sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juoksupäiväkirja



Jotkut ehkä muistaa kun lupauduin reilu kuukausi sitten osallistumaan paikalliseen naisten kymppiin. Tasan tarkkaan 50 päivää ennen kyseistä tapahtumaa. Kerron hieman urheilutaustastani, en ole tosiaan mikään juoksijatyyppi. Olen viihtynyt enemmän salilla (jumpat, crossfit yms.), uimahallissa tai pyöräilemässä. Tosiaan raskaus (ja sitä ennen remontti) vähän vähensi treenimääriä. 


Viime syksynä aloitin pikku hiljaa uimahallissa käymisen kerta viikkoon. Vuoden vaihteessa aloitin käymisen BBP:ssa (peppu, reisi, vatsajumpassa) ja pilateksen maaliskuussa. Viime kesänä ja syksynä vaunukävelyllä tuli käytyä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa kolme kertaa päivässä. Marraskuusta lähtien aloin opettaa Kimiä nukkumaan päiväunet omaan sänkyyn ja sen myötä kävelylenkit väheni huomattavasti. Osaltaan harmi mutta toisaalta olin korvia myöten täynnä vaunulenkkejä joten pieni tauko teki terää. Tauko on kestänyt tähän päivään asti, käyn nykyään vain tosi harvoin vaunulenkeillä ehkä kerta viikkoon. Kimi viihtyy nykyään niin hyvin pihalla että raitista ulkoilmaa saadaan omalla pihalla. Siinä äiti koittaa samalla hieman venytellä tai tehdä muuta urheilua, heh, helpommin sanottu kuin tehty.





50

Päätin että osallistun paikalliseen naisten kymppiin. Tätä olin salaisissa toiveissani toivonut että joku pyytäisi mukaan. Vorarlbergin naiset pyysivät mukaan ja tästä sain hyvän potkun kuntoilun uudelleen aloittamiselle.

49

Apua jo yksi päivä mennyt enkä saanut mitään aikaiseksi. Okei, huomenna lupaan ryhdistäytyä.


48

Tämän päivän ohjelmaan kuuluikin Runtasticin lataaminen. Jee, siihen kuuluu myös muita urheilulajeja ja toimii ilman nettiä. Sen virittämisessä meni tovi enkä sitten jaksanut enää muuta.


47

No niin, maanantai on toivoa täynnä. Kävin vaunujen kanssa hölkkäämässä 3 kilometrin pituisen lenkin. Ei se mitenkään nopeasti mennyt vaan hitaasti hyvä tulee. Aikaa meni melkein puoli tuntia ja hartiat meni tukkoon vaan entistä enemmin. Olin kirjoittanut lenkin jälkeen muistiinpanoihin että oli vaikeeta juosta vaunujen kanssa. 


43

Pari päivää palauttelua ja tänään kävin hölkkäämässä kolmen kilometrin lenkin ilman vaunuja. Voi että kun rullasi hieman paremmin ja kädetkin saivat heilua rennosti mukana. Matka meni hieman nopeammin muttei kuitenkaan mitään ennätysvauhtia.


38

Keisarinnan uudet vaatteet, käytiin ostoksilla ja mukaani tarttui uudet lenkkarit (coretex), juoksutrikoot ja pitkähihainen juoksupaita. Olo oli hyvä kun omat vanhat urheiluvaatteet hieman puristavat ja ovat omituisesti kutistuneet(?). Kyllä nyt pitäisi juoksun alkaa maistua paremmalta kun ulkoinen olemus näyttää hyvältä.



Kyllä nyt jaksaa!!


37

Heti piti päästä testaamaan miltä tuntuu juosta uusissa vaatteissa. Jouduin ottamaan Kimin ja vaunut mukaan. Hölkkäsin taas tutun kolmen kilsan lenkin, loppuun vain tuli tämä inhottava pitkä loiva ylämäki (jota vihaan). Ainut keino selvitä jotenkin kunnialla loppuun oli vetää täysillä, käveleminen ei ollut vaihtoehto. Sain tämän kunniaksi sitten "pienen" astma-kohtauksen ja jouduin ottamaan hieman avaavaa lääkettä. Joten ei enää vedetä täysillä ylämäkiä.


