torstai 30. kesäkuuta 2016

Viimeiset kuusi viikkoa

Mun mahakivut ei oo vieläkään helpottanut. Iltaisin tekee välillä niin kipeää että en voi muuta kun huutaa. Äiti ja Isi alkaa olee vähän kypsiä näihin joka iltaisiin itkumaratoneihin. Joskus kuitenkin ilta menee ihan hyvin, etten itke kuin puol tuntia yhteensä tai joskus harvoin en ollenkaan. Ollaan saatu jos jonkin näköistä ohjetta. Syötä pystyasenossa, nukuta mahalleen tai kyljellään, kanna mahalleen tai kyljellään. Taputa peppuun, selkään tai kylkeen että saa röyhyn tulemaan. On hierottu mahaan öljyä ja jalkapohjia jne. Käytiin myös Osteopaatin vastaanotolla, ei ollut mitään erikoista. Toinen puoli niskasta oli vähän jumissa, sukuvika siis. Koitettiin homeopaattisia lääkkeitä, ne ei auttanut yhtään. Kahden päivän kokeilun jälkeen päädyttiin takas tuttuihin tippoihin, jotka nyt edes vähän auttavat. Kaikilla tuntuu olevan mielipide miten ne mahakivut ja ilmavaivat saa pois. Mutta kait tässä oikeesti auttaa vain aika. Parin viikon päästä oon 3 kuukautta niin silloin kuulemma pitäis alkaa helpottaa. Mä toivon kanssa niin.




Yks yö äiti koitti laittaa mulle peräpuikkoa. Mä en tykänny et äiti laittaa mitään mun takapuoleen. Punnasin takas ja niin tuli peräpuikko ja vähän tavaraa ulos. Noh, äiti ei tästä lannistunut koitti vaan sitkeesti tunkea peräpuikkoa sisään. Sitten mä truuttaasin oikeen kunnolla ja sieltähän sitä tavaraa lensi pitkin kylpyhuoneen seiniä. Äiti piru vie oli nopee ja kerkes väistää, siihenhän mä tähtäsin. Tässä vaiheessa äiti tokaisi „Tää ei oo enää hauskaa“ Kolmannen kerran äiti vielä yritti mut tulos oli sama. Neljännellä kerralla peräpuikko oli jo melkeen sulanut, mut tunki kuitenkin persuksiin. Sitten se tajus pitää takapuolen posket kiinni etten vaan saa puristettua sitä ulos. Noh, siihen mä sit jotenkin rauhoituin, en kyll tiedä auttoiko se hemputin puikko mitään. Äiti ei oo sen jälkeen laittanut mulle peräpuikkoa. Tähän virnuileva hymiö.

Mä aloin ottaa kontaktia enempi tossa seitsemän viikon tienoilla. Välillä "vahingossa" flirttailin, hymyilin ja jokeltelin marimekon lumimarja-tyynylle tai meijän huoneen katolle. Nooh, aina ei voi onnistua. Äiti on tosi iloinen aina silloin kun jaksan ottaa kontaktia. Monet sanoo et mä oon tosi söpö, silloin pitää muistaa hymyillä ja jokellella. Tähän silmää iskevä hymiö.




Äiti tajus vasta pari viikkoa sitten että tykkään ihan hirveesti tanssimusikiista ja tanssimisesta. Yks ilta en meinannu rauhoittua syömisen jälkeen eikä mua huvittanu nukkua. Äiti keksi ku perjantai- ja lauantai-iltaisin tulee antennevorarlbergista partymix et musat  vaan täysille ja tanssimaan. No mä rauhoituin heti, äiti luuli et mä nukun. En mä nukkunut mä vaan nautiskelin. Äiti koitti viedä nukkuu mut en mä nyt yksin sänkyyn halunnu jäädä ku tuli niin hyvää musaa. Äiti toisti tän rituaalin pari kertaa ja sit se tajus et pitää kauemmin tanssia. Pari tuntia me jorattiin, siinä oli vaan yks puolen tunnin ruokatauko. Äitillä tuli ihan hiki ja mä nukuin yöni oikeen hyvin. Yks ilta se laitto jotain tuutulauluja soimaan aatteli et josko mä niihin rauhoittuisin. Ehkä mä vähän rauhoituin mut kyll mä mieluummin ysärimusaa kuuntelisin.

Ens kuussa me lennetään Suomeen moikkaa äitin puolen sukulaisia. Tähän sydän. Mä kävin passikuvassa ja mulle teetettiin passi. Täällä se ei maksanut ku 13€ ja on voimassa 6 vuotta (tai niin kauan ku kuvasta tunnistaa). Siihen passiin piti ilmoittaa mun pituus ja silmien väri. Ei ne kyll kauaa oo voimassa ku niin nopee kasvan ja silmien väri muuttuu, luultavasti.



Äiti on välillä sellanen tohelo ja nyt imetyksen myötä puhuu ja kirjoittaa mitä sattuu. Esimerkiksi yks aamu aamupalapöydässä se kaato mun päälle lasillisen vettä. Noh, onneks se oli vaan kylmää vettä eikä kuumaa teetä. Yks kerta se unohti laittaa mun turvakaukalon turvavyöt kiinni, onneks automatka oli lyhyt. Sit yks yö se nukutti mua rinnan päällä ja mä luiskahdin siitä melkeen lattialle ku äiti oli nukahtanut kesken kaiken. Yhtenä toisena yönä olin menny peiton alle piiloon, heräsin siellä ja aloin sätkimään että äitikin heräisi. Äiti sanoo usein mulle ku mä itken että „älä huoli, äiti on tässä“. Miten musta tuntuu että välillä mua vähän huolestuttaa just se ja sit alkaa itkettää vaan enempi.


Kiitos Suvi, kiitos Melissa!


Terveisin Kimi 11 vkoa ja 2 päivää

p.s. Oon myös äitin personal traineri, aina ku se haluis istua (tai syödä), niin alan itkee niin et sen on pakko hytkyttää mua et rauhoittuisin. Ei äiti pääse ainakaan lihomaan tai laihtumaan niinku se joskus ite virheellisesti sanoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti