teitä Emma ja Niina. Tai olisiko sellainen lenkkiseura-app mitään? Vai pitääkö tässä hommata itselle ihan vain personal trainer?