keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kiireinen toukokuu

Oi toukokuu, oi toukokuu menit niin nopeasti. Silloinhan aika menee nopeasti kun on kivaa ja mukavaa. Sosiaalinen elämäni ei ole moneen vuoteen (valehtelematta) ollut näin täynnä hupia ja menoa. Kyllä taas jaksaa.


Innsbruck



Toukokuu alkoi hyvin jo ennen toukokuuta. Olimme Vorarlbergin naisten kanssa Wellnes-viikonloppulomalla Innsbruckissa. Lenkkeilyä, saunaa, syömistä, shoppailua ja tanssimista, mitä muutakaan koti-äiti tarvitsee? Voin kertoa ei paljoa muuta. Olin käynyt yhden kerran aikaisemmin Innsbruckissa ja saanut kaupungista ihan erilaisen kuvan. Taidettiin silloin eksyä jollekkin opiskelija-alueelle, jossa oli vain muutama hassu ravintola betonitalojen ympäröimänä. Tällä reissulla opin että siellä on "kultainen katto", jonka edessä pitää ottaa pakollinen turistikuva. Huomasin myös sen että Innsbruck on oikeasti ihan nätti kaupunki joen varrella ja vuorien syleilyssä. 



Kultainen katto kuva:Jenni


Toukokuun ensimmäisenä päivänä olisi ollut maibaun pystytys, mutta me ei menty tänäkään vuonna paikalle. Tällä kertaa Kimi oli niin kuumeessa ettei viitsitty kipeää lasta sinne viedä. Äidillä oli raju pudotus arkeen kun lapsella olikin vauvarokko. No jaksaa, jaksaa.

Toukokuun alussa Niina tuli taas kyläilemään, käytiin mm. lenkillä ja lauantaina olikin nahkahousubileet Simmerbergissä. Kertomus niistä juhlista löytyy täältä. Onneksi meillä on sauna ja juhlapölyt sai hyvin kyytiä saunan höyryissä.

Äitienpäivän vietin paikallisten ystävieni kanssa Oberstaufenin Alpe Mohr-nimisessä paikassa. Paikka on tunnettu vauhdikkaista Viehscheid-juhlista (katsotaan uskaltaako sinne mennä syksyllä?), eikä äitienpäivä juhlinta tainnut erottua siitä mitenkään. Ilma oli mitä mahtavin ja aurinko paistoi. Snapsuja tuli pöytään sitä tahtiin ettei niitä edes kerenny juoda. Olen hieman järkyttynyt mutta kivaa oli ja illalla sohva kutsui. Taidan kuitenkin ensi keväänä olla ihan perheen kesken.


Alpe Mohr ja lärvilauta saksan tyyliin.


Toukokuun 15. päivä ajettiin Kimin kanssa Sveitsin puolelle St. Galleniin tapaamaan Merjaa, johon tutustuin tämän minun blogini kautta. Eli jotain hyötyä tästä bloggaamisesta on ihan konkreettisesti. Suomalaiset löytävät toisensa, vaikka ei nyt ihan lähellä ollut. Reilut 70 kilometriä oli matkaa ja vuoristoteitä ajellessa aikaa meni reilu puoltoista tuntia. Mutta voin kertoa että reitti oli täydellinen valinta, harmi vain että ajaessa ei oikein voi nauttia näistä ihanista maisemista. Valokuviakaan en voinut koko aikaa ottaa. St. Gallen oli minulle uusi tuttavuus en ollut siellä ennen käynyt. Aivan ihana pikku kaupunki, ihastuin joten ehkäpä sinne tulee joku kerta uusi reissu. 


Speicher pieni kylä Sveitsin puolella.

Altstätten, Sveitsi



Toukokuun 16. päivä esiintyi Milow Dornbirnissä legendaarisessa Conrad Sohmissa. Paikka sijaitsee keskellä ei mitään, mutta on aivan ihastuttava paikka. Sali oli pieni kuin mikä, en tiedä ehkä maximissaan 500 katsojaa (?). Rakennus on 100 vuotta vanha "vesivoimalaitos" ja nimensä se on ottanut vanhan lelukaupan mukaan. Conrad Sohm on ollut toiminnassa jo parisenkymmentä vuotta. Katselin esiintyjälistaa ja kas, siellähän oli tuttuja mm. The Rasmus, Leningrad Cowboys, Lordi ja Apocalyptica, ei huonoja ollenkaan. 



Milow kuva:Jenni


Olin tätä keikkaa odottanut kuin kuuta nousevaa, edellisestä keikasta oli jo luvattoman kauan (muistaakseni Pink Hartwall Arenalla joskus 6-7 vuotta sitten). Meillä päin kun ei ole ollut mahdollisuuksia mennä keikoille, eikä ketään kenen kanssa (siihenkin on nyt tullut muutos). Lindauhin rakennetaan iso konserttipaikka, valmistuu muistaakseni vuoden päästä. Milow oli mahtava, yleisö no joo. Olin järkyttynyt kuinka jäykkää kansaa Itävaltalaiset olivat. Siis aikuisten oikeesti. Heille piti ihan kädestä pitäen näyttää miten keikoilla käyttäydytään. Ei niin että kädet puuskassa, tämä on meidän paikka en liiku tästä mihinkään tms. OMG. Olen sanaton. Loppua kohden Milow sai kun saikin yleisön (muutkin kuin me suomalaiset) lämpenemään. Milow me rakastetaan sua.


Milow & Bändi


Toukokuun viimeinen viikko eli helatatorstai viikko oli minulle kuin lomaa. Jumilla oli lomaa ja me tehtiin perheenä kaikkea kivaa. Heti maanantaina oltiin pyöräilemässä Bodenseella. Ajettiin autolla Lindauhin ja sieltä sitten fillaroiden Langenargenia kohti. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, mutta tuuli oli hieman kylmäntuntuinen. Tasaisella oli ihana polkea ja Kimikin näytti nauttivan peräkärryn kyydissä olosta. Reitti kulki pitkin maalaismaisemia, kirsikka- ja omenapuuviljelmien lävitse. Näemme myös humalaa, mansikoita ja herukoita sekä pieniä järviä, ihan kuin olisimme olleet Suomessa. Ostimme matkan varrelta mansikoita ja muita kasviksia. Suosittelen Bodenseen aluetta pyöräilijöille lähinnä sellaisille kuntopyöräilijöille. Moneen otteeseen ihmettelin että miten nuo vanhat mammat ja papparaiset suhasivat ohitsemme niin lujaa. Sitten muistin kaikilla vanhemmilla ihmisillä on nykyään E-bike, ilman sitä ei ole mitään.


Näitä ihania kojuja on matkan varrella useita.

Jossain vaiheessa alettiin tulla enemmän asutuksen luokse. Tultiin virtaavan Argenin varrelle, pysähdyttiin syömään Langenargen nimiseen paikkaan. Argen virtaa Bodenseehen ja viime syksynä oltiin yläargenissa vaeltamassa, käy lukemassa täältä. Takaisin päin poljettiin läpi muutaman ihanan pikku kaupungin läpi (Nonnenhorn & Wasserburg). Kahvihetki vietettiin Lindaun saaressa. Sitten vielä pari kilometriä autolle ja päivänretki oli valmis. Yhteensä kilometrejä tuli 42 ja tyytyväinen saa olla.


Argen-joki


Matkan varrella oli ihania taloja.


Lomaviikko alkoi olla lopuillaan. Vielä yhdet nelikymppiset perjantaina ja lauantaina olikin se naistenjuoksu josta juuri kirjoitin. Mahtava viikko oli vaikka meinasi flunssa iskeä ja pilata kaiken. En vain antanut periksi. Kotiäitinä nämä koko perheen lomaviikot ovat aivan mahtavia, lapsi on isin kimpussa koska isi. Sain nukkua joka aamu klo 8 asti. Isi hoiti kaikki aamupalat ja -toimet. Lisää näitä. Olemme seuraavan kerran heinäkuussa yhdessä lomalla. Sitä odotellessa.


Näiden kaikkien menojen lisäksi on ollut tietenkin leikkitreffejä, parit synttärit, muskari ja ja ja. Katsotaan onko kesäkuu yhtään näin kiva kun toukokuu oli.

Alhaalla on Altstätten, Sveitsi.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juoksupäiväkirja



Jotkut ehkä muistaa kun lupauduin reilu kuukausi sitten osallistumaan paikalliseen naisten kymppiin. Tasan tarkkaan 50 päivää ennen kyseistä tapahtumaa. Kerron hieman urheilutaustastani, en ole tosiaan mikään juoksijatyyppi. Olen viihtynyt enemmän salilla (jumpat, crossfit yms.), uimahallissa tai pyöräilemässä. Tosiaan raskaus (ja sitä ennen remontti) vähän vähensi treenimääriä. 


Viime syksynä aloitin pikku hiljaa uimahallissa käymisen kerta viikkoon. Vuoden vaihteessa aloitin käymisen BBP:ssa (peppu, reisi, vatsajumpassa) ja pilateksen maaliskuussa. Viime kesänä ja syksynä vaunukävelyllä tuli käytyä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa kolme kertaa päivässä. Marraskuusta lähtien aloin opettaa Kimiä nukkumaan päiväunet omaan sänkyyn ja sen myötä kävelylenkit väheni huomattavasti. Osaltaan harmi mutta toisaalta olin korvia myöten täynnä vaunulenkkejä joten pieni tauko teki terää. Tauko on kestänyt tähän päivään asti, käyn nykyään vain tosi harvoin vaunulenkeillä ehkä kerta viikkoon. Kimi viihtyy nykyään niin hyvin pihalla että raitista ulkoilmaa saadaan omalla pihalla. Siinä äiti koittaa samalla hieman venytellä tai tehdä muuta urheilua, heh, helpommin sanottu kuin tehty.





50

Päätin että osallistun paikalliseen naisten kymppiin. Tätä olin salaisissa toiveissani toivonut että joku pyytäisi mukaan. Vorarlbergin naiset pyysivät mukaan ja tästä sain hyvän potkun kuntoilun uudelleen aloittamiselle.

49

Apua jo yksi päivä mennyt enkä saanut mitään aikaiseksi. Okei, huomenna lupaan ryhdistäytyä.


48

Tämän päivän ohjelmaan kuuluikin Runtasticin lataaminen. Jee, siihen kuuluu myös muita urheilulajeja ja toimii ilman nettiä. Sen virittämisessä meni tovi enkä sitten jaksanut enää muuta.


47

No niin, maanantai on toivoa täynnä. Kävin vaunujen kanssa hölkkäämässä 3 kilometrin pituisen lenkin. Ei se mitenkään nopeasti mennyt vaan hitaasti hyvä tulee. Aikaa meni melkein puoli tuntia ja hartiat meni tukkoon vaan entistä enemmin. Olin kirjoittanut lenkin jälkeen muistiinpanoihin että oli vaikeeta juosta vaunujen kanssa. 


43

Pari päivää palauttelua ja tänään kävin hölkkäämässä kolmen kilometrin lenkin ilman vaunuja. Voi että kun rullasi hieman paremmin ja kädetkin saivat heilua rennosti mukana. Matka meni hieman nopeammin muttei kuitenkaan mitään ennätysvauhtia.


38

Keisarinnan uudet vaatteet, käytiin ostoksilla ja mukaani tarttui uudet lenkkarit (coretex), juoksutrikoot ja pitkähihainen juoksupaita. Olo oli hyvä kun omat vanhat urheiluvaatteet hieman puristavat ja ovat omituisesti kutistuneet(?). Kyllä nyt pitäisi juoksun alkaa maistua paremmalta kun ulkoinen olemus näyttää hyvältä.



Kyllä nyt jaksaa!!


37

Heti piti päästä testaamaan miltä tuntuu juosta uusissa vaatteissa. Jouduin ottamaan Kimin ja vaunut mukaan. Hölkkäsin taas tutun kolmen kilsan lenkin, loppuun vain tuli tämä inhottava pitkä loiva ylämäki (jota vihaan). Ainut keino selvitä jotenkin kunnialla loppuun oli vetää täysillä, käveleminen ei ollut vaihtoehto. Sain tämän kunniaksi sitten "pienen" astma-kohtauksen ja jouduin ottamaan hieman avaavaa lääkettä. Joten ei enää vedetä täysillä ylämäkiä.


36

Niinan kanssa päästiin juoksemaan ihan kahdestaan. Aluksi piti juosta vain kolme kilometriä, mutta olin niin fiiliksissä että juoksin neljä kilometriä. Aika parani taas hiukan, jee. 


32

Tiistaisin minulla on Pilates-tunti ja näin kankealle tyypille se tekee niin hyvää. Opettaja on aivan ihana ja mahtava ottaa kaikki huomioon ja katsoo että kaikki tekee oikein. Tämä ei ole ollut kaikille ohjaajille ihan selvä homma.



Teetettiin hienot paidat, kiitos Marjut kun hoidit homman. Leenalle myös kiitokset suunnittelusta. Kuva: Marjut




29

Kivaa vaihtelua lenkkimaastoon, juostiin Marjutin kanssa Innsbruckissa Innin varrella 9 kilometriä ja aikaa meni 1h 08 minuuttia. Lenkki meni mukavasti rupatellen ja Marjutin kannustamana mentiin vielä yksi silta. Kunnes leikkaushaavaan ja mahaan alkoi sattumaan niin että piti sanoa että nyt kyllä aletaan jo kääntyä hotellille päin. Lenkin jälkeen päästiin hotellin saunaan ja kevyt fajitas iltapalaksi. 


30
Innsbruckissa olimme naisten wellnes-viikonloppua viettämässä ja illalla menimme salsa-iltaan ja yökerhoon tanssimaan. Tanssiminen oli hyvää vastapainoa juoksulle lue:notkeat ja irtonaiset lanteet. Lihakset eivät olleet seuraavana päivän ollenkaan kipeät.

25

Kimin kanssa pieni kolmen kilometrin vaunukävelylenkki. 


24

Uiminen tekee aina hyvää ja puolessa tunnissa kerkeää uida 1300 metriä. Vihdoin vauhti alkaa olla sitä mitä se oli ennen raskautta.


22

Niina tuli taas kyläilemään ja käytiin vaunulenkillä. Vuoroteltiin joten hartiat pääsi vähän huilailemaan. Rankka kuuden kilometrin lenkki ja aikaa siihen meni 48 minuuttia. Polvet alkoivat hieman vihoittelemaan joten loppua kohden juokseminen ei varmastikkaan näyttänyt juoksulta. Vorarlbergin naiset muistuttelivat että synnytyksen jälkeen nivelet ovat löysällä ja kovilla joten niitä pitää hieman treenauttaa.


18

Illalla oli taas tunnin pilates joka tekee joka kerta niin hyvää että tekisi mieli käydä useammin. Ainoa vaan että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä.


17

Oltiin perheen kesken Aquariassa uimassa. Olin ajatellut uivani sen puoli tuntia, toisin kävi. Allas oli täynnä mummoja ja pappoja he odottivat alkavaa vesijumppaa eivätkä vaistäneet sitten millään. Uin vain 600 metriä ja aikaa meni 15 minuuttia. Noh, oli sekin edes jotain, vesi tekee aina hyvää (ja sauna).

14

Kaksi viikkoa aikaa. Otin Kimin ja vaunut mukaan lenkille, päätin lähteä kokeilemaan onneani toiseen suuntaan. Loiva inhottava ylämäki loppui sellaiseen ylämäkeen joka oli kuin seinä. Siihen loppui minun puhti, päätin kävellä mäen ylös. Muuten en olisi selvinnyt siitä reissusta hengissä. Kolmen kilometrin lenkkiin meni aikaa 32 minuuttia. Se ei minua masentanut vaan päätin tehdä vielä pienen crossfit-treenin. Viisi kierrosta ja 10x ring row, 10x Kettle Bell swing ja 10x wall ball. Naapurin pojat tulivat taas kiinnostuneina katsomaan että mitä taas teen. Treeni oli huippu hyvä, loppuun hieman venyttelyä. Jo illalla aloin tuntemaan reisilihaksissa pientä "kipua", lihakset olivat jumissa seuraavan viikon torstaihin asti. Jep jep.



Köyhän miehen crossfit


11

Tänään oli taas pilates-päivä, olin aamutunnilla koska illalla oli Milown keikka Dornbirnissä. Mahtava aamun aloitus.


10

Jos jostain en luovu niin ne on nämä minun keskiviikkoiset uintituokiot Lindenbergissä. Ihana anoppi hoitaa silloin Kimiä ja pääsen rentoutumaan. Oli kaunis lämmin päivä ja väkeä uimahallissa todella vähän. Sain rauhassa uida 1600 metriä ja aikaa siihen meni 40 minuuttia.


7

Viikko naisten kymppiin ja aamulla heräsin pirteänä. Lähdin heti noustuani lenkille, ihana aurinkoinen ilma. Laitoin korvanapit korviin ja musat täysille. Juoksu kulki niin hyvin että muutin suunnitelmaa ja päätin juosta hieman pidemmän lenkin. Reilu kahdeksan kilometriä ja aikaa meni 1 h 11 min. Mahtava aamun aloitus, voi kun joka aamu alkaisi näin. Vaikkakin jostain syystä oikean jalkapohjan sisäsyrjään tuli hirveä hiertymä.



Lenkkimaisemaa


6

Jumin ohjeiden mukaisesti tänään piti juosta vain puoli tuntia ja tehdä se intervallina. Ohjeena oli että 5 minuuttia täysillä ja 5 minuuttia todella hiljaa. Muutin ohjeistusta niin että yksi biisi täysillä ja toinen hiljempaa. Minun täysillä juoksu ei nyt ihan mennyt putkeen, koska välillä oli hirveä ylämäki edessä ja täysiä en vain kyennyt juoksemaan. Loppumatkasta alkoi vasen polvi vihoittelemaan ja oikean jalan hiertymä vain paheni. Olin varmasti mahtava näky kun vaapuin kuin mikäkin ankka eteenpäin. Matkaa kertyi 4,5 km ja aikaa meni 35 min. Black Eyed Peasin Mas Que Nada auttoi jatkamaan eteenpäin.


5

Oltiin koko perhe fillaroimassa Bodenseen ympäristössä. Ihana ilma vaikka tuuli oli kova minäkin jaksoin hyvin vaikka viime kesänä pyöräilin vain 10 km. Fillaroitiin yhteensä 42 km ja Kimi sai harjoitusta kesäloman rengasreittiä varten.


4

Tiistai-ilta ja pilates. Ei tarvitse muuta sanoa.


3

Keskiviikko ja minun uintipäivä. Altaassa oli rauhallista ja siinä innostuneena uin 1800 metriä 45 minuuttiin. Aika buenoa.


2

Torstai on toivoa täynnä, no ei tosiaankaan. Iltaa kohden kurkku kipu vaan tuntuu pahemmalta. Paniikki iskee jos en kuitenkaan pääse osallistumaan naistenjuoksuun. Yöksi laitan valkosipulit sukkiin ja toivon parasta. Kurkun kurlasin suolavedellä, hieman helpotti.


1

Aamulla olotila oli erittäin huono keitin inkivääri-sitruuna teetä, kurlasin kurkkua suolavedelle ja huilasin. Sain nukuttua parisen tuntia, söin ja nukuin hieman lisää niin olo oli parantunut niin että päätin lähteä illalla kaverin synttäribileisiin. Hieman mietitytti että miten jaksan ja paheneeko olotila huomista varten. No se riski oli otettava. Olin kuitenkin autolla liikenteessä joten pääsisin pois milloin vain haluaisin.


0

Aamulla heräsin ja olo oli kuin krapulaisella. Mietin hiljaa itsekseni että miten ihmeessä selviän hengissä helteessä kymmenen kilometrin juoksusta jos olo oli näin huono. Bodenseelle oli luvattu melkein 30 astetta ja aurinkoista. Järveltä tuskin tulee mitään ihanan viileää tuulenpuuskaa. Sain taas huilattua reilun tunnin ja kait se olo alkoi jotenkin paranemaan päin. Mietin vain että okei, pääasia on päästä maaliin (hengissä). Toinen haave oli josko pystyisin kuitenkin juoksemaan koko matkan. Realistinen aikatavoite oli 1h 15 min.







Kuinka matka meni?

Jumin vinkki oli että aloita rauhallisesti ja lopussa sitten kiristät vauhtia. Tämä mielessä "tipahdin" heti muiden suomalaisten kyydistä. Mietin vain että kuuntele omaa kehoa ja etene sen mukaisesti. Ja se kannatti, myöhemmin ohittelin niitä jotka alussa suhasivat ohitseni. Juoksu meni mukavasti, ihania ihmisiä oli matkan varrella kannustamassa. Mukaanluettuna yksi ihana pikkupoika suomi-paita ja suomenlippu kourassa. Ne kannustukset vaan piristivät ja kyllä jaksoi juosta. Monet huutelivat että GO Kati, Go Finland, Bravo, hop hop, ihmettelin että mistä he nimeni tiesivät, olinko päässyt juoksupiireihin tietämättäni? Reitti meni Bodenseen rantaviivaa pitkin ja alkumatkasta ei ollut mitään suojaa auringolta. Loppumatka oli onneksi enimmäkseen puiden varjossa. Muuten olisin varmaan tuupertunut matkalle. Ainut miinus matkan etenemisessä oli se että jalan sisäsyrjän hiertymä/rakko alkoi vain pahentua, lopussa päätin kuitenkin että ihan sama nyt aion juosta kunnialla loppuun. Toteutin Jumin neuvot ja viimeiset kaksi kilometriä aloin kiihdyttää vauhtia. Ohittelin niitä jotka ihan alussa minut ohittivat, vitsit mikä fiilis. Stadionille tullessa ihmisiä oli kannustamassa huima määrä ja sen avulla pääsin maaliin. WOW! Selvisin hengissä.


Tosihommissa kolmen kilometrin kohdalla, kuva:Peter


Juoksun jälkeen

Maaliin pääsin ennen tavoiteaikaani, joka oli itselleni SE juttu. Kymmenen kilometrin juoksuun minulla meni aikaa 1 tunti ja 10 minuuttia. Fiilis oli aivan mahtava "I DID IT". Heti alkuun oli ajatus "Never again" joka unohtui jo siinä hetkessä kun kädessäni oli kuoharilasi. Jouduin käydä lääkintämiesten vastaanotolla, jalkasyrjän rakko näytti niin pahalta että oli parempi käydä näyttämässä. Siellä yksi rouva sanoi että "Sport ist Mord" eli urheilu on murhaa. Rakko putsattiin ja siihen laitettiin side. Sen kanssa sitten könysin eteenpäin.  Ja kainoloihin oli ilmaantunut myös oudot hiertymät, johtuuko siitä kun läskit on hinkanneet toisiaan vasten. Tiedä sitä?





Dagen efter

Aamulla sängystä noustessani meinasin rojahtaa alas. Vasen polvi ei pitänyt ja oikea nilkka oli hellänä. Joten aamupäivä meni konkatessa, pitää muistaa vielä venytellä ja illalla saunaan niin kait tämä tästä. Magnesiumia on otettu ahkerasti jo ennen juoksua, joten kramppeja ei ole tullut. Fiilis on edelleen hyvä vaikka joka paikkaan vähän kolottaa. Täytyy muistaa että tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun juoksin 10 kilometriä, joten tyytyväinen saa olla. Suunta on vain ylöspäin. Tulokset voit käydä lukemassa täältä.


Eiköhän meidän Suomi-tiimi osallistu naisten juoksuun myös ensi keväänä.



Team Finland: Pirjo, Kati, Johanna ja Marjut



torstai 25. toukokuuta 2017

10 vuotta, eikä suotta



#profiilikuvahaaste, jonka on alulle laittanut Mamma rimpuilee blogi, hän haastoi kaikki bloggaajat paljastamaan profiilikuvat facebookista 10 vuoden ajalta. Mielenkiinnosta tarkistin omat kuvani ja päätin tarttua haasteeseen. Tätä oli hauska tehdä, voi näitä muistoja. Iik.



Liityin facebookkiin lokakuussa vuonna 2007, muutama tuttu kutsui minut sähköpostin välityksellä (muistatteko vielä sen ajan?). Ihmettelin että mikäs tämä on? En epäröinyt vaan liityin heti. Muutama kaveri oli paikalla, koulukavereita ja tuttuja. Nopeasti alkoi ystäviä löytyä, joitakin piti oikein houkutella että tule nyt. Yksi ystävä saatettiin unohtaa välillä kutsua jonnekkin koska ei ollut facebookissa (sori Henna). Tapahtumien ja kutsujen luominen oli minulle heti helppoa. Niitä on tullut näiden vuosien aikana tehtyä useita.




Alkuun olin ladannut tämän kammotuskuvan Auringonkadun kämpästäni. Olin ollut hiuskriisissä ja halusin jotain vaihtelua vaaleisiin hiuksiini. Itse tykkäsin näistä punaisista hiuksistani ja väristä, muut ihmiset eivät vain olleet samaa mieltä. 




Bilemestari, meillä oli madonna-teemabileet ystäväni luona. Tässä asussa kävin naapurikioskilta hakemassa lisää siideriä ja heti kysyttiin paperit. Käsittääkseni tämä kuva on kuitenkin kesältä 2007, jostain syystä olin tämän ladannut profiilikuvaksi myöhemmin.




Tämä kuva on otettu Suomen Turusta vuonna 2007(?), DBTL oli meidän tavoite vaikka taidettiin runoilla synttäririimejä hotellihuoneessa. Kyllä meillä oli niin mukavaa.




Halloween-bileet vuodelta 2007 ja Kreikkalainen jumalar (not). Meillä oli traditiona järjestää Halloween-juhlat työpaikallani, ja aina oli hyvät bileet. Ennen tuli juotua näköjään paljon siideriä, nykyään en edes pysty koskemaan kyseiseen aineeseen. Yök.




Uudenvuoden 2008 juhlat myös vanhassa työpaikassa Espoossa. Tämä kerta oli erityinen koska juhlimme myös minun ja kahden ystävän valmistujaisia sekä tietenkin uutta vuotta. Valmistuin tällä kertaa Hotelli,- ravintola- ja cateringalan esimieheksi erikoisammattitutkinnolla.





Kuva on otettu Nuottarannasta heinäkuussa 2008, jossa oli minun ensimmäiset läksiäisjuhlat. Silloin oli kohteena Frankfurt am Main ja uusi elämä au pairina. Elämme jännittäviä aikoja.




Enkeli halloween-juhlissa Frankfurtissa vuonna 2008. Minut työnnettin lavalle pukukilpailuun mutten kyllä menestynyt kaikenmaailman zombien rinnalla. Seuraavana päivänä minut irtisanottiin au pairin hommista ja uuden paikan etsiminen alkoi heti.




Sainkin töitä vain viiden päivän työttömänä olon jälkeen Suomi-kaupasta Köppernin pienestä söpöstä kylästä. Olin myyjänä Rüdesheimin joulumarkkinoilla 2008.





Frankfurtissa asuminen oli rankkaa ja näin voi käydä kun käy pelaamassa salibandyä. Yksi kundi iski kyynärpäällä juuri oikeaan kohtaan ja näin minulla oli musta silmä monta viikkoa. Sain junassa paheksuvia ja sääliviä katseita, koitin selittää että olin pelaamassa sählyä. Saksaksi se on unihockey ja siitä vastapuoli saa aina väärän käsityksen eli "hockey hockey" he vaan toistivat innoissaan. Kuva on otettu asunnostani Köppernin kylästä noin 60 km Frankfurtista pohjoiseen. Kevät 2009.




Tämä on edelleen yksi parhaista kuvista mitä minusta on ikinä otettu. Kiitos Ebru, laitoit kameran laulamaan ja tämä on huippu otos. Olin keväällä 2009 käymässä yllätyskäynnillä Suomessa ja monet sainkin yllätettyä. Ta-daa. Tämä oli pitkään minun profiilikuvanani.




Samaa näköä vai mitä? Läksiäiset vol. 2 ja ystäväni Ebrun lapset askartelivat tämän minulle. Olinhan lähdössä Leville työharjoitteluun ja laskettelemaan. Talvi 2010 kyseessä.





Vuosi 2011 ja olin ystäväperheen kanssa terapia-ratsastamassa Islanninhevosilla. Oli ihanaa ja mukavaa ainoa vaan että tämä jäi yhteen kertaan koska - allergia.




Keväällä 2011 oli tyttöjen Tukholman-risteily New York-teemalla. Kuvassa mukana erittäin hyvä ystäväni Marianne. Risteily oli kiva piristys, vois jopa luulla että Suomeen jäisin kun oli paljon mukavaa ohjelmaa. Ainut vaan että se "joku" kolkutteli ja jo syksyllä oli tosi kyseessä ja mietin Oberreuteen lähtemisestä.




Nyt ollaan jo Bodenseen rannalla Bregenzissä poseeramassa. Kaikki oli silloin vielä uutta ja jännittävää. Vuosi 2012 siis kyseessä. Maaliskuu oli silloin mielettömän lämmin ja taidettiin käydä useasti nauttimassa tunnelmasta järvenrannalla.




Hieman epäselvä kuva mutta tosiaan Rüdesheimin joulumarkkinoilta otettu vuonna 2012. Glögi mit oder ohne alkohol?




Talvi 2013 ja oltiin tässä lähellä laskettelemassa (Das Höchste). Laskettelukeskus on Saksan ja Itävallan rajalla, joten voit lasketella Saksasta Itävaltaan jne. Aivan ihana aurinkoinen päivä, syötiin ulkona mutta reidet olivat hapoilla jo parin laskun jälkeen. Viimeinen lasku olikin sitten liikaa enkä meinannut päästä alas.




Kesä 2013 ja oltiin "vaeltamassa" (huom. valecrocsit jalassa) lähimaastossa tämäkin. Buchenegger wasserfälle on aivan ihana paikka, jossa voit hypätä kalliolta veteen. Vaellusreittimme kulki osaksi jokea pitkin, ihania vesiputouksia. Paikka on kuin sadusta. Aaah.







Nykyinen kuva on ollut jo kolme vuotta profiilikuvana. Alkuun tuli vaihdettua usein profiilikuva, nykyään ei vaan enää jaksa. Mitäs sitä hyvää kuvaa vaihtamaan?! Olimme menossa häihin, joihin ei sitten edes löydetty. Minulla oli tylsää ja otin itsestäni tämän selfien. Vuosi oli siis 2014. Hiustenväri on muuttunut vain kerran ja nyt on ikää jo 10 vuotta enemmän. Mutta ei se menoa haittaa. Ehkä pitäisi vihdoin uusia profiilikuva?

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Bärlauch eli karhunlaukka






Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa kasvaa karhunlaukka villinä metsässä. Me ollaan sitä hieman istutettu meidän pihalle ja siitä se luultavasti leviää aika hyvin. Karhunlaukka muistuttaa kielon lehteä (myrkyllinen), joten tarkkana saa olla ettei vaan vahingossa nappaa sitä mukaan. Karhunlaukan tunnistaa myös siitä koska se tuoksuu vienosti valkosipulille. Sitä kun hieroo hieman käsiinsä niin saa varmistuksen siitä että kyseessä on oikeasti karhunlaukka. Karhunlaukasta saa kätevästi valmistettua vaikka peston (ei tarvitse erikseen valkosipulia lisätä). Siitä voi tehdä keittoa, sekoittaa pastataikinaan tai lisätä leberkäseen tai syödä sellaisenaan silputtuna vaikka ruuan tai salaatin päällä.





Näin keväisin on karhunlaukka parhaimmillaan ja se tosiaan kasvaa villinä metsässä. Sitä olemme keränneet metsästä, en ole varma onko se ihan sallittua(?). Jokamiehenoikeudet ovat täällä hieman erilaiset kuin Suomessa. Tein pestopastaa ja näin valmistat sen nopeasti ja kätevästi.





Kerää karhunlaukkaa sellainen sopiva määrä, litran kulho kevyesti täyteen. Lisää oliviiöljyä, suolaa (pippuria) ja pinjansiemeniä ja soseuta pamixilla. Keitä sillä aikaa pasta, voit käyttää mitä vaan pastaa. Raasta parmesan, jos et käytä valmiiksi raastettua. Sekoita keskenään pesto ja pasta, ripottele parmesania päälle ja syö heti.  







Huom! Suomessa karhunlaukka on rauhoitettu joten sitä ei saa kerätä. Sitä esiintyy ainoastaan Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. 

Kielot ja karhunlaukat voivat kasvaa näin lähekkäin.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Ristiäiset katolilaiseen tyyliin



Meillä oli tosiaan vihdoin Kimin ristiäiset, jep ikää herralla oli 1-vuotta. Se on ihan normaalia täällä että saatetaan kastaa myöhemmin eli vaikka vasta viisi vuotiaana. Olihan se itselle aika yllätys että näin myöhään se on mahdollista. Tai no olihan tuolta omalta rippikouluajoilta tuttu että jotkut kastettiin ennen konfirmaatiota.

Me ei tosiaan jotenkin saatu näitä ristiäisiä järjestettyä aikaisemmin. Halusinhan että vanhempani ja veljeni perheineen olisivat mukana (harmi että vain äiti pääsi paikalle). Kesä meni nopeasti ja syksyllä tehtiin sitä saunaa tosissaan joten tämä kevät oli hyvä vaihtoehto. Ja kivat juhlat meillä olikin. Pidettiin juhlat ihan pienenä eli vain lähisuku oli paikalla.


Oberreuten kirkon sisältä.

Itsellänihän on monet kokemukset ristiäisistä Suomessa ja varsinkin kummin tehtävissä olen ollut jo kahdeksan kertaa. Huh. Paikallinen pappi sanoi toimituksen olevan ihan identtinen luterilaisen kirkon kanssa. Heti kun hän aloitti kertomalla että aloitetaan toimitus ulkoa niin olin että no ei se nyt ihan identtinen ole. Pappi tuli siis reilu viikkoa ennen meillä käymään ja keskusteltiin ristiäisten kulusta. Sitä ennen oli pitänyt viedä syntymätodistus Weileriin pappitoimistoon vai mikä sen nimi nyt sit on?! Heh.

Tosiaan toimituksen piti alkaa ulkona, mutta huonon ilman takia aloitettiin kirkon eteisestä. Tämä symbolisoi sitä että Kimi kutsutaan Herran/Jeesuksen luokse. Meidän piti vastata muutamiin kysymyksiin, että mitä haluamme Kimille? Siihen piti vastata että uskon/glauben. Ja sitten että haluammeko kastaa Kimin? Kyllä/Ja

Siirryimme kirkon sisälle jatkamaan kastetilaisuutta. Pappi siinä jutteli muutaman sanan ja sitten luettiin muutamat raamatun tekstit. Oma luki yhden tekstin raamatusta ja sitten meidän oli pitänyt valita 4-6 lyhyempää raamatun tekstiä ja niitä luki Kimin serkut, täti, Oma ja Jumi.


Suomen leijona kantasormus kummitädiltä.



Pappi puheli niitä näitä, rukoiltiin ja siirryttiin rinkiin kastemaljan luokse. Kummeilta kysyttiin haluavatko he antaa Kimille uskonopetuksen? Siihen piti myös vasta kyllä/ja. Kummisetä otti Kimin syliin (heidän historiassaan ei ole kertaa ettei Kimi ole itkenyt), joten hieman jännitti hänen puolestaan. Kimi kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja kolmannella kerralla Kimi oli sitä mieltä että nyt riittää sen veden kanssa läträäminen. Kummisetä ja pappi joutui taistelemaan että vesi osui päähän. Noh, siihen loppuun taidettiin vielä rukoilla ja sitten toimitus olikin ohi. Ei siinä tainnut mennä edes puolta tuntia.

Lopuksi pappi sytytti ristiäiskynttilän (joka vanhempien pitää itse hommata) ja siunasi ristiäisristin. Nämä kuuluvat olennaisena osana ristiäisiin ja seremoniaan. Kynttilä sytytetään aina sankarin syntymäpäivillä ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa.

Ristiäiskynttilä ja risti.


Meidän perhe meinasi vähän pistää pahennusta kirkossa toimituksen jälkeen. Kummisetä olisi halunnut soittaa uruilla C´mon baby light my firen. Luojan kiitos hän ei saanutkaan urkuja toimimaan(?). Kimin Opan eli isoisän uurnapaikka on tämän kirkon pihalla ja toimituksen jälkeen mentiin pitämään pieni hiljainen hetki hänen luokseen.


Pientä iltapalaa.


Kirkon pihalta siirryttiin meidän kylän lähiravintolaan kahville ja kakulle "Kaffee und Kuchen". Täytyy sanoa että meillä oli mukava päivä perheen kesken. Sankari oli erittäin reipas ja muutamaan otteeseen koitti päätä että mitä se pappi sinne oikeen laittoi? Nosti käsiä ja hieroi päätä että jotain kummallista nyt tapahtui. Illalla ennen nukahtamista oli koittanut että mitä se sinne oikein laittoi. Voi ihana pieni. Iltasella nautittiin perheen kesken pientä iltapalaa. Kaikenlaista pikkupurtavaa olimme Äitini ja kummitäti Niinan kanssa askarrelleet. 


Pöytä koreana.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Elämää rajalla




Tosiaan elämme aivan Itävallan rajalla, Saksan puolella. Meiltä on linnuntietä n. pari kilometriä Itävallan puolelle. Sveitsin rajalle on matkaa reilu 30 kilometriä, mutta siellä tulee käytyä harvoin koska siellä on ihan pirun kallista. Mutta se mahdollisuus että voi "hyppiä" maasta toiseen, on aivan mahtavaa. Ilman EU-ta tämä tuskin olisi mahdollista. Nykyään vain hieman pelottaa että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muureja, piikkilanka-aitoja rakennetaan jotta pakolaiset eivät pääse maahan. Meinas unohtua ettei Liechtensteiniin niin pitkä matka ole vain 80 kilometriä. Sielläkin on tullut käytyä vain kerran, käytiin syömässä pirun kalliit schnitzelit. Mutta maisemat olivat mukavat.



Kuva on Saksan puolelta ja ilmeisesti talossa on Itävaltalainen isäntä tai emäntä.


Kieli, se on jännä kun saapuu Itävallan puolelle niin murre eli dialekt muuttuu niin radikaalisti että tiedät olevasi "ulkomailla". Vaikka murteessa on samoja sanoja niin sitä puhutaan vielä enempi "peruna suussa". Jumi on alusta lähtien kertonut tarinaa puolalaisista jotka ovat olleet kausitöissä Itävallan puolella. He ovat luulleet oppineensa saksankieltä mutta oppineet vain outoa mongerrusta. Kun he koittavat Berliinissä noin puhua, niin yllätys on kova kun ei heitä kukaan ymmärrä.


Turvallisuus ennen kaikkea, tämä on Itävallan puolelta.




Bensiini ja Diesel, ovat molemmat paljon halvempaa toisella puolella. Joten täältä tehdään bensiini-reissuja Itävallan puollelle. Itse teen niin jos olen sattumoisin toisella puolella ja tankki on tyhjä niin tankkaan. Varta vasten sinne en lähde ajamaan. Lähin huoltoasema josta saa bensaa minun miniin on kuitenkin 15 minuutin ajomatkan päässä. Dieseliä saadaan bemariin 6 kilometrin päässä ja sinne Jumilla on erikseen sellainen dieselkortti. Sinne hän ajaa usein tankkaamaan. Tämä taitaa olla ainut asia joka on halvempaa Itävallan puolella? Niin halpaa että naapurit tekevät Topit eli hakevat menovettä kanistereihin rajan toiselta puolelta.


Bensakanisteri



Nyt kun on ollut paljon pakolaisia liikkeellä niin poliiseja on näkynyt tavallista enemmän. Heillä onkin yksi vakiopaikka jossa pysäyttelevät autoja ja tarkistavat kyytiläiset. Silloin kun Berliinin joulumarkkinoilla oli tapahtunut se rekkaisku niin aamusta olivat poliisit olleet kovat piipussa ja vahtineet tarkkaan ketä siellä liikkui. Hui!



Näin helposti pääsee rajan yli meidän lähellä.



Rajan toisella puolen muuttuu talotkin kummallisesti erinäköiseksi vaikka onkin tavallaan sama tyylisuunta. Jotenkin taloista tunnistaa että ollaan toisella puolella. Bussipysäkit ovat tuolla yhden tien pätkällä kaikki erilaisia ja eroavat meidän Saksan puolen ihan kunnolla. Niihin on käytetty aikaa ja rahaa. 



Söpöt bussipysäkit Itävallan puolella.


Itävaltalaiset (ne jotka asuvat lähellä rajaa) tekevät taasen ruokaostokset Saksan puolella. Se on yksinkertaisesti halvempaa ja Itävallan puolella ei ole edes kunnon ruokakauppaa lähellä. Vaatteet ovat myös Itävaltaan nähden halvempaa ja niinpä itävaltalaiset naiset tuppaantuvat yhteen autoon ja ajavat Saksan puolelle kauppakeskuksiin ostoksille. Taitavat Sveitsiläiset tehdä ihan saman jutun?






Itävallan ja Sveitsin puolella pitää ostaa moottoritiellä ajettaessa tullilipuke eli Vignette. Ekana keväänä tuli kruisailtua ilman sen ostamista, koska luulin että sen voin ostaa siitä "rajalta". Jälkeenpäin selvisi että kovat sakot olisi tullut jos oltaisiin jääty kiinni. Itävallan puolelle voi ostaa 10 päivän (8,90€), 2 kuukauden (25,90€) tai vuoden (86,40€) tullimaksun. Jos kuitenkin ajelet ilman Vignetteä, sinua ei välttämättä pysäytettä mutta voit saada kotiin ikävän laskun. Ilmeisesti satunnaisesti kuvataan rajan yli ylittäviä, ja sakko voi olla n.300€, voi olla myös enemmän. Sveitsin puolella on vain vuoden tullimaksun mahdollisuus, se maksaa 38,50€. Sakko ilman vignetteä tai väärin laitetusta maksaa 200CHF. Kahteen tunneliin se ei sitten käy (Großer St. Bernand Tunnel ja Munt la Schera). Itävallan moottoriteillä saa ajaa vain 130km/h ja Sveitsin moottoriteillä saa ajaa vain 120km/h.



Bodensee on jaettu kolmen maan kesken.


Käsittääkseni junaliput saa Itävallan puolelta ostettua halvemmalla(?). Eli jos olet matkalla Itävallan kautta jonnekkin niin liput kannattaa ostaa itävallan puolelta. Ainakin jos ostaisit liput muuten Sveitsin puolelta.

Itävallan televisiota katsella ja radiota kuunnella on mahdollista myös tällä toisella puolella. Kovin hauskaa on mielestäni kertoa pyöräreissuistamme Saksasta Sveitsiin ja Sveitsistä Itävallan kautta takaisin Saksaan. Sellainen tapahtuu kun pyöräilee Bodenseen ympäri. Me kerran kyllä hieman oikaistiin, me mentiin lautalla toiselle puolelle ja matka jatkui. Fillaroitiin varmaan ennätysajassa kun katsottiin että tummat pilvet vain lähenevät ja lähenevät. Kerettiin hyvin jopa kotiin asti kuivina.


Tämä on tosiaan vähän sellaista että saa molempien maiden parhaat edut. Mikä ei sinällään ole yhtään huono juttu. Toisin sanoen se on mielestäni rikkaus, näkee läheltä kahden maan tavat ja kulttuurit. Plus että kaikki mahtavat laskettelukeskukset, vuoret, joet, järvet ja vaelluspaikat ovat lyhyen matkan päässä. Minä vien aina ensin vieraani Sulzbergiin, Itävallan puolelle. Sieltä näkee kaikkein parhaiten alpit ja maisemat ovat mielettömät. Kaikki ovat kyllä tykänneet, monet sanovatkin että aivan mahtava paikka. 



Näkymä Itävallan puolelta Sulzbergista. Alhaalla näkyy muuten tie jota pitkin ajamme joka toinen perjantai kohti Dornbirniä.

Juhlapyhät ovat myös hieman eri kuin meillä. Esim pitkäperjantai on Itävallan puolella ihan normaali työpäivä. Tämä on hyvä muistaa jos tarvitsee välttämättä jotain kaupasta. Ekana keväänä hotellissa oli vieraita ja juomat loppuivat kesken jo ekana iltana. En silloin tiennyt että Itävallan puolelta olisimme saaneet helpotusta, asiakkaat olivat kuitenkin omatoimisia ja toivat juomaa mukana jota sitten tarjosimme heille. Kätevää eikö? Sveitsin puolella taasen 1. toukokuuta on ihan normityöpäivä. Nämä muutamat vain mainitakseni.


Itävallan puolella puhelinkopit ovat tämän näköisiä.








Asutko sinä rajalla? Teetkö sinä ostokset siellä toisella puolella? Minkälaista on sinun elämäsi rajan tuntumassa? Käytkö toisella puolella vain sen takia että siellä on halvempaa? Vai viekö toiselle puolelle muut kiinnostuksen kohteet?