lauantai 17. syyskuuta 2016

P...a reissu mut tulipa tehtyä



Marienplatz syksy 2012


Se kiva juttu on siinä kun asuu maaseudulla jos alkaa hiljaisuus ja lannan lemu häiritsemään. Niin hyppää junaan ja parin tunnin päästä olet miljoonakaupungin vilinässä. Näin me tehtiin viime viikolla kun päätettiin lähteä saattamaan Mummi Müncheniin. 



Mummin käsittelyssä Sulzbergissa.


Pakattiin kaikki tarpeellinen mukaan, rintareppu, eväät äidille, lastenvaunut ja hoitolaukku. Ajettiin autolla tällä kertaa Immenstadin asemalle koska Oberstaufenissa on tunneli remontissa ja osa matkasta pitäisi kulkea bussilla. Jumi oli katsonut meille parkkihallin läheltä juna-asemaa. Kysyin paljon maksaa? Jumi vastasi että "aina vähemmän kuin Suomessa".



Matka alkoi iloisesti kun käveltiin Immenstadin asemalle. Ostettiin automaatista Bayern-Ticket, sen sai kahdelle henkilölle 28€ hintaan. Siinäkin sähläilyä kun ei käteinen kelvannut, onneksi on saksalainen pankkikortti jolla sain maksettua. Bayern-Ticket on sellainen jolla voi matkustaa 1-5 henkilöä klo 09-03 Baijerin alueella. Lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä lippu käy jo klo 00 jälkeen. HUOM! Käy vain REGIONAL-junissa, S-bahnoissa jne. mutta ei ICE:ssä. Vinkki: Nacht Bayern-Ticketin voi ostaa jo klo 18 jälkeen, maksaa 3€ vähemmän.



Halpa Bayern-Ticket kahdelle


 Juna lähti raiteelta kaksi ja sinne ei päässyt kuin portaita pitkin(?) Siis mitä? Ei ole hissiä tai liuskaa jota pitkin voisi rattaiden kanssa kulkea. Noh, onneksi meillä on hyvät rattaat joissa isot pyörät, eikun rullaten alas ja ylös. Mummille vinkkasin että laittaa matkalaukun tulemaan matkalaukkuhihnalla, hyvä idea mutta kuulin että Mummi taisi olettaa että laukku tulisi itsekseen alas (tai no tavallaanhan se tulisi). Samalla huusin että "laukusta pitää pitää kiinni". Mummille tuli pieniä ongelmia sen laukun alastulon kanssa, kun hänen piti roikkua siinä kiinni. Itse en voinut valitettavasti auttaa kun oli tekemistä rattaiden alas saamisen kanssa. Huh. Seuraavana oli vuorossa rattaiden nosto junaan. Juuh, meilläpäin junissa harvoin on ns. matalalattiajunia. Mielestäni hyvä idea oli se että Mummi ottaisi rattaiden käsikahvasta kiinni ja itse nostaisin vaunujen alaosasta. Niin kauan se oli hyvä idea kun Mummi otti kahvasta kiinni yhdellä kädellä, kun toisella piti pitää seinästä kiinni. Rappusten ylösnousu kun ei olisi muuten onnistunut. Vaunut meinasivat jo siinä kohtaa hieman keikahtaa, Kimi nukkuu kuitenkin sikeästi. Mummi peruuttaa tohkeissaan niin pitkälle että tipahtaa toiselta puolelta rappuset alas. Jep, onneksi sai kuitenkin pidettyä vaunut suorassa. Huh!

Ei niin halpaa enää.




Yleensä otan suoran ALEX-junan Müncheniin ettei tarvitse vaihtaa junaa. Nyt oli kuitenkin ajallisesti järkevämpää ottaa tämä yhden vaihdon juna. Vaihto tapahtuisi Augsburgissa (aivan ihana kaupunki, tähän aiheeseen palataan varmasti) ja siitä yhdellä junalla suoraan rautatieasemalle. Augsburgiin saavuttaessa, huomaan saman ongelman kuin Immenstadissa. Kertakaikkiaan toiselle lauturille ei pääse muuten kuin rappusia pitkin. Kerkesimme juuri ja juuri oikealle laiturille kun juna saapui. Olin jo hieman oppinut että pyörä/vaunu-paikat ovat viimeisessä vaunussa. Sinne sitten kivuttiin ja siellä innokas mies auttoi meidät kyytiin. Mummi tokaisi auttajalle että "Ich bin Finnland", hän siihen että hän olikin ollut juuri siellä lähellä, Islannissa nimittäin. Jaa-a? Siinä vaiheessa kun mentiin istumaan ja Mummi tokaisi että "ihanaa, täällä on ilmastointi", olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Totuus selvisi hetken päästä. Konduktoori tuli ja pyysi lipun. Ojensin meidän Bayern-Ticketin, hän kysyi että "onko tällä luvallista matkustaa tällä junalla"? Johon vastasin että "Jaaaa, onko tämä ICE"? Hän sanoi että tämä juna on valkoinen, eli kaikki punaiset junat ovat niitä joihin lippu kelpaa. Meidän piti maksaa 59€ lisää, se siitä halvasta Bayern-Ticketistä. Ensin kuulin väärin eli 9,50€, ojensin kymmenen euron setelin ja hän vähän nikotteli että eikun 59€. En tiedä kuinka moni tietää mutta saksassa sanotaan luvut toisinpäin eli neunundfünfzig. Eli tässä menee helposti halpaan, niin kuin minä menin. Siinähän sitten kikateltiin kun oli ilmastoitu juna ja päästiin puolessa tunnissa Müncheniin.



Tähän valkoiseeen junaan ei sitten kannata nousta Bayern-Ticketillä.


Puolilta päivin oltiin perillä ja kierreltiin hieman kauppoja. Käytiin syömässä Augustiner Klosterwirt:ssä, se oli väärä valinta. Ilma ei ollutkaan niin lämmin ja varjossa tuuli ja oli kylmä. Ruokalista oli täynnä Baijerilaisia herkkuja, mutta ne ei meille oikeen maistu. Listalla oli pari kala-annosta ja nehän me sitten valittiin. Mummi otti lohta ja yllätys oli se että se olikin kylmäsavustettua eikä paistettua. Minä kun sain ruoka-annoksen nenän eteen niin Kimille tuli nälkä. Aika yllättävää?

Ruoka oli kuitenkin hyvää ja Kimin mielestä oma käsi maistuu parhaalta.


Tällä reissulla ei nautittu Münchenistä niin täysin rinnoin kuin oli tarkoitus. Marienplatzilla käytiin ja siitä S-junalla takaisin rautatieasemalle. Haettiin Mummin matkalaukku tavarasäilytyksestä ja saatoimme Mummin oikeaan S-junaan. Hei hei Mummi, kiva kun kävit, Kimi vilkutti Mummille mutta Mummi ei enää huomannut. Olin katsonut että yksi juna lähtisi meille päin kymmentä vaille neljä, laiturille päästessä tuli kuulutus että kyseinen juna on peruttu. No niinpä tietenkin, niin minun tuuria. Katsoin että 16.20 lähtee seuraava juna, mutta siinä olisi kaksi vaihtoa. Päätin kuitenkin mennä sillä junalla. Ajattelin että kyllä joku aina auttaa. Pyörä/vaunuosasto olikin jo aika täynnä ja kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen minua tai antaakseen tilaa. Omituista, yleensä saksalaiset ovat erittäin avuliaita. Otettiin paikka haltuun ja Kimi alkoi olla jo vähän hermona. Hän itki vähän ja huomasin että vaippa pitää vaihtaa, niin kuin kaikki vaatteet. Vaihdoin vaippaa ja puhuin Kimille suomea. Kimi ei kuitenkaan rauhoittunut vaan hänellä oli myös nälkä. Ei muuta kuin Kimille tissi suuhun ja sain hetken hengähdystauon. Kimiä siinä nostelin että röyhtäys tulisi niin eikös housuihin tullut kunnon satsit. Ei muuta kuin uudelleen vaipan vaihtoon, onneksi Kimi on vielä niin pieni eikä hajuhaittoja ole. Mietin siinä kuitenkin että pitäisikö sittenkin vaihtaa junaa. Kanssamatkustajat tuijotti niin oudosti. Oltiin siinä puolessa tunnissa vaihdettu jo pari kertaa vaipat ja oltu rinta paljaana, eikä juna ollut vielä edes lähtenyt. Jännityksellä odotin että mitä tämä matka tuo vielä tullessaan. 



Matkalla Müncheniin ICE:ssä.


Seuraava vaihto oli Buchloessa ja onneksi seuraava juna lähti samalta laiturilta. Junaa vaihtaessa tuli vastaan taas se outo ilmiö. Kukaan saksalaisista ei tehnyt elettäkään antaakseen tilaa lastenvaunuille tai väsähtäneelle äidille. Joten päätin jättää vaunut itsekseen siihen keskelle. Menin istuskelemaan Kimin kanssa muualle ja vastapäätä istuikin muutama mukava nainen. Yksi tarjoutui pitämään minun vesipulloa kädessään, kun minulla oli kädet täynnä. Tämä on sitä normaalia saksalaisten toimintaa. Juttelimme mukavia ihan tuntemattomien kanssa. Tämä on yksi asia miksi tykkään asua Saksassa, aina löytyy juttuseuraa.


Koko matkan ajan Kimi oli nätisti, ei itkenyt (paljoa) ja vieraat ihmiset olivat ihastuneita pikkuisesta. Apua sai jos vaan joku oli paikalla (no näitä lastenvaunuosastolla matkustajia ei nyt lasketa mukaan).Viimeinen vaihto oli Kemptenissä samalla laiturilla ja konduktööri auttoi lastenvaunut junanvaunuun (ei ollut enää matalalattia). Immenstadissa sain apua rappusten kanssa. Auto oli tallessa parkkihallissa ja se maksoi vaan 2€. Siitä sitten 20 minuutin ajomatka kotiin ja eikun suoraan nukkumaan.



Viimeinen vaihto ja saatiin olla rauhassa vaunuosastolla.


Huom! Münchenissä lastenvaunujen (polkupyörien/pyörätuolien) kanssa matkustavat. Kun jäätte pois Hauptbahnhof:lla niin jääkää pois vasemmalta vaikka neuvotaan oikealta. Koska hissi ylös sijaitsee vain siellä keskellä. Nyt jouduttiin menemään rullaportaita ylös vaikka se on kielletty. Karlsplatzilta ei myöskään löydetty muuta reittiä ylös kuin rullaportaat, ehkä oli huonosti merkattu tai huono näkö. Marienplatzilta hissi alas löytyi yllättävän helposti, se on heti siinä Kaufhofin kulmalla. Nämä meidän Baby Jogger lastenvaunut olivat ihan hyvät myös kaupunkioloihin, vaikkei ollut kääntyvät etupyörät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti