tiistai 21. helmikuuta 2017

Miehet ja kotityöt

Kotiäitinä olemisen vaikeudet tai keveydet... 

Olen tässä kotiäiti-asiassa ihan noviisi ja aikaisemminkin sivusta seurannut ja todennut että jokaisessa kodissa taitaa olla nämä samat "ongelmat". Tai ilmeisesti se yksi iso ongelma on se mies kenet olet valinnut lapsen/lapsienne isäksi. Oikeaa tai väärää miestä ei varmastikkaan ole ja yleensä siihen on tyydyttävä jonka olet valinnut. Niin hyvässä kuin pahassa. Jokaiselta mieheltä löytyy myös niitä hyviä piirteitä täysin toivotonta tapausta ei varmasti ole (kait?). Monia yhteisiä tekijöitä löytyy niin saksalaisista kuin suomalaisista miehistä.





Yhden pienen havainnon olen tehnyt. Jos tämä kyseinen mies ei ole jotain asiaa tehnyt ennen lapsia niin tuskin hän tekee sitä kun lapsi on saapunut. Joten naiset turha odottaa että se mies jostain yht´äkkiä alkaa imuroimaan tai tiskaamaan jos ei ole niin ennenkään tehnyt. Tai tekemään ruokaa tai silittämään vaatteita (okei, omat kauluspaidat silitetään tottakai?). Että turha on apua saada siivoussaralla, jo sana "saada apua" on ihan väärä tässä. Kun on yhteisestä taloudesta kyse, puolin ja toisin pitäisi osata joustaa ja olla toisen käytettävissä. Mutta mikä on se oikea sana? En ole vielä keksinyt mikä se olisi? tehdä yhdessä? Jaetut vastuut? Vai se tekee kuka kerkeää? Mutta yleisesti puhutaan autoin sinua.

Tiedän muutamat miehet siellä jo ajattelevat että niin ne naiset ovat "lomalla" ja vain ovat "kotona" ja heidän kuuluu tehdä ne kotityöt silloin. No toisaalta onhan se niin jos mies tekee pitkää päivää, tienaa elannon ja leivän pöytään niin silloin naisella on päävastuu kotitöistä ja lastenhoidosta. Mutta nainenkin on vain ihminen eikä jaksa kaikkea, lapsi/lapset voivat olla hieman hankalia, yöt rankkoja ja äidin hermot riekaleina päivän päätteeksi. Varsinkin jos lapsi on kipeä, erityisvaativa tms. Äiti, nainen, vaimo on onnellinen kun saa lapset nukkumaan ja edes hetken omaa rauhaa. Silloin ei enää huvita aloittaa mitään suursiivousta. 

Mitä te olette tehneet? Eikö täällä ole mitään tehty? Onko jotain ruokaa? 

Ovat varmasti tuttuja kysymyksiä lapsiperheessä kun tienaava henkilö tulee kotiin. Onkin se yksi vitsi jossa isä kotiin tullessa kyseli että eikö täällä ole mitään tehty? Ja seuraavalla kerralla äiti ei ollut tehnyt kertakaikkiaan mitään ja asunto oli hävityksen kauhistus ja ovet sepposen selällään ja lapsilla hyvä jos vaatteita päällä. Äidin vastaus silloin oli että tänään ei olla tehty mitään. Sitä mietityttää että eikö ne miehet ikinä opi näistä "vitseistä", ne kun tuppaa olemaan totta. Usein meilläkin se menee niin että kun on Jumin vapaapäivä niin hän on Kimin kanssa. Niin minä koitan "ottaa rennosti" pesten pyykkiä tai vessaa hinkaten. Jotenkin naisella nämä tulevat niin luonnostaan, miehelle saattaa joutua sanomaan mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jotenkin naisilla nämä pikkuhommat hoituvat kuin itsestään, niin itsestään ettei edes tajua tekevänsä niitä.

Mutta miten miehestä on tullut sitten sellainen ettei osaa tehdä kotitöitä? 

Ehkäpä se on kotoa perittyä. Jos kotona on ollut äiti joka on tehnyt kaiken valmiiksi eikä ole annettu poikien tehdä ns. kotitöitä tai annettu edes mahdollisuutta. Perheen Isät eivät ole myöskään osallistuneet millään tavalla kodinhoitoon tai ruuanlaittoon. Naisilla nämä tulevat (yleensä) luonnostaan, miehiä pitää vähän opastaa. Muistan kun ensi kerran neuvoin veljeäni pyykinpesun saloihin, kuinka ollakkaan sillä kertaa kone jätti linkoamatta ja vaatteet olivat litimärkiä. Mutta sellaista se on aina ei mene hommat putkeen.





Omassa tapauksessani (jep) on käynyt tuuri (kyllä sitä voi tuuriksi sanoa). Jumi käy yleensä ruokakaupassa koska töistä tullessa se käy kuin luonnostaan. Kotityöt ovat viime aikoina olleet enemmän minun harteilla, se ei tällä hetkellä haittaa (koska tosiaan SAUNA). Jumilla on paljon vielä hommia että saadaan kellari edustuskuntoon. Mutta sen jälkeen kun remontti  on saatu valmiiksi niin odotan ja oletan että Jumi osallistuu enemmän kodinhoitoon ja Kimin kanssa olemiseen. Mutta tällä hetkellä näillä mennään.

Minulla on tuttavapiirissä muutama mies jotka ovat olleet kotona lasten kanssa kun nainen on ollut tienaamassa. Heiltä kaikilta sen puolen vuoden/vuoden pestin jälkeen on ollut yksiselitteinen. Miten te naiset teette sen? Miten te jaksatte? Haluaisinkin kommentteja miehiltä jotka ajattelevat "vanhanaikaisesti" että nainen hoitaa koko kodin tai niiltä jotka ovat olleet kotona lasten/lapsen kanssa. Miehet varmasti menevät silloin mistä on aita matalin vai mitä mieltä olet? Myönnän teen itsekkin asioita niin että mistä vaan pääsen mahdollisimman helpolla. Koska täydellisyyteen ei ole tarvetta pyrkiä (koska olen jo,hah).

Saksassa ja varsinkin täällä meillä päin etelässä on luonnollista että vaimo/äiti jää lasten kanssa kotiin ja hoitamaan kotia.  Osa äideistä tekeekin myöhemmin vain pari tuntia päivässä töitä tai pari päivää viikossa. Itselläkin on ajatus että niin kauan kun Kimi on pieni (koululainen) niin tekisin maksimissaan kuutta tuntia per päivä. Saksassa on niin hyvä että työnantajat ovat suopeita näille ratkaisuille ja monissa työpaikoissa on mahdollista tehdä lyhyempää työviikkoa. Tällä alueella on varmaan Saksan alhaisin työttömyysprosentti, se on muistaakseni alle kaksi prosenttia. Osallaan varmasti selittyy sillä että perheestä nainen on kotiäiti, eikä ole ilmoittautunut mihinkään kortistoon (sekin on varmasti vaikea toimenpide, Saksan byrokratiat tuntien?).

Joten hyvät miehet muistakaa olla armollisia teidän rakkaille vaimoille, lastenne äidille ja ottakaa te myös välillä ihan vapaaehtoisesti luuta tai kauha käteen. Voin kertoa että se kannattaa. Ja naiset edelleenkin kuulutan sitä että antakaa niiden miesten edes yrittää. Mitä sitten vaikka vaippa tai vaatteet menevät väärinpäin päälle tai että siivoaminen on vähän sinne päin. Pääasia että yrittää ja jos jälki ei miellytä niin sitten on ilmeisesti parempi että teet sen itse (mutta sitten ei valiteta kun mies ei tee mitään). Myönnän itse kuulun jälkimmäiseen ja joskus on pakko tiskata astiat uudelleen.


Onko se kulttuurista riippuvainen vai kotoa opittu vai omasta luonteesta kiinni? Mitäs mieltä olette?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti