lauantai 23. huhtikuuta 2016

Hotelli Ravintola Martinshöhe

Hotel Martinshöhe kevät 2012


Kevät 2012 ja työnteko pienessä alppihotellissa oli antoisaa ja mukavaa. Asiakkaat olivat pääsääntöisesti mukavia. Päivät olivat välillä pitkiä ja raskaita mutta se ei menoa haitannut. Meillä kävi hotelliasiakkaita niin Suomesta kuin Saksasta sekä pieni osa muualta. Paikalliset kävivät harvoin syömässä mutta terassilla tykkäsivät istuskella (lue: kaljoitella). Minulla oli aluksi apuna vain Niina, joka oli aikaisemmin ollut harjoittelussa mutta päättänyt jäädä sinne asumaan ja töihin. Olin siis kolmisen kuukautta vastuussa niin ravintolan kuin hotellin toiminnasta. Maaliskuussa tuli myös suomalainen Petri harjoitteluun, joten pystyttiin vähän jakamaan työtehtäviä. Huhtikuun lopussa saapui myös Maarit, hän pyöritti hotellia silloin. Joten meitä oli hyvä porukka pyörittämässä hotelli-ravintolaa. Keväällä ja kesällä olikin paljon suomalaisia motoristeja asukkaina.



Tämä keittiö oli minun valtakuntaa 8 kuukautta.

Saksankielen kanssa oli tietenkin aluksi hieman ongelmia, kun kerroin olevani Suomesta niin sain paljon anteeksi. Useat saksalaiset kuitenkin kehuivat saksankielen taitoani ja siinä samassa aloin takellella enkä osannut sanoa enää mitään. Heh, se siitä hyvästä kielitaidosta. Aluksi tämän paikallisen murteen kanssa oli hieman ongelmia. Olutta ei tilattu nimellä Bier  vaan Halbe. Ehkä sitä voisi ajatella niin että Halbe on kuin puolikas litrasta eli tuoppi? Tai jos joku sanoi jotain mitä en ymmärtänyt, niin oli vaan parempi hymyillä ja nyökkäillä.



Stube

Meillä oli myös ns. Stammtisch eli vakkaripöytä vakioasiakkaille. Siinä meitä (kyllä henkilökunnan pitää myös hetki seurustella asiakkaiden kanssa) oli sekalaista seurakuntaa. Oli pankinjohtajaa (ei ollu oikeasti mut sanottiin sillä nimellä), Sörssellsön tai Sorge (George, R.I.P.) ja Micky (joka osasi tilata olutta suomeksi). Näiden kanssa tuli hyvin opittua saksaa, koska melkeen joka kerta käytiin ne samat asiat läpi. Sitten oli nämä "pyöräilijät" jotka tulivat yleensä viiden kuuden hengen porukassa. Siellä oli Kiva mies, Pälvikalju, Takatukka, Kilmisteri, Jumi, Radler jne. Kaikille piti olla partionimi kun ei muuten olisi tiedetty kuka oli tilannut ja mitä. Joskus sunnuntaisin kirkon jälkeen kävi muutamat paikalliset kaljalla heitä oli mm. Kyylä kakkonen, Punaviinipappa (R.I.P.), Naapuri ja Naurava mies. En tiedä olivatko paikalliset kuulleet että Martinshöhessä on uusi työntekijä ja sitä ihmettä tultiin sitten katsomaan. Heh!



Kylän paras terassi, ainakin omasta mielestäni.


Muutama ikävä kokemus piti myös kokea. Suomalaiseen tapaan (ja ympäristöystävällisempään) ei tehty päiväsiivouksia joka päivä vaan joka toinen. Yksi pariskunta tuli kyselemään että koska aion tehdä päiväsiivouksen? Sanoin ettei normaalisti tehdä joka päivä vaan joka toinen, mutta että jos he haluavat voin kuitenkin sen tehdä. Noooh, mies raivostui tästä asiasta niin että hyppi tasajalkaa edessäni. Huusi että miten tämä on mahdollista Saksassa ja että miksi tästä asiasta ei ilmoitettu heti sisäänkirjauksessa tai hotellin nettisivuilla? Olin ihan shokissa (pelotti että se mies käy käsiksi ja mietin miten sen torjun) en varmaan osannut vastata mitään järkevää ja he päättivät lähteä saman tien pois vaikka oli varaus vielä pari päivää. Silloin oli sesonki päällä ja mietin että onnea vaan hotellihuoneen löytämiselle. 

Toinen ikävä tapaus oli se kun perhe oli varannut huoneet booking.comin kautta. Olivat koittaneet soittaa meidän hotellin numeroon ja perua huoneet. Jostain syystä meidän puhelin ei toiminut ja he ajoivat pitkän matkan peruuttaakseen huoneen. Ilmoitin heti heidän saapuessa (klo oli jo yli 18.00) että peruminen olisi pitänyt tehdä booking.comin kautta. Ja että heidän pitää kuitenkin maksaa normaalihinta niistä huoneista. Jotenkin sitten saatiin sovittua heille hieman alennusta ja he yöpyivät sitten meillä. Että muistakaa perua huoneet sen kautta mistä olette ne varanneet. Muut hotellit tuskin ovat näin kilttejä, koska bookingille pitää kuitenkin maksaa tietty provisio.



Ihanat asiakkaat.

Mutta onneksi hauskoja kokemuksia oli enemmän. Yksi mieleenpainuvista oli se kun yksi mies (muistaakseni Puolasta) tuli ja kysyi että onko tämä suomalainen hotellli? Ja että hän tietää miten vanhaa kaveria moikataan suomeksi. Se meni näin: "Terve, terve vanha pukki!!" Yksi Eestiläinen tiesi että Suomessa on paljon saunoja ja niitä tehdään vaikka vaatehuoneeseen. Jotkut asukkaat olivat niin ihania että olivat ottaneet lakanat valmiiksi pois ja muutenkin laittaneet huoneet siihen kuntoon että oli helppo siivota. Silloin väsyneenä meinasi itku tulla. Eli jos haluatte helpottaa kerrossiivoojien työtaakkaa niin ottakaa lakanat valmiiksi pois.



Näitä huoneita tuli siivottua.

Välillä oli rankkaa, varsinkin silloin jos olin yksin töissä. Joskus saattoi kymmenen henkeä tulla syömään ja minun piti tarjoilla juomat ja tehdä ruuat yksin. Niistäkin kuitenkin selvisin hengissä. Rappusissa piti juosta kun kellarissa oli mankeli ja pesuhuone ja oli kolme asuinkerrosta. Kunto pysyi hyvänä, kun piti vahtia että tuleeko ravintolaan asiakkaita sillä aikaa kun itse oli mankeloimassa kellarissa. Muistelen kuitenkin hyvällä sitä 8 kuukautta jonka siellä työskentelin. Ja muuttihan tämä pieni kylä ja hotelli elämäni.



Oberreute kevät 2012


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti