lauantai 9. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän juhlat Itävallassa





Meillä oli Itävallan puolella Dornbirn:ssa ihana itsenäisyyspäivän iltajuhla keskiviikkona. ÖFG Vorarlberg oli järjestänyt mahtavan juhlan meille suomalaisille. Paikan päällä meitä oli 50 suomalaista tai sellaisen kanssa naimisissa olevaa tai ihan vaan Suomi-fania. 






Opettaja Ulla pisti vieraat ojennukseen ja käski meidän mennä parijonoon. Vuorossa oli "Presidenttiparin" eli Thomaksen ja Jennin kättely. Marjut ja Ulla selostivat tulijat kuin Linnanjuhlissa konsanaan. Kättelyn jälkeen Presidentti Thomas toivotti kaikki tervetulleeksi. Jenni kassanhoitaja laukoi totuuksia meistä suomalaisista, kuinka olemme mm. vaatimattomia. Jenni luetteli myös perus-suomalaisia sanoja kuten saunapalvikinkku, perkele ja yleisöstä huudeltiin lisää kunnon suomalaisilta sanoilta kuulostavia kuten sisu ja rakas. Kilisteltiin itsenäiselle Suomelle kuohuviinilasillisilla.






Alkuruokaa odotellessa laulettiin yhteislauluna Maamme-laulu. Alkuruokana meillä oli kolmen sortin vuohenjuustoa ja salaattia. Pääruokana vasikkaa whisky-kastikkeessa perunagratiinin ja vihanneksien kera. Jälkiruokana oli omena tiramisu ja vanilja-kanelivaahtoa. 








Alkuruuan jälkeen Marjut Kuhnhenn ja Tommi Hakulinen esittivät meille ihania suomalaisia kappaleita. Pääruuan jälkeen olikin minun "esityksen" vuoro. Olin saanut ajatuksen Mamman kirjeitä puhtaaksi kirjoittaessa että josko voisin tässä tilaisuudessa lukea otteita niistä. Luin muutaman kirjeen ja ainakin minä ja muutama muu olimme liikuttuneita. Lisää niistä voit lukea tästä.  Yksi sveitsiläinen herra kävikin sanomassa minulle että "Sinun isoäitisi olisi/on sinusta ylpeä".  Tähän piti kommentoida sillä mitä Äitini sanoi ennen kuin lähdin tilaisuuteen: "Mammakin pääsi juhlimaan 100-vuotta vanhaa Suomea". Niinhän se oli. Sniif. 





Lukuhetkeni jälkeen Marjut ja Tommi esittivät sopivasti "Täällä pohjan tähden alla". Kyyneleiltä ei vältytty tässäkään kohtaa, niin ihanasti Marjut ja Tommi esittivät sen. Jälkiruuan jälkeen alkoi suomi-naisten tanssijalkaa vipattaa ja niin sitä tanssittiin suomihittien tahdissa. Aika meni niin nopeasti ja yht'äkkiä huomattiin että kello oli yksitoista ja yhdellä ja toisella oli seuraavana päivänä töitä tai koulua.







Kiitos mukavasta illasta ja Onnea vielä kerran Suomi 100-vuotta!!









keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!!


Jumi kyseli yksi ilta miksi Suomen itsenäisyys on minulle niin tärkeä. Koitin selittää että on onni että Suomi pysyi itsenäisenä maana (sai maksaa siitä pitkän pennin, mutta se kannatti) ja on pysynyt sitä jo 100 vuotta. Aluksi hän ei oikein ymmärtänyt tätä isänmaallisuutta jota minä tunnen. Yritin kertoa Suomen sodista ja ehkä sain jotain selitettyä niin että hän lopulta jotenkin ymmärsi. Hänellä kun ei ole samanlaista suhdetta Saksaan, kuin mitä meillä on. Hänelle merkitsee Baijeri ja Allgäu niin paljon enemmän. Historia on näissä molemmissa niin paljon vanhempi kuin mitä Saksa tai Suomi on. Ja tottahan se on, en vain ollut sitä aikaisemmin tajunnut tai edes ajatellut.


Kirjoittelin viime viikolla isoäitini kirjeitä puhtaaksi ja mietin jaanko näitä teidän kanssa. Mutta jotenkin asia tuntuu niin tärkeältä että päätin julkaista näistä kirjeistä pätkiä teidän luettavaksi. Olen niin kiitollinen isovanhemmista ja esi-isistä jotka ovat taistelleet upean maan puolesta. Puhdas luonto, oma kieli, sauna, ihanat ihmiset, hyvä koulujärjestelmä ja meidän oma kulttuuri. Olen niin kiitollinen että olen saanut elää lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni Suomessa. En olisi tällainen ilman Suomea, äitiä, isää, veljiä ja mammaa ja pappaa. Kiitos!



Muistin virkistämiseksi:

Talvisota käytiin 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Välirauhan aikanakin Suomi oli poikkeustilassa ja koko Eurooppa oli sodassa. Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. 



Nykyään itsenäisyys on itsestäänselvyys

Suomen itsenäisyyden pysyminen ei ole ollut itsestäänselvyys sen ajan nuorille. Minun isoäitini toimi keskuksenhoitajana sota-aikana Lappeenrannan ilmatorjunnassa. Hän asui silloin siskonsa ja isänsä kanssa kotonaan Lappeenrannassa. Muu perhe oli lähetetty Kiuruvedelle sotaa pakoon isoäitini tädin luokse. Isoäitini oli silloin 18-vuotias nuori nainen ja pikkusisko Irma oli pari vuotta nuorempi. Isoisoisäni oli poliisi ja ilmeisesti sen tähden hän ei ollut rintamalla. Nuorin sisaruksista oli vain vuoden ikäinen kun sota alkoi. Isoäitini kirjoitti perheelleen kirjeitä ja muutama niistä on vielä tallessa. Osaan oli sotilassensuuri iskenyt ja luultavasti oli valokuvat otettu pois.








3.12.1939 päivätyssä kirjeessä isoäitini kirjoittaa näin: 

"Jumala antakoon Suomelle varjeluksensa niin että se pelastuisi tämän hirvittävän sodan kauhuista. Ajattelin juuri että jos en koskaan teitä näkisi en jaksaisi elää, mutta toivottavasti näemme". 






Kirjeessä 28.1.1940 kirjoitettiin tarkasti pommituksista: 

"Ette arvaa kuinka jännää meillä oli silloin kuin Lappeenrantaa pommitettiin. Isä oli töissä, Irma ja minä olimme kotona. Viholliskoneet olivat jo meidän talojen yläpuolella kun antoivat hälytyksen. Ryssät ampuivat konekivääreillä niin että metsä rapisi kun ihmiset juoksivat pommisuojaan. Katselin juuri silloin ikkunasta kun koneet olivat yläpuolellamme, Irma juoksi juuri silloin pihalle. Koneet pudottivat vain palopommeja. Tykissä (asuinalue) paloi 9 taloa poroksi, savupiiput vain todistavat talojen paikkaa. Sitten tuli toinen laivue johon kuului 6 konetta, silloin meidänkin mökkimme vähän tärähti kun ne pudottivat pomminsa. Luulimme pommien putoavan niskaamme mutta kaikeksi onneksi niin ei käynyt. 

Ilmahälytystä kesti sinä päivänä 9.5 tuntia. Hälytyksen loputtua menimme ulos näimme mustien savupilvien kohoavan taivaalle. Snellmannin taloon (apteekki) putosi 100 kg pommi, Suhosen urheiluliike meni tähkäksi. Postin pihalle putosi pommi, siellä ollut hevonen kuoli, ikkunat olivat rikki lähiseudulta. Siihen missä on Bagger-leipo, Puku-Aitta ja Mattsonin kauppa on putosi yksi pommi. Siellä kuoli yksi myyjätär (Bagelta). Poliisilaitoksen eteen radalle putosi pommi, mutta ei saanut vahinkoa aikaan. Viiden metrin päässä oli hauta jossa poliisit olivat ampumassa mutta niitten pyssyt menivät hiekkaa täyteen joten ne eivät voineet ampua. Ihan polisiilaitoksen eteen putosi miinapommi mutta se ei räjähtänyt. Etelä-Savo:sta palosta särkyivät kaikki ikkunat. Törrösen talon viereen putosi pommi tehden selvää jälkeä. Lähellä asuvilla menivät ikkunat rikki. mm. Törröseltä. Monosen jalkinekaupan eteen putosi pommi saaden tuhoa aikaan. Paljon pommeja putosi Lappeenrannan vanhalle hautausmaalle. Neljä ihmistä kuoli, useita loukkaantunut. Lohen pihalle putosi kaksi palopommia, mutta ne eivät syttyneet. Immonen oli tehnyt töitä pelastaakseen mökkinsä kun vierestä paloi raunioksi. Illalla täällä oli hälyytys, pudottivat muutamia pommeja". 



Kuva: Eilen tuli arte:tla dokumentti Suomen itsenäisyydestä.



3.3.1940 tunnelmat olivat tällaiset: 

"Kyllä ne ryssät lentävät niillä masinoillaan vielä, mutteivat kohta. Täällä on kaiket päivät hälytyksiä ettei pääse mihinkään paitsi yöt, tänä yönä loppui jo klo 5. Meidän kylälle ei ole sattunut mitään. Puhakalta on mennyt pari ruutua rikki samoin Naten talosta. Täällä on ollut paljon tulipaloja ym. ym. ihmisiäkin menee joka pommituksessa. Eilen Tapion isä kuoli kun he olivat sammuttamassa erästä tulipaloa tehtaan lähellä, ryssät heittivät siihen rypälepommin se sattui hänen otsaansa (kranaatin sirpale). Olemme olleet Saikon huvilalla, Irma, Linda ja minä. Sinä päivänä oli kova pommitus jolloin olimme siellä. Ne ryssän pirut ovat ruvenneet pommittamaan Lappeenrantaa joka päivä. Ihmisiä ei ole pahasti koko kaupungissa. Kimpinen on autio ja tyhjä, parissa hökkelissä on enää asukkaita".


Huoli oli kova, koska ei ollut saanut perheeltä kirjettä.


Hän kirjoitti 4.3.1940 klo 5.00 täällä jossain: 


"Mitä varten ette ole kirjoittaneet? Oletteko olleet terveinä? Kuinka pikku Kiti voi, entä Kaisa ja pojat? Oletko ollut terveenä Äiti? Jaksatko tulla toimeen lapsien kanssa siellä? Puuttuuko teiltä jotain? Elä ole huolissasi meidän suhteen, me kyllä pärjäämme täällä vaikka kuinka hyvin. Emme ole olleet paljon kotona kun on niin pitkä matka, on niin vaarallista kulkea. Meistä on tullut vähitellen kellarin asukkaita. Emme pääse täältä juuri ulkona käymään, kun on niin paljon hälyytyksiä. Tänä yönä ei taida ollakkaan hälyytyksiä (klo 03-07). Puhelin on pari kertaa soinut, joten saan olla melko rauhassa.Täällä meidän kellarissa on paljon nukkujia, jotenka arvaatte kuorsauksen ym. ym. Insinööri Mattsen minun pitää herättää puoli 7. Herra Miettinen vähän yli 6. Herättäminen kuuluu yön aikana päivystäjälle. Ajattelin kirjoittaa sinne että aikani kuluisi paremmin. Kirjoittaessa ei nukuta yhtään pysyy hyvin virkeänä. Minua ei Hilkka meinannut saada ylös, kun nukutti niin makeasti. 

Eilen sunnuntaina taas ryssät rynnistivät L:rantaan, mutta eivät oikeen onnistuneet. Muutamia taloja paloi mm. palolaitos ynnä poliisitalo. Ihmishenkiä ei tiettävästi eilinen pommitus vaatinut. Kaukaalla on kai lauantaina mennyt paljon ihmisiä. Irma leipoi pullaa lauantaina. Minä leivon aina hapanleipää, hyvää siitä on tullut joka kerta, ei kuitenkaan niin hyvää kuin sinun leipomasi mutta yritys hyvä 10. Osaamme laittaa ruokaa vaikka mitä, kun on niin hyvä kokki apuna (Isä). Olen neulonut tänä talvena paljon mm. Isälle sukat, itselle kahdet, reserviin yhdet, lapasia kahdet ja päähineitä sotilaille vaikka minkä verran. Olen neulonut myös itselleni kesäksi puseron. Isä on nukkunut kaikki yöt kotona, vaikka on ollut hälyytyksiä. Poliisit ovat voineet vuokrata Ahtaasaaresta huvilan saadakseen nukkua yöllä.  Kirjoitan taas myöhemmin yövuorossa Annikki. Kirjoittakaa pian. Oletteko saaneet valokuvani jonka lähetin"?




Tässä välissä oli välirauha ja jatkosota oli alkanut kesäkuussa.


L:ranta 6.8.1941 kirjoitettiin näin: 

"Tästä onkin jo pitkä aika kun viimeksi sinne kirjoitin, vaan kun ei ole ollut mitään erikoista asiaa. Olisi hauskaa jos te tulisitte jo pois sieltä, mutta taitaa olla liika aikaista. Kuvajan tätikin oli vähän aikaa kaupungissa mutta hänkin läksi taas maalle kun, nääs kun eilen oli se pommitus. Kyllä kai tiedätte että meillä on esikunta kotona no niin Irma ja minä katselimme ikkunasta ulos ja mitäs näimmekään 10 ryssäläistä "kakkatipua" lenti L:rantaa kohti. Ilmatorjunta avasi heti tulen  ja ne "tiput" hajaantuivat. 3 tipua läksi meille päin ja munivat että suhisi. Onneksi kaikki lentävät munat noin 10 metriä sahantien toiselle puolelle ja kuten Isä jo ehkä kertoikin kirjeessään että neiti Gummerus ja eräs rouva joka oli majassa haavoittuivat vaikeasti. Meill' on niin hyvä tääl olla ettemme kaipaakaan pois täältä".

Tästä kirjeestä paistoi se että sodasta on tullut osa arkea.


Kiitos!

Mannerheim luovutti minun Isoäidille ja monelle muulle sodassa palvelleelle kunniamerkit ja todistukset. Joten tässä nyt kiitän kaikkia veteraaneja, lottia ja muita työntekijöitä että mahdollistitte sen että Suomi on edelleen itsenäinen maa. On ollut lottovoitto syntyä Suomeen ja olen kiitollinen että olen kasvanut aikuiseksi Suomessa. Naisilla on hyvä asema yhteiskunnassa ja Suomi oli ensimmäinen maa jossa naiset saivat äänioikeuden.







tiistai 5. joulukuuta 2017

Suuri Suomi 100 ulkomaalaisuus-visa


Sara Housefive-blogista haastoi kaikki ulkosuomalaiset bloggaajat vastaamaan tähän Suureen Suomi 100 ulkosuomalaisuus-visaan. Kysymykset liittyvät jollain lailla Suomeen ja suomalaisuuteen niin sehän vain sopii juuri ennen H-hetkeä. Kiitos haasteesta Sara ja tässä on minun vastaukseni.






Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Olen asunut kohta jo kuusi vuotta Saksan alpeilla pienessä kylässä nimeltä Oberreute. Pari vuotta sitä ennen asuin vuoden verran Frankfurtissa.


Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Yleensä tulee käytyä vain kerran vuodessa, mutta tänä vuonna tuleekin kaksi kertaa. Olimme kesällä 3 ja puoli viikkoa ja ensi viikolla lennämme Kimin kanssa viikoksi. Tämä kerta on ex tempore ja yllätysmatka.

Mitä kaipaat Suomesta?

Suomesta kaipaan omaa perhettä, sukulaisia, kummilapsia ja ystäviä. Toki järvi/merimaisemaa ikävöin myös, järvimaisema täällä ei vain ole samanlainen. 

Lempi-maisemasi Suomessa?

No se on juuri tuo edellisessä kysymyksessä mainittu järvi/merimaisema. Maisema jota katselet saunan verannalta.

Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

ÖFG Vorarlberg eli Suomi-Itävalta seura järjestää itsenäisyypäivän illallisen, jonne minä olen menossa.




Mitä muotoilua teiltä löytyy ja onko jonkin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Meiltä löytyy paljonkin suomalaista designia, marimekkoa, iittalaa, luhtaa, finlaysonia, Eero Aarnion tuplakupla on uusin hankinta ja tykkään siitä kovasti. Jotenkin sitä aina pitää hamstrata lisää astioita, joten iittalaa luultavasti seuraavaksi.


Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Hmm, rakkain tavara. Ehkä se on Iittalan Teeman teekannu. Sitä ilma en pystyisi elämään. Juon teetä monta kannua päivässä. Mietin jo toisen kannun ostamista koska jos toinen on pesussa, mihin minä sitten teen teetä?

Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Aura-juusto, se on ruoka-aineista se mitä täältä ei saa. Siitä saisi tehtyä niin paljon ruokia mihin sitä voisi lisätä. Keitot, laatikot, piparkakkutaikinarullia yms yms. Mutta sitä yhtä palaa pakkasessa joutuu aina säästelemään.

Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

Minä taidan tykätä aika lailla kaikista. Mutta ehkä lipeäkala on inhokkien inhokki, sitä nyt onneksi kukaan enää tarjoaa.


Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

En uskoisi että elämä lapsen ja miehen kanssa kovasti poikkeaisi normaalista arjesta. Ehkä se että pystyn olemaan kotona lapsen kanssa, eikä minun tarvitse aloittaa töitä heti kahdeksalla tunnilla per päivä. Täällä työnantajat joustavat enemmän työajoissa. Toinen asia on ehkä se että olemme niin lähellä kaikkea täällä Keski-Euroopassa ja matkat ovat lyhyet. Esimerkiksi Italiassakin voisi käydä pikavisiitillä jos haluttaisiin.


Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tulijaisiksi Suomesta?

Suklaata, fazerin sinistä ja Jumille mustaherukkamehua, aikakausilehtiä, salmiakkia (nykyään harvemmin koska syön sitä aina vain vähemmän ja vähemmän), tomaatti-chili-salaattikastiketta, sitruunapippuria, kardemummaa, pomeranssinkuorta. Kimille talk-muruja, ruis- ja ohrahiutaleita ja ruisjauhoja karjalanpiirakoita varten. Näitä on niin paljon. Käykää lukemassa postauksestani.



Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Naisilla on Suomessa hyvät oltavat, olihan Suomi ensimmäinen maa jossa naiset saivat äänioikeuden. Naiset ovat itsenäisempiä kuin muissa maissa. Suomessa ainakin suomalaisena asiat toimivat hyvin, minulla ei ollut ikinä mitään ongelmia virastotahojen kanssa.


Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Nykyään ainakin uutisissa ja facebookissa vihapuheet ovat aina otsikoissa. Se harmittaa ettei hyvät uutiset pääse läpi tai ne saavat vähemmän huomiota. Se ärsyttää kun monet haukkuvat Suomea ja sanovat että Suomessa asiat ovat huonosti vaikkei näin välttämättä ole. Silloin kannattaisi lähteä käymään muissa maissa ja todeta itse kuinka helppoa se elämä on Suomessa.

Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

Puusauna (vaikka ei meidän omassa saunassa mitään vikaa ole) se vain kuuluu Suomeen ja se järvimaisema.

Suomalaisinta minussa on...

Se että olen kylmän rauhallinen. KEEP CALM and let the Finnish girl handle it-sanonta kertoo kaiken.


Puolisoni/läheisen mielestä suomalaisinta minussa on...


Tähän kohtaan en ole saanut vielä vastausta, palaan asiaan myöhemmin.

Olen hävennyt Suomea/suomalaisia...

Niitä kun näkee jossain ympäripäissään eivätkä he tiedä mikä päivä, maa tai valuutta on kyseessä. Mutta toisaalta kyllä ne muunkinmaalaiset osaavat lue: Saksa, Englanti, jne.

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Kylmä, pimeä, hyttyset, revotulet, lumi ja sauna. Yleensä aina joku tuntee jonkun joka on käynyt Suomessa ellei hän itse. Sitten luetellaan kaupungit joissa on käyty.

Kerron aina Suomesta...

Miten me oikeasti käydään saunassa. Eli ei kuivassa sadassa asteessa, emme ota aikaa vaan menemme fiiliksen mukaan, sekasaunat eivät ole yleisiä ja kyllä hakkaamme itseämme koivuvihdalla.

Kuinka usein puhut Suomea?

Päivittäin oman lapsen kanssa, kerran pari viikossa äitini tai ystäväni kanssa. Ja ainakin joka toinen viikko suomalaisten kanssa Suomi-koulussa tavatessa.

Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Kyllä se taitaa olla sana: RAKAS. Se vain merkitsee niin paljon ja siinä surisee sopivasti R-kirjain ja S-kirjain suhisee.

Entä rumin?

Jaxuhalit plus muut uudissanat.

Mikä on lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

Oi voi, niitä on niin paljon. Varsinkin kaikki 80-luvulla tuotettu tuo mieleen oman lapsuuden, eli Eput, Leevi, Popeda jne. Musiikkimakuni on niin laaja, usein kuuntelen radiota ja sieltä tulevat Juha Tapio, Lauri Tähkä, Yö, Irina, Suvi Teräsniska ja sitten on liuta näitä uusia naislaulajia joiden nimiä en edes muista. Mutta he tekevät hyvää musiikkia ja laadukkaita tekstejä. Tykkään.



Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

Kimi on vielä niin pieni mutta koitan jo nyt pitää kiinni tietyistä tavoista. Nyt jouluaikaan leivotaan pipareita ja torttuja, kuunnellaan joulumusiikkia ja myöhemmin toivon että se pukki tulisi tuomaan paketit. Minä kokkailen lähinnä suomalaista ruokaa ja nämä korvapuusti/mustikkapiirakkapäivät aion ottaa meidän perinteisiin. Niin kuin myös itsenäisyyspäivät, laskiaiset, vaput ja juhannukset.





Mitä terveisiä lähetät 100-vuotiaalle Suomelle?

Sanonta: "On lottovoitto syntyä Suomeen", on oikeasti ihan totta. Me suomalaiset ulkomailla saamme harvoin mitään negatiivista palautetta. Suomalaiset ovat rehtiä ja rehellistä kansaa joihin voi luottaa. Olen onnellinen ja ylpeä siitä että olen suomalainen. Suomi olet minun rakas synnyinmaa. Onnea 100-vuotias itsenäinen SUOMI!




Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. 
Terveisin sinivalkoinen sydän.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Ampuminen on niin kivaa

Oberreuten Schützenverein eli ampumaseura kutsuu joka marraskuu asukkaat ampumaan ilmakiväärillä. Jumihan on kuulunut seuraan pienestä pitäen mutta ei ole ollut moneen vuoteen aktiivinen. On käynyt vain näissä avoimissa tilaisuuksissa. Ja minutkin kutsui heti mukaan. Minua on aina kiinnostanut ampuminen mutten ollut aikasemmin päässyt kokeilemaan. Se tunne kun pääsin ekaa kertaa ampumaan, oli aivan mahtava. 







Aluksi piti tietenkin saada pieni opastus miten homma toimii. Eli asento, ilmakivääri, vaatetus, hengitys jne. Näyttötaulu toimii nykyään sähköisesti eli siihenkin oli pieni opastus miten aloitat ampumisen. Aluksi sinulla on mahdollisuus harjoitella viisitoista laukausta, jonka jälkeen aloitat varsinaisen ampumisen.


Ihan ensiksi oli kuitenkin pitänyt ilmoittautua ampumaan. Yleensä tarvitset joukkueen jonka kanssa ammut. Minä ammuin parina kertana Jumin joukkueessa, jossa piti olla yksi nainen. Mutta tänä vuonna pääsin mukaan minun jumppa-ryhmään, jossa meitä oli neljä naista. 
Ilmoittautuessa piti kertoa kuinka monta ammusta haluat ampua? Aloittaessa kannattaa ehkä ottaa 30-40 ammusta. 30 ammusta maksoi 3 €, mutta varoitus ampumiseen jää koukkuun ja joutuu ostamaan muutaman ammuksen lisää. 







Näissä avoimissa päivissä on ollut parina viime vuotena uutena sellainen juttu että ampumista helpottaakseen saat sellaisen tuen johon kiväärin saa nojaamaan. Ainakin itsellä tulokset paranivat huomattavasti, ainakin yli kymmenen pistettä. Tuloksia sai paremmaksi myös erityisillä vaatteilla. Sellaiset painavat takit, jotta kivääri ei tärise niin paljoa. Profiampujilla on takki, housut, kengät ja hanskat. Mutta meille noviiseille riittää pelkkä takki.






Hengitys oli myös tärkeä osa, joka piti taas muistaa. Ilmeisesti se on niin että tähtäät, hengität syvään, pysäytät hengityksen ja ammut. Ainakin itsellä hengitys unohtui välillä kokonaan, joten siinä sitä oltiin monta sekuntia hengittämättä. Likinäköisenä tähtääminen oli hieman haasteellista koska silmät pyörivät miten sattuivat. Seli seli. Kuitenkin meidän jengi, tuli toiseksi naisten sarjassa. Minäkin olin saanut huikeat 93 ja puoli pistettä. Sillä tuloksella olin naisten sarjassa 26. sijalla, eli noin puolessa välissä. 

Ampuessa tuli mieleen ampumahiihtäjät. Olet ensin hiihtänyt täysiä ja sitten pitäisi vielä osua tauluun. Ei ole ihme että täällä Saksassarvostetaan lajia ja sitä seurataan intensiivisesti. Monet tietävätkin Kaisa Mäkäräisen, yksi työkaveri aina kertoikin miten Kaisalla oli mennyt. 

Saksassa on pitkät perinteet ampumisen kanssa. Meidän kylän ampumaseura on perustettu jo vuonna 1876. 






Mutta niin kuin aikaisemmin puhuin ampumiseen jää koukkuun. Se on vain niin hauskaa ja kivaa. Ensin olin käynyt ampumassa yhtenä iltana pari settiä. Mutta kun anoppi puhui että menee sunnuntaina vielä kerran niin tuli heti hinku päästä mukaan. Ajattelin että pystyn parantamaan tulosta mutta ei se sitten onnistunutkaan. Asiaan vaikuttivat niin monet asiat, esimerkiksi se kivääri on ratkaisevassa asemassa. Viimeisellä kerralla tunsin ettei kivääri ollut ihan täydessä iskussa ja sen tähden tulokset olivat aika surkeita. Mutta ei niillä tuloksilla ollut niin väliä, kunhan vain pääsi ampumaan. Seuraavaa kertaa pitää valitettavasti odottaa vuosi. Ellei liity ampumaseuraan, hmmm.


Oletko sinä käynyt ampumassa?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Sitten on näitä päiviä

On päiviä kun tuntuu että ihan kaikki menee päin peetä. Ja niitä nyt valitettavasti tulee aina silloin tällöin koska se säädön ja draaman määrähän on vakio. Ja vielä kun kaveri kertoi että Merkurius peruuttaa viikonloppuna, ajattelin että minun säätö alkoi jo heti maanantaina.





Olimme menossa Kimin kanssa kylävierailulle Bregenziin, koska vihdoin oli räkätauti selätetty. Murphyn lakiinhan kuuluu että jos joku asia voi mennä pieleen niin sehän menee. Tuntui että näitä oli tuohon maanantaihin enemmän kuin yksi. 



  • Kimi nukkui pitkään, juuri silloin kun pitäisi olla tiettyyn aikaan jossain. Tämä aamu oli juuri sellainen. Ajattelin että 45 minuuttia riittää siihen että saan Kimin lähtökuntoon. Väärin. Juuh, olimme kyllä valmiita jopa 5 minuuttia ennen, kunnes huomaan että toisella onkin housut täynnä tavaraa ja eikun aloitetaan koko homma alusta. Plaah.



  • Lähtemistä ei auttanut se että edellisenä yönä oli satanut lunta. Eli eikun kaivamaan autoa lumen alta. Rapsutteluun meni ainakin 10 minuuttia, Kimi ei auttanut asiaa juoksentelemalla tielle. Pääsimme starttaamaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä.



  • Ajattelin olevani fiksu ja ajaa yhtä toista reittiä Bregenziin, koska siitä pääsisin (muka) kätevämmin sinne minne olimme menossa. En sitten ottanut ollenkaan huomioon että edessä ajoikin auraus/suolausauto, meinasin tehdä U-käännöksen ja ajaa sittenkin toista kautta. Ehkä se olisi kannattanut ehkä ei, mutta 30km/h aura-auton perässä ajaminen oli ihan tuskaa. Onneksi tämä aura-auto jäi Saksan puolelle eli rajan tuntumassa auto jäi pois pelistä. JES! Paitsi että parissa kohtaa oli tietyö ja autojonot pakkaantuivat. Plaah.



  • Olin laittanut google mapsiin osoitteen, mutta en tarkkaa osoitetta. Väärin. Se muuten olisi kannattanut, koska jätin auton parkkiin ja luulin että päätepiste oli ihan nurkan takana. Väärin. Sitten etsittiin parkkimaksuautomaattia, ensin väärästä suunnasta. Jeps, sainpas lipun ostettua ja laitettua auton tuulilasin sisälle. 



  • Sitten lähdettiin summamutikassa katselemaan talon numeroita. Näin vain numeron 24, en tiennyt olinko lähtenyt oikeeseen vai väärään suuntaan? Lähitaloissa ei näkynyt numeroita. Murr, hiki alkaa nousta, Kimi on kainalossa. No arvaatte varmaan käveltiin väärään suuntaan. Oikein. Kimi kainalossa köppöttelin ja totesin yhden risteyksen kohdalla että ei, olemme ihan liian kaukana siitä mihin pitäisi mennä. Käännyin takaisin autolle ja päätin ajaa lähemmäs. Paaaljon helpompi mennä autolla. Väärin.



  • Google mapsiä taas vähän päälle, piti laittaa mobiilidata (oltiin ulkomailla) päälle että sain kartan toimimaan. Oli yksisuuntaista josta ei saanut ajaa, sitten näin talon johon olimme menossa. Hups, se olikin ollut ihan lähellä. Yllätys. Ei hätää toisella puolella tietä oli pari paikkaa tien poskessa, ei muuta kun U-käännös. Helpommin sanottu kun tehty, oltiin meinaan kaupungin keskustassa. Sainpas auton käännettyä ja vain todetakseni että joku mu...u oli ajanut kahden auton paikalle siihen keskelle. Hieman piti ajaa hitaasti ohi ja kyylätä vihaisesti.




  • No sen talon lähellä ei ollutkaan enää muita paikkoja, joten päädyin ajamaan paikkaan jossa  jo kertaalleen olin ollut parkissa. Toiveikkaana ajoin siihen kohtaan jossa auto oli ollut jo parkissa. Niin, se paikka olikin jo mennyt. Oikein. Eli uutta rundia, josko saataisiin jostain "lähempää" parkkipaikka. Siinä alkoi jo otsasuoni pullottamaan ja mietin että ei he..ti lähden takaisin kotiin. Mutta vihdoin löydettiin parkkipaikka hieman kauempaa mutta kuitenkin suht läheltä. Kimi kainalossa kävelin oikeaan taloon ja mikä voittajaolo kun sittenkin selvittiin.



Olimme perillä kyläpaikassa reilu tunti (melkein puoltoista) myöhässä. Kyläreissu meni kivasti ja äideillä ja pojilla oli kivat jutut, jotka pelasti tuon kamalan aamupäivän. Kotiin ajettiinkin eri reittiä ja kas kummaa olimme reilussa puolessa tunnissa takaisin kotona. Loppupäivä menikin aivan loistavasti. Sain siivottua kylpyhuoneen laatikostot ja pääsin jumppaan. 



 Miten sitä onkin tällaisia koomisia päiviä jolloin mikään ei tunnut sujuvan. Onneksi näitä näin kamalia päiviä on vain muutama vuodessa. Siitä Merkuriuksesta kun kirjoitin tuolla ylempänä niin kannattaa varoa viikonloppuna. Silloin ei kannata liikkua millään kulkuvälineellä, voit meinaan löytää itsesi jostain muualta kuin määränpäästä. Sopimuksia ei kannata ainakaan kirjoittaa tai kannattaa olla erittäin tarkkana. Tietokone ja puhelin voivat myös sekoilla joten kannattaa olla varuillaan. Jos saat outoja puheluita niin ne menevät tämän piikkiin. :)


P.s. jätin yöksi kuvat latautumaan niin eihän ne edes latautunut. Vaihdoin kuvaa niin jopas onnistui. Että sillä lailla. Saas nähdä onnistuuko tämän postauksen lataaminen ollenkaan. 

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Lääkärin vastaanotolla

Saksassa ei ole samanlaista terveydenhuoltoa kuin Suomessa. Täällä käydään ns. yksityisellä ja saat itse valita kuka on sinun omalääkärisi. Sairauskassa maksaa kaikki käynnit, joistain käynneistä joutuu maksamaan pienen summan ja joskus saattaa saada lääkkeitäkin ilmaiseksi. Sairauskassamaksu on mielestäni aika iso, kun miettii että minun pienestä palkasta  meni melkein 130€ kuukaudessa. Minulla oli/on kuulemma kallein (?) sairauskassa eli AOK Bayern. Mutta olen heidän palveluihin ollut erittäin tyytyväinen.




Vastaanotolla

Meillä päin nämä lääkäreiden vastaanotot ovat erittäin sympaattisia. Ne ovat yleensä vanhassa talossa ja ulkoa päin katsoessa ei näytä siltä että kyseessä onkin lääkärinvastaanotto. Sisälle astuessa siellä on tietenkin Wartezimmer eli odotushuone, sinne pitää aina huikata kaikille Hallo tai Grüß Gott! Vastaanottotiskille annat sinun krankenkassekarten eli sairausvakuutuskortin, sitä he tarvitsevat yleensä vain kerran kuussa (jos siis käyt useasti). Sitten vain odottamaan muiden seuraan odotustilaan.


Vastaanottovirkailija käy kutsumassa sinut lääkärin vastaanotolle. Sinulla saattoi olla jotain kivaa lukemista odotustilassa, vinkki ota se mukaan. Meinaan lääkäri ei odota sinua huoneessa vaan huone on tyhjä. Harmittelet että jäi kiva lukeminen kesken tai juttutuokio jonkun tutun kanssa. Lääkäri saapuu paikalle sitten kun kerkiää. Kerran jouduin odottomaan ihan mielettömän kauan (tuntui tunnilta) ja ilmeisesti lääkärikin oli unohtanut että asiakas odotti huoneessa koska säikähti minua saapuessaan huoneeseen. Tai sitten olin niin kamalan näköinen. Ihmettelen aina tätä käytäntöä, siellä huoneessa on vapaasti kaikenlaista mukaan otettavaa. Lääkkeitä, harsoja ja tuppoja, mielestäni outoa että potilas odottaa siellä itsekseen. Tietokoneeseenkin olisi vapaa pääsy, jos vain haluaisi.






Tietosuoja, mitä se on?


Josta tullaankin kätevästi seuraavaan aiheeseen. Nimittäin tietosuojaan, sitä ei ole tai se on ihan olematonta. Vastaanottovirkailija saattaa kailottaa ääneen vaivasi ja niin että varmasti kaikki kuulee. Kaikki tietosi kerrotaan hyvinkin äänekkäästi lääkärille. Reseptit ja sairauslomatodistukset voivat jäädä pitkäksikin aikaa heilumaan siihen tiskille. Mutta toisaalta ketä kiinnostaa onko sinulla hyppykuppa tai muu vastaava.


Nolojen tilanteiden nainen


Kerran kävi hauska juttu. Olin oletettavasti noroviruksen kourissa (pääsiäisenä). Soitettiin päivystykseen ja se oli samassa kuin lastenlääkäriasema(?). Virkailija oli siellä sitä mieltä ettei minun kannata tulla vastaanotolle muita tartuttamaan. Jumi meni paikalle, sai minulle jotain lääkkeitä tms. sairauslomatodistustakaan Jumi ei tuonut mukanaan, koska tämä kyseinen lääkäri teki keikkaa myös silloisella työpaikallani. Joten hän lupasi toimittaa todistuksen työnantajalleni. Hetken pomoni mietti että puhunko paskaa koska tämä lääkäri oli lastenlääkäri. Mutta ilmeisesti uskoi minua koska lääkäri oli vienyt todistuksen esimiehelleni. Sain tehtäväkseni toimittaa näytteen omalle lääkäriasemalle ensimmäisenä arkipäivänä. Se homma ei tietenkään mennyt ihan putkeen. Menin tiskille näytepurkki kädessäni ja sanoin että minun piti tuoda tämä tänne. He olivat hieman ihmeissään että mitä minun piti heille tuoda? No en osannut asiaa hienommin ilmaista kuin että purkissa on "scheissea" ja sitten neiti ymmärsi yskän otti näytteen vastaan. Kannattaisi varmaan opetella enemmän sanoja. Silloin hävetti mutta minkäs teet.


Tapahtuipa kerran vastaanotolla



Yksi lääkäri kysyi heti olenko Suomesta? Koska puhun kuin Samu Voice of Germanysta. Hän otti kuitenkin asiani vakavasti ja saatiin hoidettua asiaa eteenpäin. Naistenlääkäri kertoi lentomatkastaan Suomeen en muista näyttikö jopa jotain valokuvia, muttei ihan kaukana tainnut olla. Koita siinä kuunnella niitä juttuja kun on jalat harallaan. Hammaslääkärini on taasen innokas Mika Kaurismäki-fani ja kertoi nähneensä kaikki hänen elokuvat.







Lähetettä et tarvitse


Saksassa on niin ettei tarvitse mennä yleislääkärin kautta erikoislääkärille. Eli et tarvitse lähetettä, voit mennä suoraan erikoislääkärille. Olen käynyt poistattamassa luomia ihotautilääkärillä, mutta sekään ei mennyt ihan putkeen. Olin varannut ajan (tai näin luulin) mutta ilmeisesti virkailija ei ollut ymmärtänyt minua oikein tai oli unohtanut merkitä varaamani ajan. Joten siellä odotushuoneessa odotin tovin ennen kuin virkailija muisti että minut pitää saada johonkin väliin. Ihotautilääkäri ei ollut samaa mieltä kanssani muutamasta luomenpoistosta vain minun piti vakuuttaa hänet että ihan oikeasti haluan nämä pari luomea pois. Piti vetää itkupotkuraivarit että hän ymmärsi. Muutamat luomet hän poltti laserilla samantein, mutta yksi piti leikata ja sitten myös ommella (maksoi hurjat 10€). Siihen piti varata aika parin viikon päähän. No kaikki meni onneksi hyvin. Tikkien poisto oli operaatio koska paikka olikin silloin kiiinni (eikä minulle oltu ilmoitettu) ja jouduin omalle lääkäriasemalle soittamaan että voiko ne siellä ottaa pois. Jouduin lähtemään töistä aikaisemmin kun perjantaisin menee paikka kiinni jo puolen päivän aikaan.



Lääkäriasemat ovat keskipäivällä tauolla.

Meillä päin lääkäriasemat ovat auki suunnilleen näin: 
Maanantaista perjantaihin klo 8-12 
Maanantaista keskiviikkoon klo 15-18
Torstaisin klo 16 -19

Eli sellainen pieni mittagpause eli tauko on meillä päin hyvin yleistä. Esimerkiksi apteekeilla on myös tauko n. klo 12.30-14.00. Silloin kun on joku akuuttitarve lääkärille niin saattaa joutua odottamaan tunnin tai kaksi. Eli ihan samalla lailla sitä joutuu odottamaan flunssakaudella kuin Espoossakin.


Lähete fysioterapiaan voi olla kiven alla.


Olen ollut useasti lääkärissä niska/hartiaongelmien takia. Siitä sellainen huomio että he antavat lähetteitä osteopaatille tms. vain jos et ole aikaisemmin sinä vuonna tarvinnut. Eli loppuvuodesta he ovat hyvinkin tarkkoja että antavatko niitä lähetteitä eteenpäin vai ei. Kuulin siitä ihan hyvän perustelun. Meinaan sairauskassa ei välttämättä maksa heille niitä takaisin ja silloin lääkäriasema joutuu maksumieheksi. Joten kerran vuodessa ja mielellään alkuvuodesta niin saat lähetteen varmasti.


Lähtiessäsi vastaanotolta sinun pitää huikata kaikille Tschüss tai Wiederschauen tai Wiedersehen!! On epäkohteliasta olla sanomatta mitään.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

tiistai 21. marraskuuta 2017

Juomaraha - Trinkgeld



Suomessa ei ole tippauskulttuuria, vaikka nykyään vähän enemmän kuin ennen? Tai en tiedä onko näin? Monet tietävät että ulkomailla ollessa pitää antaa juomarahaa ja se kuuluu asiaan. Tarjoilijoiden palkka muodostuu niistä juomarahoista. Törmäsin siihen asiaan että miksi muuten näin on? Silloinhan kierretään veroja ja se kierre taas pitää sitä alhaista palkkaa niillä aloilla jota se koskee. Joissain maissa se kuulemma on jotenkin laskettu verotukseen mutta miten ihmeessä se muka onnistuu?







Saksassa on tapana antaa tippiä taksikuskeille, tarjoilijoille, kampaajille, huonesiivoojille koska he ovat niitä joilla on pienet palkat. Minä olen ollut sillä periaatteella liikenteessä että jos saan hyvää palvelua olen siitä valmis antamaan pientä extraa. Jos en niin en kyllä siitä aio extraa antaa. Kymmenen prosentin säännön voit Saksassa unohtaa, sitä ei ole tosiaan pakko antaa. Yleensä teen niin jos loppusumma on 18,50€ annan 20€ setelin ja sanon että voitte pitää loput. 



Olen viime vuosina huomannut hauskan eron saksalaisten ja suomalaisten välillä. Kun saksalainen tyyli on juuri tuo edellä mainittu "Stimmt so" tai "Passt so" ja tarjolijan ei tarvitse antaa loppurahoja takaisin. Kaikki pääsevät helpommin ja nopeammin tilanteesta. Suomalainen tekee taasen niin että odottaa niitä loppurahoja takaisin vaikka tarjoilijan tuskastuneesta ilmeestä voisit lukea että "helvetin kitsas, onko mun pakko kaivaa näitä kolikoita". Kuitenkin suomalainen ajattelee että pitäähän sitä juomarahaa antaa, eli jätetään siihen pöytään kaikki mahdolliset pikkuhilut. Kaikki kymmenpenniset ja yksi- ja kaksisenttiset varsinkin kun ei niillä Suomessa mitään tee (no nykyään otetaan vastaan). Luin netistä että kuulemma pöytään jättämistyyliä saksalaiset tarjoilijat eivät arvosta yhtään. Enkä yhtään ihmettele. Olisihan se kivaa ja reilua antaa palveluraha suoraan siinä rahastusvaiheessa.





Toisaalta tässä tullaan siihen että Suomessa kun harvoissa paikoissa saat sitä palvelua. Melkein kaikki kahvilat ovat itsepalveluperiaatteella, joten ei sitä palvelurahaakaan tarvitse kenellekkään antaa. Suomessa taidetaan antaa ovimiehelle palvelurahaa, mutta sitten hänen pitäisi ilmoittaa verottajalle. Kuinka moni ovimies sen tekee? En usko että kovi moni?



Pakko kertoa tähän loppuun että kerran olen saanut ruhtinaallisen juomarahan. Olin kokkina Ravintola Wanhassa Maestrossa (kyllä, kuka muistaa paikan?), jolloin tarjoilija ja minä saatiin 70 Suomen Markkaa puoliksi eli 35 mk per pää. Se oli silloin 90-luvulla iso raha. Ravintolan tarjoilijat vitsailivat että hän (joka jakoi tipin kanssani) oli paikan ainut rehellinen tarjoilija. Niin se taisi olla koska harvoin ne tipit keittiöön asti tulivat.




Saksalaisilla on muuten tällainen hassu tapa taittaa setelit kukkaroon.


Muutamia sivuja joissa oli juttua eri maiden tippauskulttuureista:
Näin annat tippiä oikein lomakohteessasi
Juomarahakulttuuri maailmalla


Tässä tärkeä teksti koskien huonesiivoajien tippaamista, joka usein kuulemma unohtuu. Lisäisin vielä että huonesiivoojia auttaa myös se että sänkyä ei pedata vaan mieluummin otat lakanat pois. Älä vaan missään nimessä petaa!!!

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


Annetaanko sinun maassasi juomarahaa vai onko se ihan nou nou?