36

Niinan kanssa päästiin juoksemaan ihan kahdestaan. Aluksi piti juosta vain kolme kilometriä, mutta olin niin fiiliksissä että juoksin neljä kilometriä. Aika parani taas hiukan, jee. 


32

Tiistaisin minulla on Pilates-tunti ja näin kankealle tyypille se tekee niin hyvää. Opettaja on aivan ihana ja mahtava ottaa kaikki huomioon ja katsoo että kaikki tekee oikein. Tämä ei ole ollut kaikille ohjaajille ihan selvä homma.



Teetettiin hienot paidat, kiitos Marjut kun hoidit homman. Leenalle myös kiitokset suunnittelusta. Kuva: Marjut




29

Kivaa vaihtelua lenkkimaastoon, juostiin Marjutin kanssa Innsbruckissa Innin varrella 9 kilometriä ja aikaa meni 1h 08 minuuttia. Lenkki meni mukavasti rupatellen ja Marjutin kannustamana mentiin vielä yksi silta. Kunnes leikkaushaavaan ja mahaan alkoi sattumaan niin että piti sanoa että nyt kyllä aletaan jo kääntyä hotellille päin. Lenkin jälkeen päästiin hotellin saunaan ja kevyt fajitas iltapalaksi. 


30
Innsbruckissa olimme naisten wellnes-viikonloppua viettämässä ja illalla menimme salsa-iltaan ja yökerhoon tanssimaan. Tanssiminen oli hyvää vastapainoa juoksulle lue:notkeat ja irtonaiset lanteet. Lihakset eivät olleet seuraavana päivän ollenkaan kipeät.

25

Kimin kanssa pieni kolmen kilometrin vaunukävelylenkki. 


24

Uiminen tekee aina hyvää ja puolessa tunnissa kerkeää uida 1300 metriä. Vihdoin vauhti alkaa olla sitä mitä se oli ennen raskautta.


22

Niina tuli taas kyläilemään ja käytiin vaunulenkillä. Vuoroteltiin joten hartiat pääsi vähän huilailemaan. Rankka kuuden kilometrin lenkki ja aikaa siihen meni 48 minuuttia. Polvet alkoivat hieman vihoittelemaan joten loppua kohden juokseminen ei varmastikkaan näyttänyt juoksulta. Vorarlbergin naiset muistuttelivat että synnytyksen jälkeen nivelet ovat löysällä ja kovilla joten niitä pitää hieman treenauttaa.


18

Illalla oli taas tunnin pilates joka tekee joka kerta niin hyvää että tekisi mieli käydä useammin. Ainoa vaan että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä.


17

Oltiin perheen kesken Aquariassa uimassa. Olin ajatellut uivani sen puoli tuntia, toisin kävi. Allas oli täynnä mummoja ja pappoja he odottivat alkavaa vesijumppaa eivätkä vaistäneet sitten millään. Uin vain 600 metriä ja aikaa meni 15 minuuttia. Noh, oli sekin edes jotain, vesi tekee aina hyvää (ja sauna).

14

Kaksi viikkoa aikaa. Otin Kimin ja vaunut mukaan lenkille, päätin lähteä kokeilemaan onneani toiseen suuntaan. Loiva inhottava ylämäki loppui sellaiseen ylämäkeen joka oli kuin seinä. Siihen loppui minun puhti, päätin kävellä mäen ylös. Muuten en olisi selvinnyt siitä reissusta hengissä. Kolmen kilometrin lenkkiin meni aikaa 32 minuuttia. Se ei minua masentanut vaan päätin tehdä vielä pienen crossfit-treenin. Viisi kierrosta ja 10x ring row, 10x Kettle Bell swing ja 10x wall ball. Naapurin pojat tulivat taas kiinnostuneina katsomaan että mitä taas teen. Treeni oli huippu hyvä, loppuun hieman venyttelyä. Jo illalla aloin tuntemaan reisilihaksissa pientä "kipua", lihakset olivat jumissa seuraavan viikon torstaihin asti. Jep jep.



Köyhän miehen crossfit


11

Tänään oli taas pilates-päivä, olin aamutunnilla koska illalla oli Milown keikka Dornbirnissä. Mahtava aamun aloitus.


10

Jos jostain en luovu niin ne on nämä minun keskiviikkoiset uintituokiot Lindenbergissä. Ihana anoppi hoitaa silloin Kimiä ja pääsen rentoutumaan. Oli kaunis lämmin päivä ja väkeä uimahallissa todella vähän. Sain rauhassa uida 1600 metriä ja aikaa siihen meni 40 minuuttia.


7

Viikko naisten kymppiin ja aamulla heräsin pirteänä. Lähdin heti noustuani lenkille, ihana aurinkoinen ilma. Laitoin korvanapit korviin ja musat täysille. Juoksu kulki niin hyvin että muutin suunnitelmaa ja päätin juosta hieman pidemmän lenkin. Reilu kahdeksan kilometriä ja aikaa meni 1 h 11 min. Mahtava aamun aloitus, voi kun joka aamu alkaisi näin. Vaikkakin jostain syystä oikean jalkapohjan sisäsyrjään tuli hirveä hiertymä.



Lenkkimaisemaa


6

Jumin ohjeiden mukaisesti tänään piti juosta vain puoli tuntia ja tehdä se intervallina. Ohjeena oli että 5 minuuttia täysillä ja 5 minuuttia todella hiljaa. Muutin ohjeistusta niin että yksi biisi täysillä ja toinen hiljempaa. Minun täysillä juoksu ei nyt ihan mennyt putkeen, koska välillä oli hirveä ylämäki edessä ja täysiä en vain kyennyt juoksemaan. Loppumatkasta alkoi vasen polvi vihoittelemaan ja oikean jalan hiertymä vain paheni. Olin varmasti mahtava näky kun vaapuin kuin mikäkin ankka eteenpäin. Matkaa kertyi 4,5 km ja aikaa meni 35 min. Black Eyed Peasin Mas Que Nada auttoi jatkamaan eteenpäin.


5

Oltiin koko perhe fillaroimassa Bodenseen ympäristössä. Ihana ilma vaikka tuuli oli kova minäkin jaksoin hyvin vaikka viime kesänä pyöräilin vain 10 km. Fillaroitiin yhteensä 42 km ja Kimi sai harjoitusta kesäloman rengasreittiä varten.


4

Tiistai-ilta ja pilates. Ei tarvitse muuta sanoa.


3

Keskiviikko ja minun uintipäivä. Altaassa oli rauhallista ja siinä innostuneena uin 1800 metriä 45 minuuttiin. Aika buenoa.


2

Torstai on toivoa täynnä, no ei tosiaankaan. Iltaa kohden kurkku kipu vaan tuntuu pahemmalta. Paniikki iskee jos en kuitenkaan pääse osallistumaan naistenjuoksuun. Yöksi laitan valkosipulit sukkiin ja toivon parasta. Kurkun kurlasin suolavedellä, hieman helpotti.


1

Aamulla olotila oli erittäin huono keitin inkivääri-sitruuna teetä, kurlasin kurkkua suolavedelle ja huilasin. Sain nukuttua parisen tuntia, söin ja nukuin hieman lisää niin olo oli parantunut niin että päätin lähteä illalla kaverin synttäribileisiin. Hieman mietitytti että miten jaksan ja paheneeko olotila huomista varten. No se riski oli otettava. Olin kuitenkin autolla liikenteessä joten pääsisin pois milloin vain haluaisin.


0

Aamulla heräsin ja olo oli kuin krapulaisella. Mietin hiljaa itsekseni että miten ihmeessä selviän hengissä helteessä kymmenen kilometrin juoksusta jos olo oli näin huono. Bodenseelle oli luvattu melkein 30 astetta ja aurinkoista. Järveltä tuskin tulee mitään ihanan viileää tuulenpuuskaa. Sain taas huilattua reilun tunnin ja kait se olo alkoi jotenkin paranemaan päin. Mietin vain että okei, pääasia on päästä maaliin (hengissä). Toinen haave oli josko pystyisin kuitenkin juoksemaan koko matkan. Realistinen aikatavoite oli 1h 15 min.







Kuinka matka meni?

Jumin vinkki oli että aloita rauhallisesti ja lopussa sitten kiristät vauhtia. Tämä mielessä "tipahdin" heti muiden suomalaisten kyydistä. Mietin vain että kuuntele omaa kehoa ja etene sen mukaisesti. Ja se kannatti, myöhemmin ohittelin niitä jotka alussa suhasivat ohitseni. Juoksu meni mukavasti, ihania ihmisiä oli matkan varrella kannustamassa. Mukaanluettuna yksi ihana pikkupoika suomi-paita ja suomenlippu kourassa. Ne kannustukset vaan piristivät ja kyllä jaksoi juosta. Monet huutelivat että GO Kati, Go Finland, Bravo, hop hop, ihmettelin että mistä he nimeni tiesivät, olinko päässyt juoksupiireihin tietämättäni? Reitti meni Bodenseen rantaviivaa pitkin ja alkumatkasta ei ollut mitään suojaa auringolta. Loppumatka oli onneksi enimmäkseen puiden varjossa. Muuten olisin varmaan tuupertunut matkalle. Ainut miinus matkan etenemisessä oli se että jalan sisäsyrjän hiertymä/rakko alkoi vain pahentua, lopussa päätin kuitenkin että ihan sama nyt aion juosta kunnialla loppuun. Toteutin Jumin neuvot ja viimeiset kaksi kilometriä aloin kiihdyttää vauhtia. Ohittelin niitä jotka ihan alussa minut ohittivat, vitsit mikä fiilis. Stadionille tullessa ihmisiä oli kannustamassa huima määrä ja sen avulla pääsin maaliin. WOW! Selvisin hengissä.


Tosihommissa kolmen kilometrin kohdalla, kuva:Peter


Juoksun jälkeen

Maaliin pääsin ennen tavoiteaikaani, joka oli itselleni SE juttu. Kymmenen kilometrin juoksuun minulla meni aikaa 1 tunti ja 10 minuuttia. Fiilis oli aivan mahtava "I DID IT". Heti alkuun oli ajatus "Never again" joka unohtui jo siinä hetkessä kun kädessäni oli kuoharilasi. Jouduin käydä lääkintämiesten vastaanotolla, jalkasyrjän rakko näytti niin pahalta että oli parempi käydä näyttämässä. Siellä yksi rouva sanoi että "Sport ist Mord" eli urheilu on murhaa. Rakko putsattiin ja siihen laitettiin side. Sen kanssa sitten könysin eteenpäin.  Ja kainoloihin oli ilmaantunut myös oudot hiertymät, johtuuko siitä kun läskit on hinkanneet toisiaan vasten. Tiedä sitä?





Dagen efter

Aamulla sängystä noustessani meinasin rojahtaa alas. Vasen polvi ei pitänyt ja oikea nilkka oli hellänä. Joten aamupäivä meni konkatessa, pitää muistaa vielä venytellä ja illalla saunaan niin kait tämä tästä. Magnesiumia on otettu ahkerasti jo ennen juoksua, joten kramppeja ei ole tullut. Fiilis on edelleen hyvä vaikka joka paikkaan vähän kolottaa. Täytyy muistaa että tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun juoksin 10 kilometriä, joten tyytyväinen saa olla. Suunta on vain ylöspäin. Tulokset voit käydä lukemassa täältä.


Eiköhän meidän Suomi-tiimi osallistu naisten juoksuun myös ensi keväänä.



Team Finland: Pirjo, Kati, Johanna ja Marjut



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti