keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Äiti viihteellä




Sain joululahjaksi anopilta kirjan jossa on listattu sata asiaa joita jokaisen äidin pitäisi tehdä kerran elämässään. Sen innoittamana (ja ehkä muutenkin) sain Jumilta ja Kimiltä yövapaan. Olin ystäväni Niinan kanssa Bregenzissä 90-luvun bileissä. Olin ensi kertaa yön poissa kun Kimi on syntynyt. Tämä tuli itselleni juuri oikeaan aikaan, kaipasin bilettämistä ja yötä jolloin voin nukkua hyvin (hah).

Meiltä on Bregenziin puolen tunnin ajomatka mutta päädyin kuitenkin varaamaan hotellin Bregenzistä. Ei tarvitse kulkea taxilla joka maksaa luultavasti 70-80€, yöpyminen maksoi 92€ sisältäen aamupalan. Tavattiin Jumin kanssa Bregenzin juna-asemalla ja vaihdettiin autot, olimme olleet Kimin kanssa Suomi-koulussa Dornbirnissa. Niina tuli junalla Ulmista ja kirjauduimme hotelliin sisään. Hieman jouduttiin odottamaan huoneen saamista, mutta se ei haitannut menoa. Huone oli erittäin siisti ja iso. Suosittelen Jufa-Hotellia muillekkin ja se oli kivenheiton päässä esiintymispaikasta.

Me lähdettiin heti kävelylle kaupungille ja etsimään ruokaravintolaa. Yllätysyllätys, mentiin minun lempiravintolaan Viva Mexicanaan. Siellä ruoka ja juoma ei petä ikinä. Palvelu pelaa nopeasti, tai siihen asti kun on ruoka pöydässä. Sen jälkeen aina jotenkin asiakkaat unohtuu ja itse joutuu huutelemaan lisää juomaa, jälkiruokaa tai laskua. Palattiin hotellille nautiskelemaan valkoviinistä ja saatiin ylläripuhelu Suomesta!! Olipa ihana jutella ystävien kanssa. Love You!


Kanasalaatti ala Viva Mexicana


Bregenzin werkstattbühnellä oli Antenne Vorarlbergn järjestämät 90-luvun bileet. Siellä oli DJ:nä Enrico Osterndorf joka soittaa huippu hyvää partymix musiikkia joka perjantai- ja lauantai-ilta radiossa. Tätä olin odottanut että näen hänet ja päästään vihdoin tanssimaan livenä hänen tahdissaan. Liput maksoivat 12€, ei tosiaan paha ollenkaan.





Väkeä oli hyvin paikalla, ei liian täynnä vaan juuri sopivasti. DJ Enrico aloitti Dr.Albanin "It´s my life":lla ja itselle nousi tunteet pintaan ja menin kananlihalle. Olin niin odottanut tätä iltaa, että pääsen tanssimaan ja muistelemaan menneitä. Tämä kappale toi niin elävästi mieleen teinivuodet ja kaikki ne tunteet mitä silloin käsittelin. DJ soittikin seuraavaksi kaikki mielikappaleeni, Snapista Technotronic:iin ja DJ Bobosta Scatmaniin. Tulihan sieltä myös Rammsteinin Du Hast ja Nirvanan Smells like Teenspirit (mainittakoon että kuunneltiin tätä levyä yksissä uudenvuoden bileissä). 





Puolitoista tuntia tuli huippuhyviä kappaleita ja muutama sellainen jota me ei tiedetty ei oltu edes kuultu. Muutama saksankielinen joista nyt oli vielä vähemmän hajua. Tämä oli niin mielenkiintoista huomata kuinka erilainen musiikkimaku on ollut Itävallassa/Saksassa. Me odoteltiin Daruden Sandstormia tai edes Bombfunks MC:n Freestylea. Mutta ei tullut ei. Ruotsalaiset hittibändit ei ollut ilmeisesti myöskään kulkeutunut Itävaltaan asti. Pandoraa ja E-typeä ei kuultu myöskään.

Pieni huomio oli se kun tupakkapaikka oli ulkona niin siellä ei ollut mitään aitoja. Siitä pääsi suoraan ulos ja sisälle. Ovella oli kyllä järjestysmiehet jotka katsoivat rannekkeen, mutta hyvin varmasti olisi onnistunut vilahtaa siitä ohi. Vessaan jonotus oli kuin villissä lännessä, se oli niin sekavaa menoa ja ajattelin ettei ikinä päästä vessaan. 





Siellä oli monta baari-pistettä ja viimeisen kerran satuttiin ihan älyttömään baarimikkoon. Hän otti asiakkaat aina sivusta ei ikinä keskeltä ja me oltiin tietenkin keskellä. Muutaman kerran sanoin hänelle että vieressä ollut nainen oli ollut paikalla kauemmin. Yhden kerran hänen piti putsata koko baaritiski, tyhjät lasit, juomat järjestykseen. Mietin että ei ole todellista, tai niin mietti kaikki meidän vieressä olleet. Me oltaisiin siellä varmaan vieläkin jos yksi herrasmies ei olisi tilannut meille juomaa.





Tästä episodista meni niin fiilikset, ostettiin hodarit ja hetki vielä koitettiin jorata mutta fiilis oli mennyt. Kello kaksi oltiin hotellilla, jalkoja särki ja korvia kuumotti. Olin niin odottanut sitä että saan nukkua kunnon yöunet. Nooh, eihän se nyt ihan niin mennyt. Heräilin tunnin välein, tyyny oli liian korkea ja peitto hirveän kuuma se että ne olivat vielä untuvasta ei auttanut asiaa. Aamulla olin aivan tukossa koska olen allerginen untuvalle. Aamupalla ei oikein ruoka maistunut, olo oli hieman väsynyt. Taisin olla väsyneempi kuin edellisenä päivänä.

Odotin kauhulla että mitä kotona odottaisi, olisiko Kimi itkenyt perääni tai että hän kiukuttelisi minulle koko päivän. Iloinen poika heräsi päiväunilta ja ryntäsi heti luokseni. Loppupäivä meni mukavasti, Kimi ei kiukutellut yhtään. Joten äidin ensimmäinen vapaayö oli mennyt hyvin. Seuraava kahden yön yöpymisreissu on tiedossa huhtikuun lopussa. Sitä odotellessa.






Tiedoksi että seuraavat 90-luvun bileet on 19.5.2017 samassa paikassa ja suosittelen vaikka ei olekaan oikeita live-esiintyjiä. Fiilikseen pääsee ihan varmasti.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kevättä rinnassa

Kevät kevät kevät, on vihdoin täällä. Toivottavasti pysyy eikä tule takatalvea (mikä on hyvin todennäköistä). Tykkään asua maassa jossa on neljä vuodenaikaa ja tykkään kaikista yhtä paljon. Tuskin pystyisin asumaan maassa jossa olisi aina lämmin tai kuuma. Tahdon vaihtelua elämään. Jokaisessa vuodenajassa on se ihana uutuuden viehätys, joka sitten jossain vaiheessa alkaa ärsyttämään ja haluan siirtyä jo seuraavaan. Yksi luonteenpiirteeni taitaa olla "vaihtelunhaluinen" vai mikä se nyt suomeksi olisi?






Pientä listaa minkä tähden kevät on ihan parasta aikaa.

  • Vihdoin voi laittaa pyykit ulos kuivumaan ja ne myös kuivuvat nopeasti.
  • Talven jäljiltä (vaikka talvi oli lyhyt ) kevään tuoksu on niin ihanaa. Se hetki ennen sitä p...kan hajua, meillä ei ole ongelmana koiran jätökset vaan lehmien. Kaikki täällä käyneet tietävät. Se on tavallaan hyvä ja turvallinen "tuoksu".
  • Voi mennä ulos "vähissä" vaatteissa, ei tarvitse pukea itseä michelin-ukoksi.
  • Aurinko ja pisamat. En näytä enää kalmankalpealta.
  • Pakko pestä ikkunat ja auto sisältä ja ulkoa. Minä siis tykkään pestä ikkunoita.
  • Linnut aloittavat visertämisen, se jos joku on varma kevään merkki. Myös satunnaiset mehiläiset ja kärpäset ovat ok.
  • Kasvit alkavat vihertymään ja kukat kukkimaan. Kaikenlainen uuden alku on niin  ihanaa  ja sitä on ihana seurata.
  • Voi ajella autolla huolettomasti (mutta tarkasti).



Lista minkä tähden kevät ei ole niin mukavaa.

  • Allergiat alkavat taas vaivata. Viime talven akupuntio ei ole ihan kokonaan poistanut oireita.
  • Kellot pitää taas kääntää ja pari viikkoa menee yleensä huonosti nukkuessa.
  • Kesärenkaat pitää vaihtaa, niissä itsessä mitään vikaa ole vaan se että ne pitää vaihtaa.
  • Traktori-ralli alkaa taas. Plaah. Meidän tiellä menee päivittäin traktorit edestakaisin ja varsinkin kun on niittoaika, lannoitusaika tai ihan mitä vaan. 


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Autoilu Saksassa

Matkalla Travemündestä kotiin, unohdettiin että tanskalaisilla alkoi silloin lomakausi ja yöllä oli kamala ruuhka.



Kerron hieman liikennekulttuurista Saksassa. Ei se sinänsä kauheasti eroa Suomen, mutta jotain pieniä eroja olen huomannut. Tämä aihe näköjään sai kirjoituksen laajenemaan ja paisumaan, joten saattaa olla että päivitän tätä vielä jossain vaiheessa.


Moottoritie, se ei ole legendaa vaan ihan totta että siellä saa ajaa niin lujaa kuin uskaltaa. Toki on kohtia joissa on liikennemerkeillä ilmoitettu kuinka lujaa saa ajaa. Ajelen niissä vapaan vauhdin kohdissa maltillisesti 160 km/h, joskus ajattelen että ajanpa lujaa. Seuraavassa hetkessä joku ohittaa sinut niin että suhahdus vain käy. Muutaman kerran olen nähnyt sellaisia sankariohituksia että ihmettelen ettei enemmän tapahdu onnettomuuksia. Kerrankin kaveri tuli takaa Porschella niin lujaa ettei kerennyt jarruttamaan vaan päätti jatkaa yhtä lujaa oikealla pientareen puolella kohdassa jossa oli liittymä pois. Toinen hauska on se kun kuulet että takaa tulee Porsche tai joku muu kunnon urheiluauto. Moottorin hurina on niin kova että kuulet ja tunnet että nyt joku tulee kovaa takaa ja on parempi väistää. Viime aikoina on ollut puhetta että nämä vapaat nopeusrajoitukset pitäisi poistaa, mutta uskon etteivät saksalaiset niin vaan suostu siihen. Onhan se nyt vaan kivaa ajaa lujaa ja matka taittuu nopeammin.



A7:lla matkalla Travemündeen. Hiljaista oli, ruuhkat olivat silloin toiseen suuntaan.


Stop-merkki on se sellainen jonka kohdalla pitäisi pysähtyä. Täällä se on vähän niin kuin kolmiomerkki. Kukaan ei pysähdy siihen ellei ole ihan pakko. Alussa toimin niin kuin Suomessa mutta viime vuosina olen käyttäytynyt niin kuin täällä on tapana. Jos poliisi näkee ettet pysähdy niin saat siitä ihan naurettavan pienen sakon. 

Risteysalue, jos sinä ajat päätietä ja joku tulee risteykseen. Se joku ajaa todella lujaa risteykseen, niin lujaa että ajattelet ettei se meinaa pysähtyä. Painaa jarrua nopeasti juuri ennen päätietä. Varsinkin alussa tämä oli vaikea muistaa, nykyään muistan mutta joskus se unohtuu ja sydäri on tuloillaan.

Ajovalot, niitähän ei ole tarkoitus käyttää (pitää säästää?). Varsinkin sateisella/sumuisella ilmalla ilman valoja vastaan tulevaa autoa on erittäin vaikea nähdä. Hieman vaarallista sanoisin. Minulle on usein vilkuteltu valoja koska pidän aina ajovalot päällä. Tämä on niin hauskaa kun Suomessa se on juuri toisinpäin.

Hätävilkut, niitä voi käyttää aina vaan ja missä vaan. Esimerkiksi parkkeeraat keskelle kaupunkia, hätävilkut vaan päälle niin se on ihan ok. Tai pysäytät auton (puoliksi tielle) kiemurtelevalle alppitielle ottaaksesi kuvia, hätävilkut vain päälle niin kaikki näkevät että nyt on tosi kyseessä, pitää saada hyvä kuva alpeista. Hätävilkut toimivat vain tässä niin kuin on ollut tarkoitus eli hädässä. Saksan moottoriteillä tapahtuu paljon onnettomuuksia ja kun liikenne pysähtyy kuin seinään on takana tulevalle hyvä laittaa hätävilkut päälle. Tämä on mielestäni hyvä tapa, joskus sitä ajelee ajatuksissa ja hätävilkut herättelevät ajajan. Hätävilkkuja käyttävät myös bussit ja varsinkin koulukyyti, eli kun pysäkille pysähtyvät niin eikun hätävilkut vilkkumaan. Osaksi johtuu varmaan siitä kun ei ole niitä levennyksiä eli siis kunnon pysäkkejä.


Ruuhka eli Stau, näitä on koettu jonkin verran. Onni on jos olet juuri ennen isoa ruuhkaa käynyt vessassa ja syömässä. Jos et niin silloin tuskan hiki alkaa nousta otsalle. Tosiaan autossa kannattaa olla aina evästä ja juomista näitä hetkiä (tai ei aina niin pieniä) varten. Minulla on käynyt hyvä tuuri ajaessa, pisin odotusaikani on ollut n. 2,5 tuntia. Normaalisti 30-60 minuuttia on sellainen tavallinen aika. Usein ruuhka on ollut juuri toiseen suuntaan ajaessa, onneksi. Yksi työkaveri kertoi että heille kerrottiin odotusajan olevan 8 tuntia, siinä jalkapalloilevat tytöt menivät pientareelle potkimaan palloa. On mahtanut olla näky.  Ei siinä silloin oikeen mikään auta, pois et pääse. Kerran näin kun edellä ajavan auton takakontista otettiin kesken kaiken eväskori, koska oli ruuhka. Vanhempi pariskunta oli hyvin varustautunut, ja tuskin on harvinainen näky.



Pari viikkoa sitten oltiin Ulmiin matkalla ja Memmingenin liittymässä stoppasi totaalisesti. Työmiehet olivat sulkeneet yhden kaistan ja jonotettiin vasenta kaistaa puolisen tuntia.


Sunnuntaisin ja juhlapyhinä eivät rekka-autot saa ajaa moottoriteillä, vain elintarvikkeita kuljettavat rekat saavat ajaa. Silloin on niin ihanan rauhallista ajella.

Liikenneonnettomuudet, niitä on tosiaan aika paljon. Tai no en nyt tiedä tilastoja mutta radiota kuunnellessa tai moottoritiellä ajellessa on joka kerta jotain tapahtunut. Yhdet kaverit olivat pahassa kolarissa, 180km/h vauhdilla pöpelikköön. Pojilla oli suojelusenkelit mukana kun erittäin pienillä vaivoilla pääsivät, mutta auto oli aika rusinana. Netistä voi käydä katsomassa onnettomuuskuvia, ne ilmestyvät hyvinkin nopeasti alueen pelastuslaitoksen (missä onnettomuus tapahtui) nettisivuille. Yhdelle Jumin tutulle ei niin onnekkaasti käynyt ja ihan tässä meidän alpenstrassenilla. :(

Ajotyyli, on tosiaan reipasta. Meidänkin alppitiellä on normaalisti 70km/h mutta on kohtia joissa on vapaata aluetta ja silloin saa ajaa max 100km/h? En näe näissä kohdissa mitään järkeä, koska ne ovat usein vain lyhyitä pätkiä ja tosiaan mutkitteleva tie. Ja ei täällä oikeen kukaan noudata näitä 70km/h alueita, niissä tulee ajeltua ihan reilusti. Välillä näkee sellaisia mestariohituksia että oksat pois. Varsinkin liukkaalla kelillä joillain vain ei ole mitään itsesuojeluvaistoa. Itse koitan ajella liukkailla rauhallisesti, mutkittelevalla tiellä kun ei ikinä tiedä.

Sääolosuhteet, välillä sataa niitä mummoja taivaalta. Yhtenä hetkenä on kaunista ja seuraavassa hetkessä sataa kaatamalla vettä tai pahimmassa tapauksessa lunta. Kerran ajelin alpenstrassenilla ja tie oli jäätynyt hetkessä niin vaarallisen liukkaaksi että minua jännitti ajaa kitkarenkailla (tai oikeestaan ihan millä vain). Winterdienst eli tienhuoltoauto ei ollut kerennyt paikalle ja kaikilla oli ongelmia päästä eteenpäin. Mieluummin ajelisin lumisella tiellä kuin jäisellä.

Eläimet, niitä pitää myös varoa ja varsinkin öisin. Silloin kun ajoin töihin aamuyöllä (lue:yöllä) niin usein tien poskessa olivat peuroja, kettuja, kissoja ja mäyriä. Usein eläimet olivat nätisti paikoillaan mutta kerran meinasi yksi itsemurha-kettu juosta autoni alle. Kerkesin jarruttamaan vaikka sääntö on että peuraa pienempää ei saisi jarruttaa. Yksi työkaveri kolaroikin "bambin" kanssa ja siitä meidän pomot keksivät vitsejä pitkäksi aikaa. Esim että etpäs tuonut peurapaistia tullessasi, olisit ensin syöttänyt hieman katajaa ja puolukkaa niin olisi ollut parempaa.



Lumimyräkkä yllätti autoilijat.


Liikennemerkit ovat aikalailla samannäköisiä kuin Suomessa. Taajama-alueen kyltti on keltaisella pohjalla mustalla tekstillä kylännimi, silloin on voimassa 50km/h ellei toisin mainita. Suosittelen noudattamaan, koska seuraavan kyltin takana voi olla Blitz eli kamera. Niitä voi tosiaan olla ihan tavallisen liikennemerkin takana. Kaupungeissa on myös näitä nykyajan selfietikkuja eli kamerapönttöjä, ne välähtelevät hyvinkin herkästi. Sakko ei ole kovin korkea. Kerran Jumi sai 10€ sakon ylitettetyä 10km/h, kotiin tuli kirje kuvan kanssa.



Siinä on liikennemerkki jolloin saa ajaa niin kovaa kuin uskaltaa, paitsi tässä alpenstrassenilla max.100km/h.


Radiossa ilmoitetaan hyvin nopeasti kaikki liikenneonnettomuudet mutta myös vääräänsuuntaan ajajat. Kyllä luit oikein Geisterfahrer niitä kuulutetaan hyvinkin usein. Autoilija on jostain syystä eksynyt ajamaan moottoritietä väärään suuntaan. Siis Apua, eikä kyseessä ole Arto Paasilinna länsiväylällä. Radiossa kerrotaan myös nämä paikat joissa on välähtänyt eli Blitz. Eli kuuntelijat voivat ilmoittaa radion ilmaisnumeroon  missä on ollut kamera ja se paikka kerrotaan muille. Ilmeisesti tämä on poliisin hyväksymä? Suomessa ei taitaisi olla mahdollista? Eikö siitä tyyliin saa sakot jos koitat jollain tavalla ilmaista että edessä on tutka?


Tietyöt, niitä on aina ja joka puolella. Ei ole moottorien pätkää jossa ei ole jotain pientä tai isompaa tietyötä. Umleitung eli kiertotie, niitä kylttejä seuraamalla pääsee takaisin päätielle. Joskus on menty peltojen keskellä tai ainakin siltä se on tuntunut. 








Autoista pidetään huolta ja autojen pesu pesukadulla maksaa alkaen 6€, mutta maksimissaan n.20€. Itse tykkään käydä itse pesemässä ja se on mielestäni suunnilleen samanhintaista kun Suomessa. Alle kuudella eurolla saan auton pestyä, huuhdeltua ja vahattua. Imurointi on samanhintaista kuin Suomessa, ellei kalliimpaa. Eurolla saa tietyn ajan imuriaikaa ja sillä saa justiinsa auton imuroitua. Pitää olla ihan sairan nopea.



Minun mini on ollut usein ilkivallan kohteena. Jostain syystä minit ovat ilkivallan ykköskohteita.



Autonkatsastus on vain joka toinen vuosi. Autoissa pitää olla turvaliivit ja ensiapupakkaus (voimassaoleva). Katsastus maksoi tänä vuonna 65 € ja rekisterikilpeen tuli sellainen "kolikko" jossa on merkintä milloin pitää seuraavan kerran katsastaa. Katsastuslappu on myös hyvä pitää mukana, jos poliisit sattuu pysäyttämään.



Rekisterikilvessä on tällaiset merkit. Ylemmästä näkee että seuraavan kerran pitää katsastaa marraskuu 2018-tammikuu 2019.


Rekisterikilvet, meidän alueella on alkukirjaimet tosiaan LI eli Lindau. Olen nähnyt muutamia mielestäni hauskoja sanayhdistelmiä kuten LI-HA, LI-HO, LI-MU, LI-FT, LI-EB, LI-MA, jne. Pientä maksua vastaan saa valita rekisterikilpiin vaikka omat nimikirjaimet ja syntymäpäivän numerot. Minäkin olisin saanut, mutta tämä onkin oma tarinansa, kerron sen ehkä joskus.

Parkkisakot, taisin reilu kuukausi sitten retostella etten ole saanut parkkisakkoja. Kolmisen viikkoa sitten se tapahtui. Olin Wangenissa ja niin tuulilasiin oli ilmestynyt sininen lappunen jossa luki "taidat jo tietää.."? Pari viikkoa sittten tuli lasku kotiin 15€ eli ei paha ollenkaan


Parkkisakko ala Wangen.



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Teknisiä häiriöitä



Ilmoitusluontoista asiaa.


En ole mikään tietokonenero ja isovelikin asuu kaukana eikä pysty aina auttamaan. Joten olen useasti omillani ja jälki on välillä sen mukaista. 

Kun perustin tämän blogin klikkailin kaikenlaista ja ilmeisesti tämä google + oli todella huono valinta. Liitin siis oman henkilökohtaisen profiilini tähän blogiin. Toisinsanoen blogini kommenttikenttään on voinut kirjoittaa vain ne henkilöt jotka ovat myös google + jäseniä. Onneksi Lempipaikkojani Jonna kertoi ettei voi kommentoida. Tarkasteltuani asiaa, totesin että totta se on. No nyt sain muutettua kommentoinnin niin että kaikki voivat kommentoida. Mutta nyt kaikki ne vanhat google + jäsenien viestit hävisivät. Toivon ja pyydän hartaasti että edes joku kävisi kommentoimassa, jos muistaa mitä on kommentoinut. Harmittaa niin vietävästi, mutta en voi asialle mitään? Tai jos joku osaa auttaa niin apu on tervetullut.

Toinen asia oli se että minulle oli kirjoitettu yhteydenottolomakkeen kautta. Näin yhden viestin mutta en nyt muista kuka se oli, enkä voi vastata koska koko viesti on nyt hävinnyt jonnekkin bittiavaruuteen. Eli sinä joka tunnistat itsesi niin kirjoita uudelleen, lupaan vastata. Pahoitteluni tästä sekoiluista.

Pari päivää sitten kirjoitin yhtä toista tekstiä, muokkasin ja lisäilin kuvia mutta kiitos meidän netin kaikki mitä olin kirjoittanut ja muokannut hävisi. Voihan peeveli. No osaksi myös omaa syytä. Ja nyt tuntuu ettei aivot enää toimi. Toivon että inspiraatio palaa taas joku päivä, lue: on aikaa kirjoittaa.

Toivon että nämä tekniset häiriöt olivat nyt tässä ja voin jatkaa rauhassa tätä kirjoittelua. Toivon myös paljon kommentteja. Kiitos ja anteeksi.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Blogi tunnustus





A-pua, luvattoman kauan on mennyt tähän että sain tämän kirjoitettua. Sain siis blogi-tunnustuksen Sannin taikasaappaat Sannilta jo joulukuussa. Kiitos kunniasta Sanni. Muutama sääntö on tällä tunnustuksella, tunnustus pitää laittaa eteenpäin, vastata muutamaan kysymykseen ja antaa vinkkejä aloitteville bloggaajille.


  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
  2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Miten kaikki alkoi?

Aloitin bloggaamisen vuosi sitten, olin äitiyslomalla pitkällä sellaisella ja välillä oli vähän tylsää. Aloittaminen kuitenkin venyi koska tietokoneen kanssa oli pieniä ongelmia. Ja muutenkin meidän nettiyhteys on täällä aivan surkea. Kirjoittaminen oli käynyt useasti mielessä, mutta oikeaa hetkeä aloittamiselle ei vain ollut. Mutta nyt on edes jonkin verran aikaa kirjoittaa. Tämä on omalla tavallaan terapiaa minulle, koska ystävät ovat kaukana. Tässä postauksessa avaudun asiasta hieman enemmän.


Muutama vinkki


Muutama ohje aloittevalle bloggaajalle. Kirjoita aiheesta joka kiinnostaa sinua, mitä tiedät ja mitä tunnet. Silloin on helpompi kirjoittaa kun on joku intohimo ja aihe joka on itselle todella tärkeä. Sillä nyt ei ole väliä mistä kirjoittaa vaan se että asia on itselle tärkeä. Sujuva teksti on myös kaiken a ja o, sellaista jota on mukava lukea joka vie mennessään. Itse tykkään rehellisestä tavasta kirjoittaa sellaista on mukava lukea että ei peitellä mitään tai koiteta olla jotain muuta kuin olet. Ja joskus tuntuu ettei pääse jossain tekstissä eteenpäin silloin on parempi pitää taukoa ja myöhemmin palat loksahtavat kohdilleen. 


Tunnustus
En nyt laita tunnustusta eteenpäin kenellekkään tietylle koska musta tuntuu että tämä on kiertänyt jo muutamaan kertaan ympäri. Seuraan useita ulkosuomalaisten blogeja ja aika moni onkin Saksasta, sattuneesta syystä.

Tässä muutamia blogeja joita minä seuraan:


Lempipaikkojani, Jonnan mielenkiinnon aiheet ovat linnat, viinitilat ja lähimatkailu Saksassa. Jonnan viisihenkinen perhe asuu Kölnin kupeessa.

Meriannen mielessä, hän kirjoittaa erityislapsiperheen arjesta Englannista. Välillä on mielessä rankkojakin asioita ja Elsa tarvitsee apua useassa asiassa. Anna taasen on pari kuukautta vanhempi kuin Kimi ja on kiva seurata hänen kehittymistään.

Pätkittäin Pekingissä, joka oli muuten ennen Katkolla Qatarissa Terja kirjoittaa ihan huippu hauskasti. Osaisinpa itsekkin kirjoittaa noin vitsikkäästi.

Viherjuuria, Heidi kirjoittaa Kölnin alueelta ja vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Viime aikoina on aiheena ollut häät ja niiden suunnittelu ja toteutus. Varsinkin kahden kulttuurin ja kolmen kielen häät olivat mielenkiintoista luettavaa. Ehkä mekin joskus?

Puolivälissä, Päivi kirjoittelee Hampurin alueelta mm. ulkosuomalaisuudesta ja äitiydestä kolmen kulttuurin keskellä. Tykkään Päivin tavasta kirjoittaa, usein postauksen tukena on taustatieto tai tutkimus joka tukee tekstiä. Mahtavaa.

From Twinland kuusihenkinen perhe on paluumuuttajana Suomessa. Ennen perhe asui Englannissa. Hauska lukea ajatuksista paluumuuttajan näkökulmasta, tosiaan kun itse tuskin muutetaan kokonaan Suomeen.

London and Beyond, Lena kirjoittelee matkablogia sekä tietenkin ulkosuomalaisuudesta. Lena asuu tällä hetkellä perheensä kanssa Düsseldorfissa.

Eau de Cologne kotirouva Johannan kokemuksia, pohdintoja, mietintöjä arjesta ja kaikesta siltä väliltä. Heidän perheen asumisratkaisu on tällä hetkellä hieman erilainen kuin mihin me muut olemme tottuneet. Äiti ja tytär Kölnissä ja Isä Ruotsissa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Viisi yksityiskohtaa saksalaisesta arjesta



Pieni blogihaaste jossa esitellään viisi arkista yksityiskohtaa. Tämä oli niin kiva ja mielenkiintoinen joten päätin tarttua aiheeseen. Ja on muutenkin pitänyt esitellä arkisia asioita. Ehkä teitäkin kiinnostaa nämä muutamat asiat jotka ovat täällä hieman erilailla.

“Ulkomailla, oli maa mikä tahansa, kaikki vaikuttaa niin hauskan kummalliselta”, sanoo Liisa, pala suklaata blogin kirjoittaja. 


Tähän mennessä on jo julkaistu sveitsiläinen, amerikkalainen, englantilainen ja khartumilainen - viisi yksityiskohtaa arjesta.




Sesam aukene!

Ovi
Oven nuppi, joka on todella vaikea avata yhdellä kädellä, kauppakassi ja vauva toisessa kädessä. Avainta pitää kääntää oikealle ja ovet aukeavat sisäänpäin. Eli ihan erilailla kuin Suomessa. Alussa täällä ollessa yritin kääntää avainta väärään suuntaan. Nykyään se menee toisinpäin eli Suomessa ollessa käännän avainta toiseen eli taas väärään suuntaan. Ovi pitää laittaa aina avaimella lukkoon, joten se hyvä siinä on ettei avain jää ikinä sisälle. Ellet unohda avainta oveen kun lähdet aamulla töihin (been there done that). Silloin pitää toivoa että joku on kotona kun tulen kotiin tai avain on onnellisesti edelleen kiinni ovessa (ounou) tai Jumi on joutunut kiikuttamaan avaimen minulle töihin tullessaan (se hyvä puoli siinä että olimme samassa työpaikassa). Ovet aukeaa tosiaan yleensä aina sisäänpäin ja joskus olen ihmetellyt ravintolan ulkopuolella kun ovi on ollut kiinni (blondi) eikä aukea sitten millään. Remontoidessa käytiin välillä kovaakin keskustelua ovien avaussuunnista.



Kermaviili, piimä ja jogurtti.


Rahka, ranskankerma ja kuohukerma.

Maitotuotteet
Piimä eli Buttermilch ja jogurtit ovat tällaisissa purnukoissa. Kerma eli Schlag Sahne, kermaviili eli Saure Sahne ja ranskankerma eli Creme Fraiche myös tälläisissa purkeissa. Yleensä on vain näitä 2 dl:n purnukoita, vain yhdellä merkillä taitaa olla kerma puolen litran lasipullossa (mutta sitäkään ei löydy joka paikasta). Rahka eli Quark on myös aina tällaisessa neliskulmaisessa rasiassa joko 250g tai 500g. S-ryhmällä on ollut jotain saksalaista rahkaa hieman samanlaisessa rasiassa. Maitotuotehyllykkö on paljon pienempi kuin Suomessa. Maitoa on vain kahta laatua 1,5% ja 3,5% (okei jossain löytyy 0,1% ja laktoositonta, mutta vain isoimmissa kaupoissa) me käytetään jälkimmäistä, se maistuu kunnon maidolta. Jogurtteja ja vanukkaita löytyy useampaa sorttia, mutta ainakin valmiiksi maustetut jogurtit ovat minun makuun aivan liian makeita. Niitä riittää yksi ruokalusikallinen ja loput maustamatonta. Raejuustoa eli Körniger Frischkäse tai Hüttenkäse löytyy myös ei vaan maistu niin hyvälle kuin Suomessa.



Postilaatikko ja puhelinkoppi Wangenin juna-asemalla.


Puhelinkopit
Niitä löytyy vielä joistain paikoista, mutta käsittääkseni toimii vain niillä ladattavilla korteilla (?), joita oli Suomessa 90-luvulla. Vieressä on extrana postilaatikko, väri on tuttu niin ei erehdy. Postilaatikot tyhjennetään maanantaista lauantaihin tiettyyn kellonaikaan. Saksassahan jaetaan posti myös lauantaisin, huippua jos odottaa jotain pakettia saapuvaksi.



Tässä mallia meidän entisestä vierasvessasta, vain kylmää vettä.

Vesihanat ja WC:t 
Useiden vanhojen ravintoloiden/kahviloiden vessoissa on vain kylmä vesi. Yleensä  myös vierasvessoissa on vain kylmä vesi. Ymmärrän että vaellushyttien vessoissa on vain kylmä vesi mutta että kaupungissa. Talvella meinaa sormet jäätyä. Ja joissain paikoissa ei ole edes paperia johon pyyhitään kädet vaan sellainen vanhanaikainen puhallin. Tutkimukseni mukaan 95% ravintoloiden/kahviloiden vessoista on ylä- tai alakerrassa. Aina niitä saa olla etsimässä. Tässä otetaan tila haltuun ja wc ei ole niin tärkeä kuin asiakaspaikat katutasossa.





Voi
paketti on vain 250g, se meinaa useasti unohtua. Eli jos haluaa leipoa ja ehkä käyttää lopun leivän päällä niin pitää muistaa ostaa kaksi pakettia. Toisaalta kätevää kun johonkin leipomukseen tarvitset sen 200g tai jopa just sen 250g. Niin ja vain muutamassa paketissa on ne grammamäärä-viivat, eli mutu-tuntumalla mennään koska vaakaa en omista. Voi on tosiaan aika suolatonta, koska saksalaiset tykkääväät ns. makeasta leivänpäällä. Voita laitetaan alle ja päälle laitetaan marmeladia, nutellaa tai hunajaa. Minä ostan useasti KerryGoldin voita koska se on hieman suolaisempaa. Margariineja käyttää harvat ja niin olen minäkin nyt tottunut siihen että voita sen olla pitää. Nyt just tuli ikävä suomalaista voita kohtaan.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Blogi täyttää tänään vuoden!!

Minun blogi täyttää tänään vuoden joten on kiva katsoa hieman taaksepäin mutta myös tulevaisuuteen. Tosiaan tarkoitukseni oli aloittaa blogin kirjoittaminen jo aikaisemmin. Tekniset häiriöt kannettavani kanssa pidensivät aloitusta ja vihdoin helmikuussa sain kannettavani siihen kuntoon että pystyin aloittamaan kirjoittamisen. Tosiaan ideana oli kirjoittaa enemmän ulkosuomalaisuudesta ja näistä omituisuuksista näillä main. Mutta lapsen syntymä pisti hormonit hieman sekaisin ja koko kesän ajatuksissani oli vain Kimikimikimi. Ehkäpä annatte anteeksi. Ymmärtänette että kirjoituksiani lukee myös sukulaiset ja ystävät joita en ole moneen vuoteen nähnyt. Ja tämä on oiva kanava kertoa myös heille meidän elämästä.



Lindau Bodensellä





Lupaan tänä vuonna kirjoittaa enemmän ulkosuomalaisuudesta ja asumisesta/arjesta/nähtävyyksistä täällä Saksan alpeilla. Mutta nyt haluankin tietää mistä te haluaisitte että kirjoitan? Minulla on miljoonia (en yhtään liiottele) ideoita, toteutus on vain jäänyt ajatuksen tasolle. Aika ei valitettavasti vain riitä. Eli jos on joku aihe josta haluat että ehdottomasti kirjoitan niin kerro siitä minulle.

Olen vuoden aikana kirjoittanut ja julkaissut 70 postausta. Ja mikä on huippua tätä minun blogiani on klikattu/luettu 30 000 kertaa. Eli kiitos teille kaikille, olen ihan positiivisesti yllättynyt ja innoissani. Aluksi ajattelin että ketä nyt minun tarinat kiinnostavat. Kiitos kuuluu myös kaikille kommentoijille, teiltä olen saanut lisävirtaa. Välillä on ns. usko ollut lopussa. Toinen asia mikä mieltäni lämmitti oli se kun kerroin että meitä voi seurata instagramissa niin heti saatiin pari seuraajaa lisää. Tosiaan meidät löytää nimellä: asentajahiltunen.

Mutta nyt on tulossa se hauskin osio. Eli mitkä kirjoitukset eivät kiinnostaneet yhtään ja mitkä taasen olivat suosituimpia kirjoituksia. Mitkä kirjoitukset olivat minulle niitä rakkaimpia. Mikä kirjoitus olisi mielestäni saanut enemmän lukijoita. Millä hauskoilla hakusanoilla blogiini on löydetty. Missä maassa juttujani luetaan eniten. 



Eistobel


Kymmenen vähiten luetuinta kirjoitustani olivat:

Eistobel 
Kertomukseni lähialueen "kanjonista" oli vähiten kiinnostava. Mutta en aio luovuttaa aion kirjoittaa näistä lähialueen nähtävyyksistä.

Pikku maalaripoika  
Ketään ei kiinnostanut katsoa miten nelikuukautinen vauva maalaa kortteja. No toisaalta en odottanutkaan mitään suurta lukijamäärää. Tämä vaan oli hyvä idea jaettavaksi.

Joulu tulee oletko valmis? 
Tästä olen hieman ylättynyt ettei joulu kiinnostanut ketään. Luulin että suomalaisia kiinnostaa aina joulu. Ja varsinkin ns. erilainen joulu Saksassa turkkilaisella vivahteella.

Allgäun murteen lyhyt oppimäärä  
Tästä olen niin pettynyt että tällä on ollut niin vähän lukijoita. Tämä oli ensimmäisiä ideoita joita viime keväänä sain ja tein tätä hartaudella ja rakkaudella koko kesän ja syksyn. Mutta ketään ei kiinnostanut tämä murre jota minä joudun päivittäin kestämään. Antakaa tälle vielä mahdollisuus. Minusta tämä on edelleen yksi hauskimmista mitä olen kirjoittanut. Varsinkin kun jotkut sanat/sanonnat ovat vähän niin kuin suomenkielessä.

Saiskos olla hernekeittoa kahdella nakilla  
Ruokapostaukset olivat myös blogini yksi idea ja tämä taisi olla ensimmäinen postaus ja ketään ei kiinnostanut hernekeitto kahdella nakilla. En tiedä, mutta aion jatkaa näitä ruokapostauksia tykkäsitte tai ette.

Viehscheid  
Tästä olen myös pettynyt ettei meidän paikallinen, aito ja oikea lehmäjuhla kiinnostanut paljon ketään. Sääli sinänsä koska nämä lehmäjuhlat ovat sitä aitoa ja oikeaa perinnettä.

Oktoberfest  
Siis maailman kuuluisin juhla syys-lokakuun vaihteessa ei myöskään innostanut ketään. Olen hieman pettynyt. 

Saksan suosituin urheilulaji  
No se on se jalkapallo, Suomi jääkiekon luvattu maa ja ei ketään kiinnosta jalkapallo.

Weiberfasching
Viime viikolla alkoi karnevaalit naisten karnevaaleilla ja kerron hieman miten meidän kylällä tätä juhlitaan. Mutta tosiaan perinnejutut eivät taida kiinnostaa paljon ketään.

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 3  
Muut Suomi-Mafian jäsenesittelyt saivat paljon lukijoita mutta jostain syystä tämä kiinnosti vähiten. Linnean esittely, antakaa vielä mahdollisuus.



Viehscheid tunnelmaa, ihana lehmä.



Kymmenen suosituinta kirjoitustani olivat:

Siis vieläkö sä imetät? 
Tätä ei ehkä voi laskea koska julkaisin tämän imetyksen tuen FB-sivuilla ja tämä postaus sai ihan luvattoman paljon lukijoita siis yli 3300. Toivottavasti sieltä jäi edes muutama blogini vakituiseksi lukijaksi. Olen otettu että teksti kiinnosti niin monia eikä kukaan loukkaantunut siitä mitä kirjoitin.

Miten Jumista tuli Jumi ja miten me oikeen kohdattiin. 
Tämä on sattuneesta syystä myös oma suosikkini. Lukijoita taitaa kiinnostaa miten muut ovat kohdanneet, mutta niin kiinnostaa minuakin. Käy kertomassa omasi sivuilleni.

Viime lauantaina oli JOULU! 
Sauna on aihe joka kiinnostaa aina suomalaisia. Tätä oli ihana kirjoittaa ja ihana että tämä kiinnosti niin monia. Kiitos.

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 5 
Maaritin esittely kiinnosti neljänneksi eniten. Eikä ihme, monia varmasti kiinnosti miten ja miksi suomalainen nainen tulee Etelä-Saksaan pitämään pientä Hotelli-Ravintolaa.

Miksi kirjoitan 
Kerron rehellisesti miksi kirjoitan ja se kiinnosti myös monia. Aluksi hieman pelotti ja ahdisti kirjoittaminen ja omista tunteista kertominen. Mutta nyt olen jo tottunut tähän ajatukseen, tämä on tätä parasta terapiaa.

Suomi-Mafian jäsenesittely nr. 1 
Ensimmäinen Suomi-Mafian esittely ja se kiinnosti yllättävän monia. Sain syksyllä idean tästä kirjoitus-sarjasta ja tätä oli kiva tehdä.

Saksalaistuminen 
Kuinka olen saksalaistunut vai olenko? Tätä ajattelin päivittää sitä mukaa miten olen muuttunut.

111 syytä rakastaa Suomea Sain Tarjalta hänen kirjan luettavaksi ja tätäkin oli kiva tehdä. Vähän kuin oikea "kirja-arvostelu" ja haastattelu. Tästäkin monet tykkäsivät, hyvä niin koska tämän eteen tein paljon töitä.

Suomi-Mafia 
Kerron pohjustusta meidän Suomi-Mafiasta ja tästäkin tykättiin.

Allgäun Suomi-Mafia sai uuden jäsenen Tämä oli pitkään TOP 5, Kimin syntymä oli minulle iso ja rakas tapahtuma ja mukava että Kimin syntymä kiinnosti myös teitä.



Lukijoita blogilla on monessa maassa, selittynee sillä että ulkosuomalaisia on joka maassa.

TOP 10

  1.  Suomi
  2.  Saksa
  3.  Iso-Britannia
  4.  Yhdysvallat
  5.  Ruotsi
  6.  Italia
  7.  Alankomaat 
  8.  Espanja
  9.  Irlanti
  10.  Ranska


Sivuilleni on löydetty näillä hakusanoilla: Olen erittäin iloinen näistä kaikista vierailijoista.

  • Kati im allgaun
  • elämä qatarissa
  • elämä Dohassa
  • Hernekeitto kassler
  • hus perätila
  • perätila rv 27
  • suomalainen in allgau
  • translate äitini on suomalainen ja ni
  • välilasku Dohassa




Jos tästä nyt jotain yhteenvetoa voi tehdä niin lukijoitani ei kiinnosta paikallinen ruoka,  perinteet, lähialueen nähtävyydet eikä vauvajutut. Kiinnostavinta on se tosielämä miten olen tavannut mieheni tai että miten olen saksalaistunut. Mutta nyt on sinun vuoro kertoa mikä oli mielestäsi mielenkiintoisin kirjoitus? Kerro myös mistä haluat että kirjoittaisin, otan avosylin ideoita vastaan. Voit laittaa minulle myös sähköpostia sivun oikeassa laidassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta.