tiistai 7. helmikuuta 2017

Vieraskynä: Suomi-Mafian esittely nr. 4

Keväällä 2013 huhuilin Suomalaiset Saksassa Forumissa asuuko kukaan tällä alueella? Loppukesästä taisi Katja ilmoittautua (olin jo heittänyt kirveen kaivoon) ja sen jälkeen ollaan tavattu noin kerran kuussa tai kahdessa. Katja asuu tosiaan reilun 20 km:n päässä meiltä ja on ainut suomalainen kenet täällä tunnen. Olen kuullut huhuja että siellä sun täällä asuu suomalaisia mutta en ole näitä vielä tavannut. Täytyisi varmaan pistää lehteen ilmoitus josko joku ilmoittautuisi. Suomifaneja nyt löytyy niidenkin edestä.

Pari kertaa ollaan käyty juhlimassa Oberstaufenissa ja Lindenbergissä. Ja kivaa on ollut, tykätään molemmat tanssia (hulluna). Mukavaa on puhua vain suomea ja olen voinut avautua vaikeistakin asioista. Saksaksi en osaa vieläkään puhua niin hyvin että henkevät keskustelut onnistuisivat. Leukalihakset ovat aina kipeänä meidän tapaamisien jälkeen. Tulee puhuttua niin paljon ja jotenkin suomea puhuttaessa tulee käytettyä eri lihaksia (?).

Katjasta on tullut minulle erittäin tärkeä henkilö. Häneltä voin kysyä neuvoja mm. vauvaan liittyen. Ja kuinka tärkeää se on että on joku jonka kanssa puhua omalla äidinkielellä. Voin kertoa että se on (ainakin itselleni) erittäin tärkeää. Olen onnellinen että "löysin" Katjan meidän elämään. Katjan lapsetkin tykkäävät Kimistä ihan hirveästi, kohta Kimikin on isompi ja pystyy enemmän heidän kanssaan leikkiä. Kiva juttu että on suomenkielisiä kavereita, niin äidillä kuin lapsilla.

Katja kertoo omin sanoin miten on Allgäuhin päätynyt ja miltä täällä asuminen tuntuu. Hänellä onkin enemmän kokemusta allgäulaisuudesta ja osaa kertoa sen mitä itse en ole osannut hahmotella. Katjalla on myös kokemusta kahden lapsen kasvattamisesta kaksikieliseksi ja omien juurien vaalimisesta tai ainakin kuinka sitä yritetään.







Olen Katja, 40 vuotta, kotoisin Hyvinkäältä. Olen asunut Saksan Allgäussa 10 vuotta, ensin Oberstaufenissa ja nyt Isnyssä. Olen naimisissa saksalaisen mieheni kanssa ja meillä on kaksi lasta (3- ja 6-vuotiaat). Ammatiltani olen opettaja; opetan englantia 16-18 vuotiaille ns. kauppaopistolaisille.


Miten ihmeessä päädyin tänne? Tapasin mieheni vuonna 1999 Erasmus-vaihdossa Irlannissa. Siitä alkoi ensin ystävyys ja myöhemmin parisuhde Suomen ja Saksan välillä. Elimme 5 vuotta kaukosuhteessa ja tapasimme noin 3 kuukauden välein. Molemmat tekivät työharjoittelun toisen maassa, jotta saimme viettää pidemmän kuin vain loma-ajan yhdessä. Kaukosuhteessa ei ollut aina helppoa mutta luottamus ja usko yhteisestä tulevaisuudesta pitivät suhteen kasassa. Toisaalta, olisimmeko vielä yhdessä, jos olisimme olleet samassa maassa asuva seurustelupari? Kaukosuhde tuo paljon kipinää ja jännitystä suhteeseen. Toisen näkeminen oli aina jotain erityistä.




5 vuoden seurustelun jälkeen mieheni sai opettajanviran Allgäusta vaikka olisi halunnut jäädä kotikaupunkiinsa Augsburgiin. Jouduimme avaamaan karttakirjan ja katsomaan minne matka käy. Minulle oli selvää että muutan Saksaan koska halusimme asua yhdessä ja minä osasin jo silloin saksaa. Asuminen yhdessä Suomessa ei tullut silloin kysymykseen mutta tarkoituksena oli muuttaa n. 4 vuoden jälkeen Suomeen. Se oli silloin 10 vuotta sitten.





Asuimme ensin 4 vuotta Oberstaufenissa ja nyt olemme asuneet 6 vuotta Isnyssä. Muualla kuin Allgäussa olen asunut vain lyhyempiä jaksoja, mm. 3 kuukautta Bambergissa, 3 kuukautta Leipzigissa ja 3 kuukautta Berliinissä.





Allgäu on todella hienoa aluetta vapaa-ajan tarjonnan, huikean luonnon ja erilaisten perinteiden puolesta. Allgäulaiset voivat syystäkin olla ylpeitä kotiseudustaan! Ulkopuolisena on minusta kuitenkin aika vaikea tutustua paikallisiin ja integroitua heidän elämän tyyliinsä. He eivät ole näissä Allgäun pienissä kaupungeissa ja kylissä välttämättä kovin avomielisiä uutta ja erilaista kohtaan. Jos kuitenkin joku juttu yhdistää (työ, lapset, harrastus), voi päästä allgäulaisiin piireihin Luulen, että allgäulaiset eivät ole ylimielisiä vain päinvastoin. Heitä tuntuu vaivaavan enemmänkin alemmuuskompleksi, kun ovat virallisesti Saksan heinähattuja ja landepaukkuja. Olen tutustunut etenkin lasten kautta moniin ihmisiin, mutta kas kummaa. Suurin osa heistä ei ole täältä kotoisin! Muilta suomalaisilta olen kuullut, kuinka kiinnostuneita saksalaiset ovat Suomesta. Itse en ole sitä usein kokenut. Johtuneeko siitä, että olen jo niin saksalaistunut enkä edes blondikaan.. ; )




Perinteet ovat suuri osaa allgäulaisen elämää. Osallistumme niihin erityisesti lasten takia, että he sisäistäisivät paikallisen identiteetin paremmin kuin me! Vielä en ole Dirndliä tai Fasching-pukua ostanut, mutta ehkä sekin päivä koittaa. Koska meistä vanhemmista ei kumpikaan ole täältä kotoisin, tunnemme olomme esim. kyläjuhlissa hiukan orvoiksi ja ulkopuolisiksi.




Se mikä täällä on todella hienoa, on vapaa-ajan tarjonta upeissa maisemissa. Lapsiperheille löytyy paljon erilaisia retkikohteita huokeaan hintaan, ja luontoa ajatellen. Retkillä on kivaa käydä jossain Biergartenissa syömässä tai nauttimassa iltapäiväprosecco (!), koska se ei täällä maksa niin paljoa. Tykkään siitä, että ihmiset käyvät enemmän ulkona syömässä ja kahvilla kuin Suomessa. Meidän pikkukaupungissa Isnyssäkin on monta kahvilaa monesti täynnä iltapäivisin. Iltaelämä on täällä rauhallisempaa, ainakin verrattuna Oberstaufeniin (!!), mutta Isnyssä on todella kiva irkkupubi, jossa tuntee olevansa melkein vihreällä saarella. Saksassa on se miellyttäävää, että kaikenikäiset ihmiset käyvät baarissa eivätkä ole niin humalassa kuin Suomessa.




Suomea puhun lasten kanssa, Katin kanssa ja Vorarlbergin suomikoululaisten kanssa. Muuten en ole törmännyt muihin suomalaisiin. Suomi-koulu kaksi kertaa kuussa on kiva tapa ylläpitää suomen taitoa ja tietoa Suomesta. Minusta on tärkeää, että lapset näkevät muita samanlaisia lapsia, jotka puhuvat suomea ja saksaa. Vaikkakin saksaa erilaisella murteella, haha! Yritän puhua aina lasten kanssa suomea, mutta joskus vaihdan saksaksi, kun olemme saksalaisten kanssa. En halua, että kielemme tekee meistä ulkopuolisia joissakin tilanteissa. Lapset ymmärtävät lähes kaiken suomeksi, mutta saksa on selkeästi ykköskieli. Suomen loman jälkeen suomen taidot aktivoituvat hyvin ja lapset puhuvat pari viikkoa loman jälkeen kotona vain suomea.




Lennämme perinteisesti joulupäivänä Suomeen mummun ja vaarin luo Hyvinkäälle. Lapsille on yhtä juhlaa, että ensin lahjoja tuo jouluaattona Christkind ja sitten joulupäivänä joulupukki! Toinen hiukan pidempi Suomen reissu on aina kesälomalla elokuussa. Meillä on mahdollisuus olla myös Tampereella meidän „loma-asunnossa“, joka on mummini vanha asunto, nykyään lähes tyhjillään. Yleensä vuokraamme myös mökin uudeksi vuodeksi. Vanhempani käyvät kerran vuodessa Saksassa juhlistamassa minun ja tyttären syntäreitä. He tykkäävät rauhallisesta ja vihreästä Allgäusta kovasti. Nämä ovat tosi tärkeitä kohtaamisia niin lapsille kuin isovanhemmillekin! Kaiken kaikkiaan viihdymme hyvin Allgäussä ja elämässä on kaikki hyvin. Silti en halua ajatella, etten koskaan enää asuisi Suomessa… Kiitos, kun jaksoitte lukea mietteitäni! Terveisin, Katja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti