perjantai 3. helmikuuta 2017

Siis vieläkö sä imetät..?

Kuukausi sitten oli tosi kyseessä imetyksen kanssa. Imetyksen alkuvaiheessa oli haave täysimettää kuuteen kuukauteen asti. Sen jälkeen on ollut haave imettää Kimiä vuoden vanhaksi. Kuinka kätevää ei tarvitse pullojen kanssa läträtä ja maitoa tulee ilmaiseksi. Olen jo viiden kuukauden jälkeen kuullut kommentteja että "vieläkö sä imetät"? Ööö, joo imetän. (Ilmeisesti Suomessa hieman eri meininki?) Suomessa tosiaan lause kuuluu erilailla: "Etkö enää imetä"? "Miksi et"? Jne. Täällä monet lopettavat imettämisen siihen kuuteen kuukauteen, koska se on se suositus. Monet kertovat että ihanaa kun ei tarvitse enää imettää. Alkuvaiheiden mietiskelyistä voit lukea täältä.



Paras imetyspaikka viime kesänä.


Itse olin ajatellut että lopetan imettämisen sitten kuin se tuntuu siltä. Olin ajatellut että se käy ihan helposti. Ai että, siinä mentiin jo vikaan. Vaikka alkutaival on ollut vaikea, niin silti jostain syystä näistä imetyshetkistä on tullut erittäin tärkeitä. Kimi ei myöskään ole tehnyt asiaa helpoksi, minimissään puolen tunnin sessiot sekä tiheän imun kaudella saattoi "roikkua" tississä parikin tuntia. Silloin oli paikat hellinä. Käytinkin rintakumia todella pitkään, aamuöisin pystyin olemaan ilman kumia ja satunnaisesti päivällä imettäessä. 

Kunnes yksi päivä Kimi ei enää suostunut rinnalle jos rintakumi oli paikoillaan. Ou nou, siitä iski kova paniikki. Tiesin että rintani ei kestä kauaa kovaa imemistä. Parin päivän jälkeen kipu oli erittäin kova niin imiessä kuin sen jälkeenkin. Koitin rasvata ja tuuletella.  Mutta tuntui ettei mikään auta. Onneksi imetyskerrat olivat vähentyneet viiteen kertaan päivässä. Muutamana kertana sattui niin että itkin ja oikeestaan itkeä nyyhkytin sitä että jos minun pitää lopettaa imettäminen. Se läheisyys pikkuisen kanssa on jotain niin sanoinkuvailemattoman ihanaa, jota ei (ehkä?) ymmärrä kuin toinen sellainen joka on imettänyt. Itsekkin olin ihmeissäni näistä tunteista. Kuinka tärkeitä nämä hetket ovat kuitenkin olleet. Vaikka joskus tosiaan tuntuu että voisiko Kimi vähän nopeammin juoda, mutta nämä pienet hetket menevät niin nopeasti. Näistä pitää osata nauttia. Ja niin olen yrittänyt.

Kaverit eivät oikeen ymmärtäneet hätääni. Toinen sanoi lopeta jo se imettäminen, Kimi on jo niin vanha. Toinen kyseli että miksi haluan lopettaa imettämisen? Muutama koitti onneksi auttaa ja keksiä ratkaisua miten voisin koittaa kuitenkin imettää. Varsinkin Jumi otti heti selville imetystukihenkilön numeron ja tutki internetistä mitä asialle voisi tehdä. Imetystukihenkilölle ei nyt tarvinnutkaan soittaa, koska kipu hellitti hieman. Thank God!!

Olin hakenut sähköisen rintapumpun, täällä sen saa reseptillä apteekista lainaan. (Muuten hyvä palvelu apteekilta kun tarvitsin lisäaikaa niin he soittivat ensin minulle ja hakivat reseptin jatkon suoraan naistenlääkäriltä). Koitin konetta yksi ilta ja tuntui että koko rinta räjähtää. Joten se kokeilu jäi silloin siihen. Koitin toisen kerran ja silloin meillä olikin Jumin siskonpojat yökylässä ja pumpusta lähti ihmeellinen ääni. Iltasella pumppasin ja "kviikkviikkviik" kaikui talossa. Joonas tulee olohuoneen ovelle Matias takana ja Joonas kysyy "was soll das sein"? eli mitä toi oikeen on? Kymmenen vuotiaat pojat olivat aivan kauhuissaan, mitä se tante siellä oikeen tekee. Itse en saanut sanoja suusta ja lopulta jäin vain kikattamaan. Toivotaan ettei pojat saanet kovia traumoja. Vieläkin naurattaa.

En tiedä miksi mutta jostain syystä en halua tarjota lapselleni äidinmaidonkorviketta. Haluan tarjota lapselleni vain äidinmaitoa. Olenhan itsekkin korvikkeella kasvanut ja ihan hyvin on minulla mennyt. En kuitenkaan tuomitse niitä jotka antavat tai joutuvat antamaan. Kaikilla on niin erilainen tilanne joten on vaikea sanoa mikä on oikein ja mikä on väärin.



Elektroninen rintapumppu


Yksi ilta Kimi heräsi poikkeuksellisesti klo 23 ja itki hätäänsä. Otin syliin ja niin hän halusi vain halia Äitin kanssa. Siinä vaiheessa Äitin sydän pakahtui onnesta, että pelkkä olemassaoloni paransi toisen olotilan. Ihanaa. Sitten hän melkein nukahti syliini, nostin takaisin sänkyyn ja hän oli pitkään hereillä. Katseli siellä silmät pyöreinä. Olisi kiva tietää mitä se kulta siellä mietiskeli. Tämä havahdutti minut siihen että imetys ei ole ainoa jolla saa läheisyyttä pikkuisen kanssa. Ja olotilani parani hieman.

Nyt kuukauden jälkeen tilanne on onneksi rauhoittunut ja pystyn imettämään ilman itkuja tai kipuja. Luin tätä jälkeen päin niin hätä oli suuri vaikka jostain se saattaa tuntua ihan liioiteltulta. Mutta haluan kertoa rehellisesti mitä minä tunsin. Sähköisen pumpun kanssa olen oppinut myös toimimaan, sain säädöt jotenkin paremmiksi. Joten se ei myöskään enää satu. Käsikäyttöisen jälkeen sähköinen on ihan taivaan lahja. Ei tarvitse niin kauaa pumpata käsi vääränä.

Viime aikoina ovat imetyskerrat vähentyneet ja näin se taitaa luonnollisesti meiltä loppua vuoden tienoilla. Hyvä niin, vähitellen eikä kertalaakilla. Nyt voin jo sanoa että alkuvaikeuksien jälkeen on ollut hienoa että olen näin pitkään pystynyt imettämään. Imetyksen tuki ry:n ryhmä facebookissa on ollut mieletön tuki ja turva. Sieltä opin kaikenlaiset kikkakolmoset sekä tieto ja vertaistuki on ollut mahtava pelastus. Täällä päin esimerkiksi ollaan nollatoleranssilla imetyksen ja alkoholin kanssa. Kun ryhmästä sai tietoa että on ihan ok silloin tällöin juoda pari viinilasillista, eikä maitoa tarvitse pumpata pois (täällä sain ihme kommentteja siihen liittyen, mutta en välittänyt niistä). Jotenkin tuntuu että täällä imetyksen hyvistä asioista ei puhuta. Lastenlääkäri ei toisin sanonut juuta eikä jaata kun kerroin vielä imettäväni. Toisin sanoen olen saanut hyvää palautetta vaikka täällä kysellään "että vieläkö sä imetät"? Jotkut vitsailee että imetän vielä kun toinen menee kouluun. Mutta mitä sitten jos imettäisinkin?

Edit: Saksassa asuvat täällä on oma imetyksen tuki-sivu saksaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti