tiistai 25. huhtikuuta 2017

Auf Wiedersehen




Saatoin äitini tänään juna-asemalle, hänellä on vielä pitkä matka edessä. Joskus myöhään illalla on kotona Suomessa. Totta kai tänäänkin (kuten aikaisemminkin) tuli haikea olo, koska meillä oli mukava kaksi viikkoinen. Hän sai olla Kimin kanssa kahdestaan ja Kimi oppi tuntemaan toisen Mumminsa. Nyt on hyvä pitää yhteyksiä whatsappin ja Skypen välityksellä, Kimi tajuaa että Handy-Mummi on oikeasti olemassa eikä vain puhelimessa. Meillä oli Kimin synttärit ja ristiäiset. Kerettiin jopa tekemään jotain ja nauttimaan toistemme seurasta. Tänään oli kuitenkin luottavainen olo, me näemme jo kahden kuukauden päästä. Se kaksi kuukautta suhahtaa ohi kuin raketti ja me olemme matkalla Kimin kanssa Suomeen. Se on sitten taas eriasia lähteä pois Suomesta kun ei tiedä milloin taas näemme. 



Toisinaan saattaminen lentokentälle on se vaikein tehtävä. Siinä nikotellessa ja halatessa se paha/hyvä olo vaan purkautuu. Joskus vain tuijotamme toisiamme ja tiedämme että ei sitä toinen mihinkään häviä vaan emme näe niin usein kun tahtoisimme.


Viime marraskuussa kun isä oli täällä ja saatiin vihdoin sauna valmiiksi. En ole edes tajunnut kuinka tärkeä asia siitä on minulle tullut. Se että isäni on sen Jumin kanssa yhdessä rakentanut. Kerroin tästä eilen ventovieraalle ja kertakaikkiaan se vaan koskettaa että minun oma isä on ollut sitä rakentamassa. Kaikki nämä pienet asiat saavat täällä suuret mittakaavat.


Onnekseni meidän luona on käyty kyläilemässä ahkerasti tai voisinko sanoa sopivasti. Liian useat kylävieraat hieman "häiritsevät" omaa elämää ja omaa arkea, mutta sopivassa määrin se on juuri riittävästi. Haluan vielä kiittää niitä kaikkia jotka ovat täällä käyneet. Nämä vierailut merkitsevät minulle erittäin paljon, vaikken ehkä osaa sanoa tai näyttää sitä. Mutta olette kaikki rakkaita ja tärkeitä. Nytkin on syksylle luvassa pari vierailua ja odotan jo innolla. Luvassa on ainakin nähtävyyksien katselua ja vaeltamista sekä vain sitä yhdessä olemista.





Onko sillä eroa onko ystävä/sukulainen kaukaa vai läheltä? 

Olen huomannut sellaisen asian kun Jumin sisko perheineen käy kylässä. He asuvat n. 200 km:n päässä, mutta käyvät täällä vain harvakseltaan koulujen lomien aikoihin ehkä kaksi kertaa vuodessa. Vaikka olen mielestäni heihin kiintynyt ja tykkään heistä niin silti en ole ikinä ollut surullinen tai mieli haikeana kun he ovat lähteneet. Me ei tosiaan nähdä useasti, mutta onko se sitten niin että kun sen tiedostaa ettei nähdä kuin pari kertaa vuodessa. Niin jotenkin sen osaa ottaa sillä tavalla että okei, nyt ne tulivat ja nyt he lähtivät. Nyt kun Niinakin asuu vain 120km:n päässä niin kuinka helpottavaa se on että joku niinkin läheinen asuu näin lähellä. Voin ihan koska vaan suhata sinne häntä moikkaamaan jos siltä tuntuu. Mutta jotenkin nyt ei ole ollut tarvetta. Se riittää että tietää että hän on lähellä (okei nyt on ollut hässäkkää enkä ole kerennyt). Suomessa asuessa muutama ystävä muutti asumaan reilun tunnin ajomatkan päähän, eikä se tuntunut pahalta ollenkaan. Vaikkei sitten enää niin useasti nähty. Toki se hieman harmitti mutta sitten niitä hetkiä kun oltiin yhdessä vaalittiin ja oltiin vaan. Ja nyt ollaan erossa 2000 km:n päässä eikä se ystävyyttä ole haitannut, päin vastoin.



Tottuuko näihin jatkuviin "näkemisiin"?

Jokainen ulkosuomalainen kokee näitä samoja tuntemuksia, aina vaan ja uudelleen. Vai tuleeko siitä jossain vaiheessa vakio ja siihen tottuu? Tarkoitan jos on ollut ulkomailla vaikka 30 vuotta, niin onko se silloin helpompaa? Vai onko ne ihan samat tunteet jotka olivat silloin alusssa? Vai muuttuvatko ne? Tottuuko siihen ikinä? Helpottaako? Ja entä sitten kun vanhempia ei enää ole, miltä se silloin tuntuu (tätä en kyllä vielä halua edes miettiä)? 

Kait niihin voi hieman tottua ja tunteet hieman taantua? Mutta uskon että joka kerta se kirpaisee yhtä pahasti. Joko niin että joku lähtee täältä tai me lähdetään Suomesta. Ei siihen taida tottua ikinä.




p.s. Nämä ihanat kuvat ovat eiliseltä Bodensee-panoramaristeilyltä. Ilma oli mitä mainioin +18 astetta.




maanantai 17. huhtikuuta 2017

Eka vuosi on jo takana...

Niin nopeasti on aika kulunut. 

Niin nopeasti ettei tätä meinaa tajuta. 

Monet sanoivat että nauti, nauti, että aika menee nopeasti. Silti sitä ei meinaa tajuta.


Ei enää vauva, vaan taapero joka koittaa könytä pöydän päälle.




Uskomatonta että vuosi on jo takana. Niin nopeasti ovat päivät, viikot ja kuukaudet vierineet että sitä ei voi edes tajuta. Ne pikkuvauvahetket ovat jo unohtuneet, valokuvista ja videoista voi muistella millaista se silloin oli. Meidän iltatanssi/koliikkivaihetta muistelen jo lämmöllä, kuinka ihanaa se oli (a-pua). Aika kultaa muistot näköjään. Se kolme-neljä kuukautta joka silloin tuntui rankalta on tosiasiassa ollut niiiin pienen pieni hetki minun elämästä. Silloin tuli vedettyä jossain hormonihöyryissä, eikä minua väsyttänyt oikeastaan ollenkaan. Ensimmäisen kerran joulukuussa tunsin olevani väsynyt, se saattoi johtua siitä että olin ite hieman flunssassa. Nyt olen taasen ollut viime aikoina oudon väsynyt.

Viime postauksessa puhuin siitä että Kimin liikkumaan oppiminen toi jo silloin haasteita nukkumaan menon kanssa. Reilun kuukauden ajan oli niin vaikea saada Kimi rauhoittumaan sänkyyn että tein sen minkä parhaaksi näin. Tissitainnutus oli ainut toimiva ratkaisu, jos näin ei käynyt oli edessä tunnin taistelu. Luojalle kiitos tämä vaihe meni jo ohi. Nukkumaan menemiset rauhoittuivat hetkeksi ja pystyin jättämään huoletta Kimin nukahtamaan yksinään. Kunnes tuli uusi vaihe ja sänkyyn ei mennä ilman itkua, mutta hetken päästä nukahtaa ja nukkuu hyvin aamuun asti.



Sormiruokailijan herkkukakku.


Vaipanvaihdosta on tullut erittäin haastellista. Ideoita otetaan vastaan, anyone? Ostin jo housuvaippoja, mutta ne eivät vielä oikeen toimi kun tuo seisominen ei ole vielä niin varmaa. Vaatteiden päälle laitto on myös hankalaa, ihan hiki tulee. Parempi tosiaan laittaa joka päivä urheiluvaatteet päälle kun ei tiedä mihin hikijumppaan sitä joutuu.

Kimi oppi tammikuun lopussa eli 9,5kk iässä konttamaan ja istumaan itse. Siitä pari viikkoa ja hän oppi nousemaan tukea vasten ylös. 11 kuukauden iässä harjoiteltiin kovasti kävelyä sellaisen "rollaattorin" kanssa. Tuntuu että Kimi ymmärtää paljon enemmän asioita joita hänelle sanon. Jos sanon että toinen jalka niin osaa ojentaa juuri sen oikean jalan. Hyvä poika. Osaa vilkuttaa ja jokeltelee ihan tosissaan. Tuntuu välillä että hän hyräilee jotain kappaleita. Sanoja ei ole vielä tullut, edelleen kuulen/luulen että hän sanoo "äiti" tai "isi" tai "titti". Jännityksellä odotan mikä on Kimin ensimmäinen sana, onko se suomea vai saksaa?

Vierastaminen on ollut nyt aikalailla pinnalla. En pysty poistumaan paikalta jos joku "vieras" on paikalla. Kimin kummitäti Niina oli täällä ja hyvä että vessaan pääsin sen verran kaveri oli minun perään. Samalla lailla tapahtuu jos Oma tai Isi tulee vain nopeasti moikkaamaan ja poistuu paikalta. Alkaa armoton huuto eikä hän meinaa rauhoittua. Jos minä poistun paikalta Isin tai Oman ollessa huoneessa kaikki on hyvin. Minusta on hyvä että Isi ja Oma ovat myös tärkeitä henkilöitä/hoitajia, että en vain minä ole se tärkein.


Kiitos lahjoista!





11 kuukauden kypsässä iässä, Kimi pääsi nukkumaan omaan huoneeseen. Tämä taisi olla äidille ja isille kovempi paikka. Minä se taisin tirauttaa itkut ekana iltana. Jumi ei ollut myöskään kotona ja makuuhuone tuntui kovin tyhjältä. Jumi on myöntänyt käyvänsä joka ilta huoneessa kurkkimassa että pikkuisella on kaikki hyvin. Lopetin samaan syssyyn aamuiset imetykset, se on tarkoittanut sitä että Kimi on herännyt aamuisin klo 06.30 aikoihin. Joskus herää jo klo 05, mutta onneksi saan hänet (yleensä) jatkamaan unia. Kellojen kääntö tuli oikeaan aikaan. Hampaita Kimillä on kaksi alhaalla ja nyt on yksi tulossa ylös. Hiukset ovat takaa hieman kasvaneet, ihanan vaaleeta ja pehmeetä vauvahiusta.

Ne surullisen kuuluisat päiväunet (omaan sänkyyn) onnistuvat vihdoin (yleensä pienen itkun jälkeen), eihän tässä ole mennyt kuin puoli vuotta. Plaah. Keksin (vihdoin) vähentää Kimin päiväunet vain yksiin ja alussa Kimi nukkui jopa kolme tuntia (yleensä 0.5-3h). Yleensä silloin kun Oma tai Isi laittaa petiin niin Kimi nukkuu kauemmin. Silloin kun haluaisin ottaa itse päikkärit niin Kimi nukkuu vajaan tunnin, jos taasen odotan että kohta se herää niin hän nukkuu reilut kaksi tuntia.





Kimi on oppinut että ääntelemään (öh-öh-öh) ja katsomaan minua että ymmärrän antaa pöydästä vettä tai syötävää. Aika ihanaa, en ollut (tietenkään) tällaiseen törmännyt aikaisemmin. Aika liikuttavaa. Paras leikki näihin aikoihin on ollut "kukkuu"-leikki. Sillä saa aina ihanat naurut aikaiseksi. Vilkuttamaan Kimi on myös oppinut, ei vaan tahdo sitä komennosta tehdä. Vain silloin kun häntä huvittaa tai tarpeeksi kauan kun vilkuttaa takaisin.

Jumille juuri viime viikolla puhuin kuinka meidän elämä on muuttunut "parempaan" suuntaan Kimin syntymän myötä. Vaikka yhteinen aika on ollut kortilla, niin niistä pienistä hetkistä ollaan osattu nauttia omalla tavallamme (lue: väsyneet "keskustelut" saunanlauteilla). Naurua ja hymyä on kuitenkin tullut enemmän elämäämme, Kimiä on ihana katsella ja kuunnella. Kaikki on niin ihanaa ja ihmeellistä. "If we all could see the world through eyes of a child".


Sormiruokailijan taidonnäyte, huom käsi.
  

Innolla odotan mitä kaikkea tapahtuu tämän vuoden aikana. 


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Naisten kymppi

No niin nyt se on sovittu, enää en voi perääntyä. Me (minä ja Vorarlbergin naiset) osallistutaan paikalliseen naisten kymppiin toukokuun lopussa. Jep. Minähän en ole mikään juoksijatyyppi, enkä "osaa" juosta oikein. Mutta ei se haittaa, raittiissa ulkoilmassa ja kannustavassa ilmapiirissa on aina kiva liikkua. Matkan voi siis myös kävellä tai sauvakävellä, mutta kyllä minä meinaan sen juosta (pääsee nopeammin perille).





Lähtö Lochausta (Itävalta) kohti Bregenzia aivan Bodenjärven rantaa pitkin. Reitti ei ole ainakaan maisemilla pilattu. Taidettiin viime vuonna ajaa siitä ohi ja väkeä oli kuin pipoa. Lähtö on klo 17.30 ja maali on Bregenzin Stadionilla (siinä lähellä missä olin pari viikkoa sitten juhlimassa). Juoksun jälkeen on (kuulemma) iso bileet, musiikkia ja juomaa. Ei kuulosta pahalta ollenkaan.



Kuva Frauenlauf nettisivuilta.



Me aiotaan mainostaa Suomea ja viedä Suomi 100 vuotta maailman tai ainakin Itävallan kartalle. Hommataan kivat samanlaiset T-paidat ja pidetään hauskaa. Hyvä Suomi! 



Suomi 100/ Leena Koskela




Tänään perjantaina on tasan 50 päivää kyseiseen tapahtumaan. En ole missään parhaassa kunnossa, omat vanhat vaatteet puristavat ja ahdistavat. Kymmenen ylimääräistä kiloa ja olotilani ei ole sen tähden kovin hyvä. Mutta uskoisin että saan tästä lisäpuhtia kuntoiluun. Olen syksystä lähtien käynyt kerran viikossa uimassa, nyt vihdoin olen alkanut huomaamaan että olen suunnilleen siinä kunnossa kun olin ennen raskautta. Hieman vielä hitaampi mutta suunta on oikea. Jumpassa olen käynyt vuoden vaihteesta kerran viikossa. Ja viimeiset viisi viikkoa olen käynyt Pilateksessa kerran viikossa, löysin aivan mahtavan pilates-opettajan. Kadonneet sisäiset lihakset alkavat löytyä. Joten nyt ohjelmistoon pitäisi mahduttaa pari kertaa (edes kerran) viikossa juoksua, en nyt ihan kylmiltään halua lähteä juoksemaan. Käy niin kuin ennen vanhaan Cooperin testissä, vatsaa alkaa pistämään.


Meillä on ne Baby Joggerin vaunut joiden kanssa hölkkääminen voisi onnistua, niin että Kimi on kyydissä. Ainut ongelma on nyt ajoitus milloin mennä juoksemaan? Aamupäivällä en voi lähteä Kimin kanssa vaunuttelemaan, Kimi nukahtaa samassa sekunnissa kun vaunut lähtee liikkeelle. Keskipäivällä olisi Kimin päiväuniaika vaan silloin on itsellänikin vatsa täynnä ja juokseminen ei tule silloin kuuloonkaan. Iltapäivällä on usein jotenkin nuutunut olo, mutta usein kuitenkin käydään silloin kävelemässä pikku lenkki. Eli täytyy nyt ottaa projektiksi edes kerran viikossa ottaa pari juoksuaskelta. Niin ja toinen ongelma on se että meillä näitä mäkiä täällä riittää, ihan sama mihin suuntaan lähtee niin aina pitää nousta tiukka mäki ylös. Joku sanoikin että jos nyt treenaan vaunujen kanssa niin se juoksu menee kevyesti ilman vaunuja ja tasaisella. Joten huippukuntoon viidessäkymmenessä päivässä!!


Nyt istun sohvalla, kirjoitan tätä, juon teetä ja syön fazerin sinistä jonka löysin herkkulaatikosta. Johan se on ollut siellä tammikuusta lähtien (Kiitos Satu). Viimeiset herkut syödään nyt ja treeni alkakoon.


Nettisivuilta löytyy muuten treeniohjeet jokaiselle viikolle. Bodensee Frauenlauf

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Schloss Neuschwanstein

Schloss Neuschwanstein nimi joka on mielestäni vaikea lausua ja sen tähden puhun yleensä Prinsessa Ruususen linnasta. Walt Disney sai linna-inspiraation tästä linnasta elokuvaansa Prinsessa Ruusunen. Linna sijaitsee Füssenissa, Schwangaussa ja meiltä sinne ajaa tunnissa. Münchenistä pääsee puolessatoistatunnissa autolla tai junalla (2h) Füsseniin josta bussilla Hohenschawangauhin. Jos kuljette Münchenistä junalla niin voitte ostaa Bayern ticketin 1-5 henkilölle sillä pääsee kulkemaan Baijerin alueella koko päivän (klo 9-03). Se maksaa 25€ + 6€ jokainen lisämatkustaja.



Siellä se tönöttää, kuva Niinalta.


Vuosittain linnassa vierailee 1,3 miljoonaa ihmistä ja on Saksan ellei koko Euroopan suosituimpia nähtävyyksiä. Kesäisin käy noin 6000 ihmistä päivittäin katsomassa tätä linnaa. Minä olen käynyt linnan sisällä kerran ja ulkopuolella toisen kerran ja kolmannella kerralla en "jaksanut" kivuta sinne ylös (odottelin kavereita alhaalla). Mutta mielestäni on näkemisen/kokemisen arvoinen, varsinkin ulkopuolelta ja kauempaa tieltä katsottuna vaikuttavan näköinen rakennus.




König Ludwig II rakennutti tämän linnan kulttuurin muistomerkiksi. Hän asui linnassa vain puolisen vuotta ja edelleenkin siellä on rakentamattomia huoneita. König Ludwig II käytti linnassa modernia tekniikkaa ja se on historiallisesti tunnettu rakennelma ja saksalaisen idealimuksen ruumillistuma. Linnaa alettiin rakentamaan vuonna 1869 ja sisäänkäynti oli valmiina vuonna 1873.




Pääsisäänkäynti




König Ludwig II syntyi vuonna 1845 ja vuonna 1864 hänestä tuli Baijerin kuningas. Hänen isä oli Maximillian II jolla oli oma linna Hohenschwangaussa. Ludwig II oli pidetty kuningas vaikkakin tuhlasi verorahoja näihin hänen mahtipontisiin rakennelmiin. Hänellä on siis muitakin linnoja ympäri Baijeria. Hänet syrjäytettiin kuninkaan virasta vuonna 1886 vedoten mielisairauteen. Hän kuoli muutama päivä myöhemmin hukkumalla epäselvissä olosuhteissa.



Maximillian II:n linna, Hohenschwangau.


Linna avattiin yleisölle seitsemän viikkoa Ludwigin kuoleman jälkeen kattaakseen rakennuskuluja. Ja on edelleen tänä päivänä suosittu nähtävyys Baijerin alueella. Kesäkuukausina sinne on kilometrien jonot, netistä voi varata liput opastetulle kierrokselle. Kierros kestää puolisen tuntia, kieleksi voit valita saksan tai englannin (joitain kieliä saa audiona). 


Der Sängersaal ja König Ludwig II, kuvat esitteestä.


Linnan sisustukseen on käytetty paljon kultaa, marmoria, samettia ja silkkiä. Ludwigin lempieläin joutsen esiintyy jokaisessa huoneessa mm. ovenkahvoina. Huoneiden seinämaalauksissa esiintyvät Richard Wagnerin oopperoista tutut aiheet. Linna oli pakopaikka herkälle Ludwigille, hän pakeni tätä kautta omaan fantasiamaailmaan. Ei hän onneksi ihan yksin ollut, yksi hänen kirjekavereistaan oli Elisabeth eli Sissi (niin kuin Suomessa hänet tunnetaan sillä nimellä) ja Richard Wagner, hänen kanssaan Ludwigin piti pitää välillä hieman etäisyyttä poliittisista syistä.



Linnakierrokselle ei saa ottaa mukaan reppuja, isoja laukkuja, lastenvaunuja tai Kraxeneita eikä koiria tai muita eläimiä. Ne on jätettävä autoon tai bussiin, ylhäällä ei ole mitään säilytyslokeroita.
Siellä ei saa kuvata. 



Pääsisäänkäynti, kuva Niinalta.



Lipunmyynnin aukio-olojat: Huhtikuu-15. lokakuuta klo 8-17 16.lokakuuta-maaliskuu klo 9-15 Päivittäin kiinni vain uutenavuotena ja joulunpyhinä. Liput: Aikuiset 13€ ja lapset alle 18 v. ilmaiseksi. Kuningaslippu: 25€ (Hohenschwangau ja Neuschweinstein).  Kombilippu: 24€ sillä saa 6kk:n aikana käydä linnoissa Neuschweinstein, Linderhof ja Herrenchiemsee. Mahdollisuus ostaa myös vuosikortti tai usean päivän lippu, jolla pääsee katsomaan muitakin Baijerin alueen linnoja.

Liput voi varata netistä kaksi päivää ennen ja peruuttaa kaksi tuntia ennen ajankohtaa (myös puhelimitse). Varaamiseen tarvitset luottokortin ja liput pitää hakea yksi tunti ennen ajankohtaa, muuten menetät liput ja luottokorttiasi veloitetaan.  Liput voit maksaa paikanpäällä käteisellä, pankki- tai luottokortilla. Liput haetaan TICKET-CENTER:stä, siellä on oma luukku varatuille lipuille. Kannattaa silti olla hyvissä ajoin liikenteessä, lippujono voi silti olla pitkä. Myöhäissyksy, alkukevät ja talvi on hiljaisempaa aikaa, mutta voi olla päiviä jolloin on paljon väkeä (esim koulujen loma-ajat ja hyvä ilma). Huom. Liput voit hakea vain sinä päivänä kun kierros on varattuna teille. Lippuihin tulee käsittelymaksu 1,80€/per lippu.



Kuva esitteestä, siinä näkyy hieman kävelyaikoja.


Alueella on muutamia ravintoloita, hotelleja ja grilliruokapaikkoja. Ruokana on tarjolla lähinnä grilliruokaa, ranskalaisia, nakkeja, hodareita. Ravintoloissa on tarjolla Baijerilaisia herkkuja. Alueella on myös paljon turistitavaraliikkeitä, joten pakolliset tuliaiset saa sieltä ostettua. Alueella on iso maksullinen parkkipaikka, itse olen hyvin saanut parkkipaikan vaikka olen saapunut vasta keskipäivällä paikalle.


Huomioitavaa: Talvisin voi olla että Mariebrücke on kiinni turvallisuussyistä. Tällä hetkellä pääsisäänkäynti on remontissa marraskuuhun 2017 asti.





Vinkki: Saavu paikalle heti aamusta mieluiten jo ennen aukioloaikaa. Kesäkuukausina kannattaa varautua jonotteluun. Voit joko kävellä ylös, mennä bussilla tai hevoskyydillä. Hevoskyyti ja bussi maksavat jonkin verran ja varaudu siihen että  joudut jonottamaan hetken tai kaksi. Suosittelen ylös kävelemistä, alaspäin pääsee helpommin hevoskyydillä.

Lähde: Wikipedia, esittelyvihkonen ja oma käynti (oma muisti).

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Senat sakaisin


Minulla menee muutamat sanat aina sekaisin. Välillä on vähän noloa kun koitan puhua tosissani ja sanon ihan väärin. Olen koittanut täällä selostaa että joskus jopa suomeksi puhun ihan mitä sattuu. Mutta tuntuu ettei minua oikein uskota. Kaverit Suomesta voi todistaa. Kielioppi on reilun viiden vuoden jälkeen ihan retuperällä. Ehkäpä joskus opin ne artikkelit, akkusatiivin ja datiivin. Mutta ei niistä tällä kertaa.






Jumi on jopa myöntänyt että kun olen jotain sanonut väärin niin hän ei ole korjannut asiaa sen takia koska se on ollut hänen mielestään niin söpöä. Ihan kiva, puhun täällä sitten ihan mitä sattuu. Puhun joskus väärin ja en edes tiedä sitä. Tässä muutama esimerkki jotka menee sekaisin. Joskus vielä mieltäni sekoittaa englanninkielinen sana (joskus jopa ruotsi, vad?). Enkä yhtään ihmettelisi jos olen näihinkin versioihin laittanut ne väärät sanat.


Osa osaa lukea minusta mitä koitan sanoa, mutta joillekkin pitää vääntää rautalangasta mitä koitan sanoa. Joskus joku sana ei vaan tule mieleen, enkä voi asiaa kiertää niin silloin jutun kertominen loppuu siihen kun toinen ei vain tajua. Itselle tulee ihan höhläolo ja sitten tulee hiljainen hetki koska jää häiritsemään mikä se sana nyt oikeen oli. Jos sanakirja on lähistöllä niin pitää se sana heti tarkistaa, jos ei niin asia häiritsee koko päivän.


Monien mielestä osaan puhua hyvin saksaa, eli siis ääntää. Olenhan tällainen papukaija jonka pitää Tampereelle mennessä puhua Tampereen murretta ja Turussa Turun jne. Monet veikkaavat että tulen Sveitsistä, Tanskasta tai Pohjois-Saksasta. Muutaman kerran on veikattu Ruotsia tai Venäjää, siis eihän se käy päinsä ollenkaan. Olen näistä veikkauksista erittäin loukkaantunut, pahimmat mahdolliset veikkaukset.

Viime jouluna mokasin pahemman kerran. Tiedätte varmaan että Whatsappissa voi valita useita vastaanottajia ja kätevästi lähettää saman viestin usealle henkilölle. Hyvä idea jos kirjoitat viestin oikein. Kirjoitin viime jouluna ensin kaikille Frohe Weichnachten kun oikea on Frohe Weihnachten. Hävetti paljon, enkä lähtenyt korjaamaan tekstiä. Toivoin vaan että kaikki tietävät että osaan kirjoittaa sen oikein. Uutenavuotena lähetin myös väärin kirjoitetun viestin Gutes neues Jahres kun oikea on gutes neues Jahr. Pikkasen hävettää, enkä aio enää lähettää ryhmäviestejä.






Tauchen-Tauschen
Sukeltaa-Vaihtaa
Joka kerta kun pitää jotain tavaraa vaihtaa niin sanon että se pitää sukeltaa. 

Traube-Taube
Viinirypäle-Pulu
Selostin työkavereille tosissani Frankfurtin viinirypäleistä, kuinka en tykkää niistä ollenkaan kun ne on sellaisia aivottomia. Työkavereiden ilmeet paljastivat että hups, taisin sanoa väärin.

Kürz-Kotzen
Lyhyt-Oksentaa
Kovasti selitin jollekkin että Kimi lyhensi. Onneksi yleensä tajuan sanoneeni väärin ja korjaan heti. Tähän vielä lisäisin että kirjoitan Kotzen aina Kortzen.

Werbung-Bewegung
Mainos-Liike
Tämä jostain ihmeen syystä menee sekaisin. Anopille sanoin että liikkessä näin ja sellaisen tavaran nyt haluaisin. Joskus anoppi tuijottaa minua, eikö oikein ymmärrä. Noh, välillä menee ihan sekaisin.

Rodeln-Rudern
Kelkkailla-Soutaa
Soutuveneen nähdessä sanoin että tykkään kovasti kelkkailla. Kaveri sanoi että taidat tarkoitaa soutamista, koitin vielä inttää vastaan kunnes tajusin että parempi olla hiljaa.

Brust-Bürste
Rinta-Harja
Tuoppas se rinta tänne. Siis mitä ihmettä sitä tulee puhuttua?

Kissen-Kiste
Tyyny-Laatikko
Nämä sanat pitää joka kerta artikuloida että menee oikein. Pakkaa sekoittaa vielä englanninkielen Kiss-sana. Kun Sörselssön pyysi minua tuomaan tyynyn luulin että hän tarkoittaa pusua ja olin aivan järkyttynyt. Enhän minä nyt vanhalle miehelle pusua anna.

Bagel-Spargel
Vesirinkeli-Parsa
Jumi sanoi kerran että nyt keväällä voitaisiin tehdä Bageleita, olin että hyvä idea. Sanoin että tiedän pari hyvää reseptiä niitä tahnoja varten jota voi laittaa sinne väliin. Siinä vaiheessa Jumi ihmetteli mistä oikein puhun ja niin alkoi minuakin epäillyttää. Tätä nauretaan joka kevät kun parsakausi alkaa.

Steak-Steg
Pihvi-Laituri
Niin että syödäänkö tänää laituria vai pihviä? Joskus menee oikein, joskus ei.

Kegel-Kugel
Keila-Kuula
Kuuluisa ilta zum Hirschissä ja Tommylta kysyin että voidaanko me nähdä se kuularata? Hetken kelattuaan hän taisi tajuta mitä halusin nähdä.

Drücken-Drucken
Painaa-Tulostaa
Pitäisi sanoa tulostaa mutta joka kerta sanon että painaa. Jumi toistaa tämän asian minulle joka kerta, en opi varmaan ikinä.

Tablet-Tablette
Tarjotin-Pilleri
Töissä huutelin että tuo muutama pilleri ja joka kerta meni väärin. Varmaan ne töissä ajatteli ettei toi taida ikinä oppia. Joku taisi vitsikkäänä kysyä että kumpaa nyt haluan?

Mund-Mond
Suu-Kuu
Onko siellä taivaalla suu vai kuu?

Schwül-schwul
Hiostava-Homo
Anopille sanoin tänään että onpas homostava ilma.




Onko sinulla sanoja jotka menevät aina sekaisin?