keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Saariston Rengastie



Viime kesänä saatiin idea ystävältäni että poljettaisiin pyörillä Turun saaristoreitti. Koko syksy mutusteltiin asiaa ja tammikuussa aloin suunnittelemaan reissua toden teolla. Saisin itselleni lainaan pyörän kaverilta, Isältä pyörä Jumille ja Kimille kärry Suvilta (jolta tämä koko idea lähti viime kesänä). Tammikuussa hoidin majoitukset kuntoon ja kaikista paikoista sain vahvistukset parin päivän sisään. Tein vielä tarkistuskyselyn pari viikkoa ennen ja kaikki oli kunnossa. Jee.





Olen polkenut saaristoreitin pariin kertaan. Ekasta kerrasta on tasan kymmenen vuotta ja se reissu tehtiin juurikin Suvin kanssa (tämän idean äiti). Me poljettiin ekalla kerralla vain pieni rengasreitti. Yövyttiin yksi yö Sattmarkissa ja Norrgardin mökkikylässä kaksi yötä, välipäivänä soudettiin Nauvon keskustaan terassille. Se olikin ihan oma reissu mutta kiva sellainen. Nauvosta poljettiin Rymättylän kautta Naantaliin ja Turussa oli meidän päätepiste. 



Siitä se kipinä jäi ja seuraavana kesänä poljettiin kahden muun tytön kanssa pidempi lenkki. Jotenkin silloin ajattelin että tästä tulee traditio mutta sitten se vain jäi. Ja varsinkin kun parina kesänä en ole ollut Suomessa kunnolla. Joten odotin tätä reissua koko kevään. Olin hoitanut kaikki asia kuntoon, mutta yhtä asiaa en ollut ottanut huomioon. Siis sitä jos joku meistä sairastuu mitä sitten tehdään? 


Pyörän huolto projekti





Niinpä, eli edellisenä päivänä minulla alkoi kova kurkku kipu ja sinä aamuna kun olisi pitänyt lähteä polkemaan niin otin särkylääkkeitä että jaksan olla. Ajettiin Turkuun päin ja mietin matkalla että jaksanko polkea 60 km, ilmakaan ei ollut paras mahdollinen. Tuuli oli varmaan 10m/s ja paikoittain satoi vettä. Järki sanoi että et polje mutta kun olin jo kaiken suunnitellut. Pari tuntia pähkäiltyäni päätin että ei, en kertakaikkiaan pysty polkemaan. Surullisin mielin alkoi meidän saaristoreitti, päätettiin mennä se autolla. Koska olimme kaikki yöpäikat jo varanneet ja onhan siinä matkalla kaikkea kivaa nähtävää. Olin Jumille puhunut Turun saariston kauneudesta jo monta vuotta.



Nauvon lautta Paraisilta, yksi seitsemästä lautasta meidän reissulla.



Seuraavina päivänä olin iloinen ettei oltu fillarilla liikenteessä.


Nauvon uimaranta


Nauvon venesatama



Nauvon Kirkko 1400-luvulta.


Meidän matka alkoi Turun Ilpoisista Kaarinan ja Paraisten kautta kohti Nauvoa. Taivaalta viuhtoi välillä vettä ja tuuli oli todella kova. Olin varannut meille yöpaikan Majatalon Martasta ja yksi yö maksoi 110€ + matkasänky 15€. Hintoihin sisältyi aamupala, joka oli ihan ok. Minä en ollut huomannut että siellä oli puuroa tarjolla, myöhemmin kuulin pyöräiljöiltä että kyllä siellä oli. Me taidettiin olla perillä Nauvossa klo 16 aikoihin ja mentiinkin heti saunaan. Majatalon Martan erikoisuus on vinttisauna, en ollut tällaisesta ikinä kuullutkaan. Siellä on omat puolet miehille ja naisille ja alhaalla saunan alapuolella on suihkut. Löylyt olivat ihanan pehmeät ja lauteet olivat ihanan leveät. Suosittelen saunaa sellaisille jotka haluavat jotain erilaista. Syötiin illalla Majatalon Martan ravintolassa ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Aamupäivä oli onneksi kaunis ja aurinkoinen, käytiin hieman tutustumassa Nauvon satamaan ja uimarantaan. Onneksi kyselin vinkkejä Majatalon vastaanotosta ja selvisi että viimeinen lautta Iniöön lähtee klo 16.15. Joten sitä ennen pitäisi keretä tutustua hieman Korppooseen ja Houtskariin.



Majatalon Martta, jossa yövyttiin ensimmäinen yö.



Majatalon Martan saunamökki.


Nauvosta ajettiin Korppoon keskustan läpi eteläkärkeen Korpoström nimiseen paikkaan. Siellä olisi ollut luonto- ja kulttuurikeskus ja kahvila sekä sen vieressä ravintola. Me katseltiin vain maisemia ja otettiin klo 12.40 lähtevä lautta Houtskariin. Houtskarissa käytiin lounaalla paikallisessa ruokapaikassa. Vieressä oli K-kauppa ja ostettiin jäätelöt ja jotain pientä purtavaa. Houtskarista piti mennä kahdella lossilla että päästiin Mossalaan, josta tämä matkan ainoa maksullinen lautta lähtisi klo 16.15. Tuuli oli siinä rannassa aivan järkyttävä, taidettiin koko porukka ottaa pienet tirsat autossa. 



Mossala, eikä tuule yhtään.


Se huvittava juttu tässä on kun ajaa autolla tai pyörällä niin samoihin losseihin kuitenkin päädytään. Olin katsellut muutaman pariskunnan ja yhden naisen matkaa. Eikä käynyt yhtään kateeksi, tuuli oli kuulemma 10m/s. Positiivista oli se ettei satanut vettä. Mossalassa pysähdyksestä tuli pidempi kun kuulimme että lautta on myöhässä 45 minuuttia. Onneksi kuitenkin lautta tuli ja tunnin pituinen ja 40€ (auto+henkilöt) maksava matka alkoi. Lautta oli kuulemma edellisenä päivänä jättänyt viimeisen vuoron ajamatta lauttaan tulleen vian takia. Huvittavaa että matkan ainoa maksava lautta on niin huonossa kunnossa. Positiivista oli se että kahvila oli auki itsepalveluperiaattella, termoskannuissa oli kahvia ja kuumaa vettä. Sämpylöitä, limua, vettä, pullaa ja munkkeja sai myös ostaa. Ainut että kun me kaikki oltiin ostettu juomaa niin se loppui kesken. Mietittiin että saiko tässä itsepalvelukahvilassa mennä sinne keittiön puolelle itse keittämään kahvia vai miten se käytännössä toimi? Ei kuitenkaan "uskallettu" mennä. Meillä oli siinä kiva porukka, muutama pyöräilijäpariskunta ja yksi naisfillaristi ja motoristipariskunta. Heitettiin herjaa ja tunnin matka meni yhdessä hujauksessa.





Iniön saari on niin pieni että siinä ei hirveästi ollut mitään nähtävää. Käytiin hakemassa mökin avain ja palattiin hieman taaksepäin majataloon jossa saatiin kalakeittoa. Kattilallinen keittoa sekä leivät ja juomana vesi maksoi 12.90€ per pää ja Kimistä hän otti 2€. Miljöö oli aivan ihana, luultavasti vanha kartano jossa oli myös yöpymismahdollisuudet. Me yövyttiin Cafe Alppilan yöpymismökeissä ja mökki oli tosi söpö. Yöpyminen maksoi 65€, aamupala maksoi 8€/hlö ja saunavuoron maksoi 20€/h. Käytiin iltasella kävelyllä rannalla ja auringonlasku oli aivan ihana. Hetki nautiskeltiin mökin ulkopuolella kunnes nukkumatti kutsui.



Cafe Alppilan yöpymismökit, niin söpöt.


Saarelta lähti lautta mantereelle klo 9.30 tai 11.00 ja seuraava vasta klo 14.45. onneksi tuli tästä puhe aamupalalla (oli muuten mieletön aamupala, puuroa, leipää, leikkeleitä, juustoa, mehua yms) yrittäjänaisen Tiinan kanssa. Joka oli muuten mielettömän mukava, juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Mietinkin että aikaisemmissa paikoissa asiakaspalvelijat olivat olleet hieman pidättyväisiä ja en keksinyt muuta ratkaisua kuin kielimuuri-ongelman. He ovat kaikki pääasiassa ruotsinkielisiä ja suomeksi palveleminen on heille varmasti erittäin vaikeaa. Kuulemma jotkut saaren asukkaista eivät osaa ollenkaan suomea.



Iniön iltamaisemaa


Lauttamatka kesti noin puolisen tuntia ja olimme sitten Kustavissa (vitsivitsi). Ajettiin Kustavin pohjoispäähän todetaksemme ettei siellä oikeen mitään ollut. Olisimme halunneet mennä Katanpään linnakkeeseen mutta sinne pääsi vain omalla veneellä. Kustavista ajeltiin Taivassalon kautta Merimaskuun jossa syötiin lounas. Nähtiin sillalta mukavan näköinen paikka ja sinne mentiin.



Merimasku






Naantalissa olimme klo 14 aikoihin. Olin varannut ja maksanut meille huoneen Naantalin perhehotellista yksi yö maksoi 69€/2hlö. Avain piti hakea Naantalin kylpylästä, vastaanottovirkailija ei löytänyt minun varausta nimellä. Sanoi vain tylysti että tarvitsee varausnumeron tai jonkun tositteen. No, helpommin sanottu kuin tehty. Menin asiakastietokoneelle ja koitin päästä sähköpostiini. Homma ei ollutkaan niin helppo, kiitos vaan outlookin turvajärjestelyn sehän herjasi heti että tilille yritetään mennä väärässä paikassa. Piti tilata koodeja ja jostain syystä yhteydet ei toimineet. Loppujen lopuksi (puolen tunnin hikoilun jälkeen) pääsin sähköpostiini ja olisin tulostanut varaukseni. Mutta ei se niin helposti käy, tulostin ei kertakaikkiaan toiminut. Päädyin ottamaan varauksesta valokuvan ja marssin takaisin tiskille. Toinen virkailija ymmärsi tuskani ja löysi kuin löysikin varaukseni bookingin puolelta. Lopuksi hän koitti vielä veloittaa huoneen, johon topakasti sanoin että se on MAKSETTU! Noh, löytyihän sekin tieto sieltä koneelta. Plaah, Kimi ja Jumi olivat olleet siellä tuulessa ja tuiskeessa ja ihmetelleet että missä se äiti oikein luuraa. Päästiin huoneeseen joka varoituksena kaikille ei ollut mitenkään hyvässä kunnossa. Joten miettikää että haluatteko olla siellä yötä. Plussaa oli tietenkin se että siellä on keittiö mutta myös että joku toinen perhe voi olla toisessa huoneessa. Siinä on siis kaksi huonetta joilla yhteinen wc ja keittiö. Meillä kävi tuuri toisessa huoneessa oli joku nuori mies yksin ja hän oli erittäin hiljainen.



Naantali



No mutta siis Naantalihan on ihana kaupunki tai ainakin se satama-alue. Mä taistelin itseni vastatuulessa lastenvaunujen kanssa vanhaan kaupunkiin rantoja pitkin, tuuli oli edelleen aivan järkyttävän kova. Kävin nauttimassa mustikkapiirakan pehmiksen kera, Kimi nukkui tyytyväisenä. Palattiin satama-alueelle illemmalla ja käytiin syömässä uudessa paikassa. Hinnat olivat taas suomihintoja ja pikkusyöjää ei oikein ymmärretty. Mutta ruoka oli hyvää ja miljöö oli ihana, se oli pääasia.



Naantali

Meidän perhehotelliin ei kuulunut aamupala (Naantalin kylpylässä aamupala olisi maksanut 16€/hlö) niin päätettiin ajaa suoraan Turkuun. Turun torilla maistui täytetty sämpylä ja tee erittäin hyvältä. Aurinko paistoi ja oli oikeasti ihan lämmin. Käytiin katsastamassa mitä jokirantaan kuului, käveltiin sen verran pitkälle että vastaan tuli vesibussilaituri. Jonka kyydissä päästiin katsomaan Suomen Joutsen ja Turunlinna (ainut vain ettei joelta näkynyt mitään). Ruisrock-viikonlopun takia vesibussi ei mennyt tavallista reittiä pitkin vaan meni vain satama-alueen päästä päähän. Kolmen euron hintaan se oli ihan ok veneretki. Olimme lastenrattailla liikenteessä ja silloin paikalliskulkuneuvoissa (FÖLI) ei tarvitse maksaa mitään, joten me maksettiin vain yhden aikuisen hinta. 



Turku, jokilaivat.


Turun jokiranta on aivan ihana paikka. En tiedä oliko Ruisrock-viikonlopun ansiota mutta jokaisella (99%) oli siideri tai oluttölkki kädessä. Vain muutama oli kuitenkin ihan nakit ja muusi. Turku on ihana kesäkaupunki ja sen kyllä huomaa. Varsinki jokilaivat on se juttu kesäiltaisin, salaa ikävöin niitä huolettomia hetkiä ystävien kanssa.



Turun Tuomiokirkko


Turunlinna, hyvin näkyy.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa meidän saaristokierros, josko sitten ensi kerralla ollaan pyörillä liikenteessä. Mutta ihan hyvin reitin voi ajaa autolla, ainut vaan ettei siihen luontoon pääse niin käsiksi autonkuorien sisältä. Seuraavaan kertaan.


Tykätkää facebookissa Suomalainen im Allgäu ja 
Instagramissa voi seurata nimellä: asentajahiltunen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti