Uuteen
paikkaan soittaminen menee yleensä näin:
Hallo!
-Puheluihin vastataan vain sanomalla Hallo! eli Hei!
Hallo,
hier ist Kati.
-Suomessa on opetettu että aina pitää esitellä itsensä.
Ich
kenne nicht.
-Niin miten voisitkaan tuntea jos soitan ekaa kertaa...?
Ich
möchte Termin machen.
- Haluaisin varata ajan.
Sitten
juttu voi lopahtaa siihen jos kyseisessä paikassa ilmoitetaan
tylysti että ei oteta uusia asiakkaita tai seuraaava vapaa aika on
esim. kahden viikon päästä (minulle tämä olisi ok, mutta yrittäjälle ei). Joskus ihmettelen miten
yksityisyrittäjällä on varaa sanoa että soita joskus myöhemmin
uudelleen. En ymmärrä. No eipä ole tullut soitettua uudestaan.
Soittaminen
esim. lääkäriasemalle:
-Praxis
Dr. Frau Wunderlich
-Hallo,
hier ist Kati.
-
- -
Kuuluu vain tyhjää.... outoa ettei vastata takaisin vaan siellä odotetaan että jatkan asiani esittämisen. Tulee hetkeksi sellainen tyhmä olo. Sitten kyllä jatketaan ja vastataan normaalisti kunhan olen kertonut asiani.
Välillä
oman nimen lausuminen on vaikeaa ja olenkin nyt kehittänyt
kirjaimilleni sanat joista toivottavasti ne ymmärretään oikein.
Meinaan jos sanon vaan Kati se yleensä kirjoitetaan Kathi, koska se
on täällä lyhennys Katharina nimelle. Tai sitten nimeni kuullaan
Gabi nimiseksi. Koitan aina tavailla KAA-AA-TEE-III, kyllä se sitten
useimmiten menee oikein. Välillä luullaan että Kati on sukunimi
koska olen tottunut sanomaan etunimen ensin. Ei löydy tiedostosta
toisessa päässä sanotaan. Sukunimen kanssa on vaikeampaa mutta
olen kehittänyt NIKLAS-ISAR-EMIL-MICHAEL-ISAR ja nyt vihdoin neljän
vuoden jälkeen tuntuu että sukunimikin kirjoitetaan heti oikein.
Jee!! Koitan loppuun vielä vitsailla että se on suomalainen nimi,
sitten toisessa päässä ymmärretään että eivät kuulleet nimeä
totaalisen väärin.
Meillä
tosiaan on kännyköiden lisäksi festnets eli lankapuhelin. Sillä
soittaminen on halpaa ja jos soitat omalle kylälle, silloin ei
tarvitse edes kylän alkunumeroita vaan voit näpyttää suoraan
loppunumerot. Kätevää. Yksi asia mikä häiritsee on ihan mahdoton
määrä näitä suoramarkkinoijia, puhelimen kautta soittavat myyjät
tai huijarit niinkuin Jumi sanoo. Aina on joku haluamassa sulta
jotain, yleensä rahaa. Useasti olet voittanut jotain ja sit tarttis
vaan antaa pankkitilin numero niin se laitettaisiin tilillesi. Ja
nämä ei myöskään usko jos sanoo ettei tarvii soitella. Eli siinä
mielessä nää puhelinkauppiaat tuntuu olevan sitkeämpiä kuin
Suomessa. Onneksi näitä puheluita ei ainakaan omaan pre paid
liittymälliseen kännykkään ole tullut. Vielä.
Jotain
pientä vikaa on viime vuosina ollut näissä puhelinyhteyksissä.
Soittaessa Jumin siskolle siellä päässä näyttää että oma eli
mummi soittaa. Meille tulevat puhelut menevät alakertaan ja sitten
ihmetellään. Anoppi asuu alakerrassa ja hänellä on oma liittymä.
Luulet soittavasi kaverisi äidille mutta puhelimeen vastaakin
kaverisi. Mutta luulet että nyt on kaverisi käymässä äitinsä
luona mutta selviää että puhelu olikin mennyt kaverillesi eikä
hänen äidilleen. He asuvat myös niin että äiti asuu alakerrassa
ja kaveri yläkerrassa. Kun meillä on linja varatttu, niin puhelut
menevät silloinkin alakertaan anopille, kätevää kun on oma
puhelinvastaaja alakerrassa. Mutta välillä niin raivostuttavaa.
Tämä on ehkä pieni ongelma näissä vanhoissa taloissa joissa on
monta puhelinliittymää.
Hotellissa
työskennellessäni (myös Suomessa) minulla oli ongelma kuulla nimet
oikein. Kolmannen kerran jälkeen kun kysyin, Entschulding tai Wie
bitte, en enää kehdannut kysellä. Joskus kirjoitin nimet
suunnilleen sinnepäin ja sitten sisäänkirjautumisen yhteydessä
korjasin tiedot järjestelmään. Onneksi näin neljän vuoden
jälkeen olen oppinut saksaa sen verran ettei pahemmin mitään mokia
ole enää käynyt. Niin no tosiaan enhän ole enää hotellissa
töissä, mutta uskoisin että puhelimeen vastaaminen onnistuisi nyt
paaaljon paremmin.
Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu
Instagramissa: asentajahiltunen
Ei kommentteja