tiistai 15. elokuuta 2017

Televisio


Minä olin Suomessa asuessani monta vuotta ilman televisiota, monet olivat kauhuissaan että kuinka selviän ilman. Ihan hyvin selvisin. Olihan minulla läppäri jota kautta pystyin katsomaan lempisarjojani. Jossain vaiheessa hommasin sen tv-antennin mutta silläkin tuli katsottua vain tiettyjä ohjelmia, olympialaisia ja jääkiekkoa. Asiaan tuli muutos kun muutin Saksaan tai tänne Jumin asuntoon. Ensimmäisenä kesänä katsottiin hirmu vähän telkkua, kuunneltiin usein musiikkia. Mikä oli ihanaa. Ostin reilu pari vuotta sitten meille uuden television, ihan kunnon Smart-TV:n että pystytään netin kautta katsomaan vaikka Suomen ohjelmia. Toisin kävi, kun tämä meidä netti on täällä ihan luvattoman hidas niin eipä sillä mitään nettiä ladata. Sormet ristiin että syksyllä alkaa netti toimimaan kunnolla kun valokuitukaapeli on saatu vedettyä meille asti.





Niin kuin kaikki varmaan tietää täällä on kaikki muulla kielellä olevat ohjelmat dubattu päälle saksankielellä, joskus harvoin on tekstitetty. On niin ärsyttävää kun ei ole yhtään kanavaa jota ei ole dubattu. Okei BBC taitaa olla ainut joka on englannin kielellä. Joku tuttu elokuva jossa sen alkuperäisen esittäjän ääni on erittäin hauska niin se ei vain toimi saksaksi samalla tavalla. Ajatteleppa Eddien Murphyn nauru saksaksi, kyllä se on vaan ihan onneton. Aluksi oli vaikeaa seurata ohjelmia ja elokuvia dubattuina, mutta siihenkin on nyt alkanut tottua. Osaksi varmaan siksi kun kielitaitokin on parantunut niin ei mene joka toinen kohta ohi kun ei ole ymmärtänyt. Mutta minä toivoisin että olisi YKSI vain yksi kanava josta pystyisi katsomaan leffoja ja sarjoja englannin kielellä.





Meilläkin näkyy vaikka kuinka monta kanavaa mutta telkkarista tulee tuskin koskaan mitään järkevää. Ainoat ohjelmat joita olen seurannut on Greyn Anatomia, Voice of Germany ja joskus Germanys next topmodelia. Voice of Germanya katsoin oikeastaan vain Samu Haberin takia. Espoolainen joka on päässyt pitkälle ja olihan ne Samun jutut ja tempaukset erittäin viihdyttäviä (harmi kaverit että ette ole näitä nähneet). Joskus tuli niin hyviä kommentteja suomeksi, eikä niitä oltu dupattu tai saksannettu mitenkään. Yleensä tyylin että "ei v***u kun laulaa niin hyvin". Saksalaiset naiset (mun kaverit) kävivät = käyvät ihan kuumana Samuun, koska se puhuu niin ihanasti saksaa, he sanovat. Kananliha eli Hühnerhaut eli oikeasti Gänsehaut, jota Samu viljeli varsinkin ekalla tuotantokaudella. Täytyy sanoa että mä taisin sanoa ihan samallalailla ekana vuonna kun koitin keksiä sanoja itse.





Televisiosta tulee usein uusintoja uusintojen perään, joskus jopa ärsytykseen asti. Esimerkiksi jotain sarjaa näytetään ensin uusin tuotantokausi seuraava onkin 4. ja kolmas vaikka 6. tuotantokausi. Koita siinä pysyä perässä ja tämän vuoksi jotkut tietyt jaksot olen nähnyt moneen kertaan. Mutta ainakin miehen puolikkaissa uudet jaksot tunnistaa siitä kun siinä on Ashton Kutscher eikä Charlie Sheen.

Uusintojen helmet ovat mielestäni lauantai-iltaisin tulevat hitparade tai disco. Näissä ohjelmissa palataan 70-luvulle ja esiintyjät olivat silloin aloittelivia iskelmätähtiä. Joistakin on tullut isoja staroja, muutaman heistä tunnistan itse mutta enemmistö ei sano mitään. Jumi yleensä kertoo onko  joku tähti vai ei. Tämä on mielestäni yksi tyhmä asia kun asuu Saksassa niin en oikeastaan tiedä ketään julkkiksia (tai ehkä ihan hyvä). Hitparade ohjelmassa näytettiin muuten laulajan osoite ihan julkisesti, eli sinne vaan heille postia laittamaan. Toivottavasti ei kuitenkaan stalkkereilta tai muilta häiriköiltä.


Toivekonsertti



Dokumentteja tulee usealta kanavalta ja paljon. Itse en ole kuitenkaan luontodokumenttien ystävä tykkään enemmän asia/historia/henkilö-dokumenteista. Varsinkin toisesta maailmansodasta ja Hitleristä tulee varmaan joka päivä joku dokumentti. Se mikä on hauskaa, tulee todella usein dokumentti Suomesta. Ollaan täällä kerran seurattu lossiajajien vuoroja, jäänmurtajia Oulussa sekä porojen sarvien maalaamista heijastinvärillä. Näissä ärsyttää vain se kun ne on DUBATTU, olisi niin ihana ollut kuulla suomen kieltä. No aina voi katsoa maisemia.


On tellusta tullut myös suomalaisia elokuvia, varsinkin arte kanavalta tuli tänä keväänä useita Aki Kaurismäen elokuvia. Yksi joulu tuli joulutarina elokuva dubattuna tietenkin. Suomalaisia elokuvia on kiva katsoa ja varsinkin tuttuja maisemia ja huokailla. Ainut iso miinus on ne dubbaukset!!!



Mies vailla menneisyyttä


Mainokset, niitä tulee ja paljon. Niissä on sellainen jännä rytmi, erilainen mihin olemme Suomessa tottuneet. Esimerkiksi leffat alkaa tasan klo 20.15, silloin on paras olla telkkarin äärellä. Eka mainoskatko tulee 20 minuutin päästä ja kestää mielestäni ikuisuuden 5-10 minuuttia. Mainoskatkoja niitä tulee useita ja suunnilleen 20-30 minuutin välein. Mutta lopussa noin kymmenen viisi minuuttia ennen leffan loppumista tulee vielä pidempi mainoskatko (grr ärsyttävää varsinkin jos haluaisi mennä jo nukkumaan, olen kuitenkin keksinyt silloin mennä hampaiden pesulle).  Joillain kanavilla saattaa tulla pari minuuttia ennen ohjelman loppumista vielä lyhyt 20 sekunnin spotti. Hiton ärsyttävää.



TV-Shop mainoksia tulee myös täällä, valitettavasti.



Elokuvat alkavat melkein kaikilta kanavilta klo 20.15 eli ihan tasan silloin. Silloin pitää olla popparit valmiina muuten mene alku ohi (nyt kun on lapsen nukuttaminen samoihin aikoihin niin voidaan unohtaa leffaillat). Saksan kanavilta tulee myös usein samoja elokuvia. Sitten kun elokuva loppuu niin se loppuu kuin seinään. Ei näytetä lopputekstejä (olisi joskus kiva tarkistaa näyttelijöiden nimet) vaan siirrytään saman tien seuraavaan elokuvaan. Joskus olen hieraissut silmiä kun sama filmi on alkanut uudestaan. Siis mitä?



Tähän loppu leffa, ei tullut lopputekstejä ei.



Asia- ja keskusteluohjelmia tulee myös paljon. Niitä nyt ei vaan jaksa alkaa seuraamaan kun ei ymmärrä puoliakaan. Varsinkin lauantai-iltaisin tulee kaikennäköisiä show-ohjelmia, kaikki oikeastaan sellaisia mitä Suomessa ei tule. Tutut haluatko miljönääriksi? Täydellinen illallinen- ohjelma, nyt ainakin tuli mieleen. Ainut mitä oon jäänyt kaipaamaan Suomen tv:stä niin sisustusohjelmat, Suomessa niitä tuli paljon mutta täällä ei tule oikeestaan mitään tai sitten olen aina väärään aikaan töllön ääressä.


Taitaa olla kaksi kanavaa Kika ja Disney jotka on suunnattu lapsille. Sieltä tulee myös tuttu nukkumatti eli Sandmänchen ja aina eri kulkuneuvolla, muistaakseni se tulee aina klo 18.50. Sit yks mikä on minun mielestä hieman outoa on se että lapsille suunnattuja elokuvia näytetään vielä klo 20 jälkeen siis ihan piirrettyjä ja animaatioita tai ehkä ne on suunnattu meille lapsenmielisille?


Summa summarum telkkaria tulee katsottua nykyään todella vähän joten ei ne dubbaukset sitten niin haittaa tai ala-arvoinen ohjelmatarjonta. 


Mitä sinä katsot televisiosta? Näkyykö suomalaiset kanavat?

perjantai 11. elokuuta 2017

Rheinfall - Reinin vesiputous



Euroopan suurin vesiputous on meiltä 150 km:n päässä ja me kävimme katsastamassa sen kesällä 2015. Yövyimme Bodenseen toisella puolen eli lähellä Konstanzia ja sieltä me pyöräiltiin Reinin putouksille. Jumin mukaan matkaa ei ollut kuin 20 kilometriä mutta tosiasiassa me poljettiin melkein 50 kilometriä. Takaisin päin tullessa oikaisimme hiukan niin kilometrejä tuli vain 40. Eli päivän pyöräilykilometrit tuli täyteen. Seuraavana päivänä ei huvittanut enää fillaroida. Viralliset nettisivut löytyvät täältä.



Rhein Wasserfalle


Reinin vesiputous on niin mahtava ja voimakas että se pitäisi jokaisen nähdä, vaikka tuskin se mitään Victorian putousta voittaa. Euroopan mittakaavasta taas puhutaan ja täällä on kaikki vähän pienempää. Vesiputous sijaitsee Sveitsin Schaffhausenissa. Itse putous on vain 23 metriä mutta on 150 metriä leveä ja syvin kohta on 13 metriä. Putouksen on arvioitu olevan 15000 vuotta vanha.



Sinne keskelle pääsee veneellä ja kiipeämällä.


Sisäänpääsy linnan kautta CHF 5 ja eurot käy myös, ettei tarvitse sitä varten vaihtaa rahaa. Lapset 6-16 vuotta maksavat CHF 3. Pohjoisen sisäänkäynniltä ei maksa mitään. Siellä on mahdollisuus mennä Reinin putouksen keskelle kallion kielekkeelle, lisämaksusta sinut viedään sinne ja nouset rappuset ylös ihan huipulle. Me ei valitettavasti tehty tätä ja nyt harmittaa. Hinnat ovat mielestäni maltillisia kun puhutaan kuitenkin Sveitsistä.





Sisäänpääsy Schloss Laufen am Rheinfallin sisäpihalta (maksullinen). joista sitten pääsee rappusia pitkin alas päin ja matkalla alas näköalapaikalle on monia muita ulokkeita joissa voi ottaa kuvia. Yhdessä kohdassa voit tuntea kuinka se Reinin vesi pirskahtelee iloisesti. Kulkusuunta on yksisuuntainen ja kun olet päässyt kierroksen loppuun pääset ylös hissillä. Toki siellä oli niitä jotka kävelivät reittiä väärään suuntaan.



Tässä tunnet kuinka vesi pirskahtelee.

Pohjoinen sisäänkäynti on aina auki. 

Aukioloajat eteläiselle sisäänkäynnille:
kesä-, elokuu klo 8-19, 
syys-, loka-, huhti-, toukokuu klo 9-18, 
marras-, maaliskuu klo 9-17





Lähdettiin pyörillä matkaan Radofzell am Bodenseeltä ja päätettiin polkea rantoja pitkin. Pyöräreittimme kulki ihanasti koko matkan Bodenseeta pitkin josta se sitten muuttui Reiniksi. Ihanat pikkupaikat kuten Gaienhofen, Öhringen, Hemishofen, Gailingen am Hochrhein ja Schaffhausenissa pysähdyttiin ostamaan juotavaa. 

Matka oli siitä hauska ettei aina tiennyt olimmeko Saksassa vai Sveitsissä (kts. kartta). Schaffhausenista oli matkaa vielä kolmisen kilometriä Neuhausen am Rheinfalliin ja se melkein koko matka alamäkeä (mielessä kävi että hemmetti pitääköhän tämä takas tullessa nousta ylös). Onneksi takaisin päin pyöräiltiin toista reittiä ja mäki ei ollut niin jyrkkä (huh). 

Matkalla muuten katseltiin hulluja uimareita jotka antoivat virran viedä pitkiäkin matkoja ja nousivat jossain kohdin ja kävelivät takaisin. Hulluja sanoisin, just oli televisiossa ohjelma tästä kuinka moni hukkuu jokiin ja järviin. Ihmiset eivät välitä varoituskylteistä koska muutkin niin tekevät. Jos en nyt ihan väärin muista niin Saksassa hukkuu reilu 500 ihmistä joka vuosi. Vesipelastajia on lisätty mutta se auta jos vesi vie mennessään eikä pelastajatkaan pääse heitä pelastamaan.




maanantai 7. elokuuta 2017

Kesäjuhlat jotka ei mennyt niin kuin Strömsössä



Meillä oli eilen taaperoryhmän kesäjuhlat, olihan meillä ihan kivaa mutta siihen se sitten jäi. Minulla oli koko ajan sellainen ulkopuolinen olo, ihan kuin en kuuluisi joukkoon. Voihan olla että osasyynä oli se että olimme olleet tapaamisissa vain pari kertaa kevään aikana. Meidät oli vähän kuin unohdettu.




Siellä on (niin kuin olen kirjoittanut aikaisemmin) muutama kiva tyyppi ja yhden kanssa ollaan jopa treffattu useaan otteeseen (he vain muuttavat ensi kesään mennessä pois). Toisen kanssa olemme nähneet satunnaisesti maauimalassa. Sitten oli muutama sellainen tyyppi jonka kanssa en vain tunne oloani yhtään hyväksi. Se kertoo jo jotain kun saavuttiin paikalle niin aluksi katsottiin happamana että "ai, toikin tulee" ja sitten vedetään naamariin sellainen tekohymy jota ei vain voi olla tajuamatta (ehkä henkilö ei itse sitä tajua että se on todella läpinäkyvää). Minulla oli joskus kouluaikoina kokemuksia tällaisista henkilöistä mutta koitan olla välittämättä. Mutta jotenkin jää vain sellainen p...ka fiilis. Tiedän, kaikista ei tarvitse tykätä eikä pidäkkään mutta silti.


Eilisen grilli-illan jälkeen tuli ihan epätoivoinen olo että löydänkö koskaan täältä ketään sydänystävää. Joiden kanssa voitaisiin tehdä vaikka perheenä jotain. Niin että lapset tulisivat keskenään hyvin juttuun, isät voisivat keskustella omista jutuistaan ja minulla olisi joku jonka kanssa kaikki kävisi luontevasti. Jumin sisko koitti minua lohdutella että hän (joka on allgäulainen) on vasta nyt löytänyt sydänystäviä hänen asuinseuiduiltaan (asunut siellä 10 vuotta). Ja että hänenkin ystävät asuvat ympäri Saksaa tai Eurooppaa. Joten hän ymmärsi tuskani (ihana että on tällainen perheenjäsen jolle voin avautua näistä asioista, harmi että hekin asuvat kaukana).




Tätä asiaa pohtiessani eilen siellä juhlissa, ei asiaa auttanut se että Kimiä kohdeltiin kaltoin. Ymmärrän että lapset ovat lapsia ja tekevät välillä jotain sellaista mitä ei voi ymmärtää. Mutta pieni leijonaemo sisälläni kiehahti kun näin että omaa rakasta niin julmasti käsiteltiin. Tilanne oli sellainen että Kimi oli menossa leikkimökkiin sisälle ja toinen poika alkoi laittamaan ovea kiinni rajuin ottein. Jonka seurauksena Kimi lensi nenälleen ja toinen poika vain jatkoi oven paukuttamista raivolla. Onneksi (edes minä) näin tämän tilanteen ja pelastin poikani maasta. Toisella oli nenä ruvella ja verta valui hiukan, otsaankin oli ilmestynyt kuhmu. Kukaan ei tätä tilannetta nähnyt eikä ymmärtänyt kun koitin myöhemmin selittää (kielimuuri vai joku muu?). Osa vain vastasi että niin ne lapset vain kompuroi ja haavoja tulee joka päivä lisää. En vain osannut saksaksi selittää että se ei ollut muuten Kimin vika. Tottakai ymmärrän että varsinkin lapsille sattuu ja tapahtuu, mutta se tosiasia iski myös etten voi olla aina suojelemassa poikaani.


Tämän episodin jälkeen olin aivan valmis lähtemään kotiin. Varsinkin kun tuntui etten oikein kenenkään kanssa päässyt juttuun. Fiilis oli mennyt jo aikoja sitten. Nyt pitää vain enemmän käydä taaperokerhossa josko sieltä kuitenkin löytyisi jotain uusia tuttavuuksia. Muuten kokeilin kesän alussa sitä MAMA-APPSia (momzie) ja ei, valitettavasti kyseinen sovellus ei ole rantaunut Saksaan koska 100km:n säteellä ei löytynyt yhtään MAMA-kaveria.


Välillä mietityttää myös sellainen asia että miten minulla oli Suomessa niin paljon ystäviä ja kavereita mutta täällä se on niin paljon vaikeampaa? Olenko jotenki muuttunut tosi tylsäksi vai en ole kiinnostavaa seuraa ollenkaan? Eilenkin minä olin se aktiivinen joka koitti kysellä kaikilta jotain mutta sain vain laihoja vastauksia takaisin. Yksi sentäs tajusi kysyä että olinko ollut Suomessa, oli nähnyt FB:sta kuvia lomalta. Mutta sekin keskustelu tyssäsi sitten siihen. 




Pari viikkoa sitten luonani kävi ystävä Suomesta ja vaikka ei tosiaan olla nähty viime vuosien aikana kuin kerran vuodessa niin silti oli sellainen hyvä olo. Jatkettiin juttuja siitä mihin on jääty. Ei tarvinnut jännittää mitä sanoo vaan toinen ymmärtää mistä on kyse. Eikä varsinkaan arvostele tai tuomitse omia valintoja vaan on aina tukenut täysillä. Sellaisia ovat ne oikeat ystävät.


Aiemmin keväällä kirjoittelin ystävyydestä ja olin Lillin ja Helenan kahvihetkiä maailmalla haastattelussa koskien juuri ystävyyttä tai mistä niitä voi löytää? Siihen kun osaisikin antaa vastauksen niin olisin miljönääri. Oma aktiivisuus on tärkeää mutta aina sekään ei riitä jos toista osapuolta ei kiinnosta sen vertaa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Buchenegger -vesiputous




Nyt on pakko hieman kertoa tästä lähialueen helmestä. Paikkaa jota ei voi tietää tai löytää (ellei vahingossa). Kannattaa siis olla paikallinen opas mukana niin tietää mihin mennä. Tämä on paikka jossa käytiin kesällä 2013, sen jälkeen ei olla valitettavasti käyty. Tämä paikka soveltuu lapsiperheille (ei ehkä ihan taaperoikäiselle?) ja varsinkin perheeseen jossa teinit/esiteinit ottavat valtaa eikä mikään oikein kiinnosta. 



Sinne vain joen rannalle piknikille.


Tänne vesiputoukselle pitää laittaa hyvät kengät jalkaan (okei, itse vedin feikkicrocsit jalassa) ja sellaiset joita ei haittaa vaikka vähän kastuu. Valitse päivä jolloin on kuuma, silloin siellä on varmasti väkeä. Ainut ongelma silloin on vapaan parkkipaikan löytämisessä.






Erikoista tässä vesiputouksessa/vaellusreitillä on se että pieniä vesiputouksia on useita ja vaellusreitti kulkee joessa. Tai näin me ainakin tallailtiin jokea pitkin ylöspäin. Ehkä maata pitkin menisi mutta oli se kivempi kuumana päivänä vaeltaa vedessä ja kivien päällä. Osa matkasta jouduttiin menemään välillä syvässäkin vedessä, bikinit vaan alle niin ei haittaa.




Käveleminen kivien päällä oli välillä hieman haastavaa.



Minun mielestä tässä paikassa on sellaista BEACH-elokuvan tunnelmaa. Olet aivan kuin jossain satumaassa ja kävelet kuin unessa ja katselet niitä ihania maisemia. Bonuksena on tosiaan n. 10 metrin (joissain kohdissa jopa 30 m.) hyppypaikka, jossa uskaliaimmat näyttävät taitojaan. Mahtava lisä päivän retkelle. Allgäussa tätä kutsutaan Gumpenspringen tai Gumpenjucken eli kalliohyppy.




Siitä vaan hyppimään.


Joki on Weißach niminen ja se laskeutuu Bodenseehen joka taasen muuttuu reiniksi joka laskeutuu taasen pohjanmereen. Vesiputouksille pitää ensin kulkea ns. rappuset alas ja sitten tulee silta josta noustaan hieman ylös. Paikassa on myös useita vaellusreittejä, voit vaeltaa vaikka Steibikseen asti. Sitten pitää valita haluatko mennä alas joelle vai nousta ylemmäs katsomaan niitä mestarihyppyjä. Siitä hieman ylemmäs ja pääset vaeltamaan vedessä. Matkalla tapaat muita ihmisiä jotka ottavat rennosti joen rannalla, joillain saattaa olla jopa nuotio tehtynä. Joillakin on mukana teltat ja aikovat yöpyä siellä joen varrella (en tiedä onko se oikeasti sallittua?). Me käveltiin jokea vastavirtaan niin pitkälle kuin pääsimme ja vastaan tuli mini vesiputous ja ihana pieni vesiallas. Siihen päätettiin leiriytyä, otettiin aurinkoa ja uitiin (kylmässä!) vedessä. Mutta mikä ihana retki.



Ensin rappuset alas....

... ja näkymä alkaa hahmottumaan.



Tämä on ylempänä joelta.



Kolmen vuoden sisään on tässä paikassa kolme ihmistä saanut surmansa. Vuonna 2016 19-vuotias amerikkalainen opiskelija neitonen sekä viime vuonna 17-vuotias pakolainen ja 31-vuotias joka yritti pelastaa. Joten varovainen kannattaa olla aina kun ollaan veden kanssa tekemisissä. Molemmissa tapauksissa on luiskahdettu veteen kun ote on livennyt kiivetessä seinämää pitkin. Ja tietenkin siinä kohdassa on ollut pyörteitä ja se on vienyt mennessään. Harmillista. :(


Tuohon liukumäkeen en välttämättä hyppäisi.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Ulkosuomalaisten keskuudessa on pyörinyt kesän ajan haaste 10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle. Minäkin päätin vihdoin sorvin ääreen päästyäni osallistua tähän haasteeseen. Kiitos Lempipaikkojani Jonna kun heitit haasteen minulle.





1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Luonto, vuoret ja maisemat jotka ovat niin lähellä ja läsnä. Jos asuisin keskellä aavikkoa en pystyisi hengittämään tai elämään. Olen niin onnellinen että päädyin maahan joka on suunnilleen samanlainen kuin Suomi. 

2. Entä ikävintä?

Ikävintä, ei nyt hirveän syvällistä tule mieleen. Minulle henkilökohtaisesti ikävin on heinät. Asumme niittyjen keskellä ja heinäallergisille se on pahin mahdollinen paikka olla. Olen koittanut etsiä apua akupuktiosta ja homeopatiasta muttei kumpikaan ole (toistaiseksi) tuottanut tulosta. Toisaalta joskus ihmisten käytös, siis tarkoitan että muukalaisiin/ulkomaalaisiin suhtaudutaan joskus jopa vihamielisesti. Vaikka itseä kohtaan ei mitään muukalaisvihaa ole niin tuntuu pahalta niiden puolesta joita se koskee. Tähän en nyt laskenut sitä että kuinka ikävää kun asun muista rakkaista erossa. Se on itsestäänselvyys.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Uuteen-Seelantiin, olen nähnyt muiden ottamia kuvia aivan upeista paikoista. Mietin myös Brasiliaa tai Australiaa, molemmat ovat sairaan isoja maita että olisi varmasti vaikea päättää mihin kohteeseen menisi. Eikä sillä ettei Uudessa-Seelannissa olisi sama ongelma.







4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Toistaiseksi minulla ei ole mitään paikkaa mihin haluaisin mennä uudestaan. Kaikki kohteet ovat olleet tavallisen tylsiä. Viime vuosina olemme käyneet vain Suomessa. Hahaa, sattuneesta syystä ei ole muuhun ollut aikaa. Noh, tarkemmin kun ajattelen niin Italia olisi helppo ja nopea paikka mennä uudelleen. Sinne toivoin reissua tälle keväällä vaan ei reissubudjetti antanut periksi kahdelle reissulle. Suomi on kuitenkin tärkeä lomapaikka minulle ja Jumille.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Minulla olikin ennen Suomen lomaa tehty lista mitä kaipasin. Lista oli pitkä ja nyt Suomessa olleena ja niitä syöneenä (aika oli kullannut muistot osasta ruuista). Maksalaatikko, koskenlaskijajuusto, raejuusto ja AB-piimä ei maistunutkaan niin hyvältä kun olin ajatellut. Listalle jäi kuitenkin ruusunmarjasose pakkasesta, pehmis (mieluiten suklaa-vanilja sekoitus), AURA-juusto (aina) ja myrttisen valkosipulisuolakurkut (niitä voisin vetää kilotolkulla). Sluprs.


6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

En ainakaan kokoaikaisesti, ehkä sitten joskus kun olemme eläkkeellä ostamme mökin ja vietämme kesät Suomessa. Tämä olisi ideaalitilanne.


7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Fasching-karnevaaliaika, jota juhlitaan monta kuukautta. Se alkaa 11.11. ja päättyy tuhkakeskiviikkoon jolloin alkaa paastoaminen. Suosittelen silloin Saksaan (varsinkin Reinin puolella olevaan alueeseen) matkustamista. Silloin ihmiset juhlivat vauvasta vaariin. Juhla hurjistuu loppua kohden kulkueilla ja monissa kaupungeissa (mm. Köln, Mainz) on virastot kiinni, koska kaikki ovat juhlimassa. Juhlaan on tarkoitus pukeutua mahdollisimman hauskasti ja niitä suunnitellaan monta viikkoa/kuukautta etukäteen. Kirjoittelin meidän kylän naisten faschingistä helmikuussa. 





8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Luopuminen rakkaista tai siis siitä että he eivät olekaan jokapäiväisessä elämässä mukana. Onneksi nykyään on FB, Whatsapp, skype jne että yhteydenpito on niin helppoa. Lennot ne kulkevat onneksi myös tähän suuntaan. Kielen oppiminen joka on edelleenkin ihan lasten kengissä, mutta näillä mennään mitä on annettu tai opittu.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ihan voisin kuvitella että minä asuisin jossain muualla. Mutta luulen että miekkonen ei ole asiasta ihan samaa mieltä. Häntä kiehtoo ajatus Suomessa asumisesta, muttei kuitenkaan ole edes siihen valmis. Mutta minä ja me viihdytään täällä joten ei ole tarvetta miettiä mitään muuta paikkaa.






10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki? 

Noh, tähän en voi muuta sanoa kuin että lapsen syntymä. Se oli niin odotettu tapaus ja niin sitä onnea ollaan saatu jo reilu vuosi kokea.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Me olimme jo reilu kolme viikkoa Suomessa. Valitettavasti meidän rahkeet ja rahat eivät riitä mihinkään muuhun matkailuun tänä vuonna. Tai eihän sitä tiedä jos sinne Italiaan pääsisi ihan vaikka viikonlopuksi. Vinkvink.


P.s. Kaikki kuvat on otettu reilu viikko sitten Hochgratin valloitus reissulta Veljen ja perheen kanssa. Kyllä meillä oli mukava retki.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Saariston Rengastie



Viime kesänä saatiin idea ystävältäni että poljettaisiin pyörillä Turun saaristoreitti. Koko syksy mutusteltiin asiaa ja tammikuussa aloin suunnittelemaan reissua toden teolla. Saisin itselleni lainaan pyörän kaverilta, Isältä pyörä Jumille ja Kimille kärry Suvilta (jolta tämä koko idea lähti viime kesänä). Tammikuussa hoidin majoitukset kuntoon ja kaikista paikoista sain vahvistukset parin päivän sisään. Tein vielä tarkistuskyselyn pari viikkoa ennen ja kaikki oli kunnossa. Jee.





Olen polkenut saaristoreitin pariin kertaan. Ekasta kerrasta on tasan kymmenen vuotta ja se reissu tehtiin juurikin Suvin kanssa (tämän idean äiti). Me poljettiin ekalla kerralla vain pieni rengasreitti. Yövyttiin yksi yö Sattmarkissa ja Norrgardin mökkikylässä kaksi yötä, välipäivänä soudettiin Nauvon keskustaan terassille. Se olikin ihan oma reissu mutta kiva sellainen. Nauvosta poljettiin Rymättylän kautta Naantaliin ja Turussa oli meidän päätepiste. 



Siitä se kipinä jäi ja seuraavana kesänä poljettiin kahden muun tytön kanssa pidempi lenkki. Jotenkin silloin ajattelin että tästä tulee traditio mutta sitten se vain jäi. Ja varsinkin kun parina kesänä en ole ollut Suomessa kunnolla. Joten odotin tätä reissua koko kevään. Olin hoitanut kaikki asia kuntoon, mutta yhtä asiaa en ollut ottanut huomioon. Siis sitä jos joku meistä sairastuu mitä sitten tehdään? 


Pyörän huolto projekti





Niinpä, eli edellisenä päivänä minulla alkoi kova kurkku kipu ja sinä aamuna kun olisi pitänyt lähteä polkemaan niin otin särkylääkkeitä että jaksan olla. Ajettiin Turkuun päin ja mietin matkalla että jaksanko polkea 60 km, ilmakaan ei ollut paras mahdollinen. Tuuli oli varmaan 10m/s ja paikoittain satoi vettä. Järki sanoi että et polje mutta kun olin jo kaiken suunnitellut. Pari tuntia pähkäiltyäni päätin että ei, en kertakaikkiaan pysty polkemaan. Surullisin mielin alkoi meidän saaristoreitti, päätettiin mennä se autolla. Koska olimme kaikki yöpäikat jo varanneet ja onhan siinä matkalla kaikkea kivaa nähtävää. Olin Jumille puhunut Turun saariston kauneudesta jo monta vuotta.



Nauvon lautta Paraisilta, yksi seitsemästä lautasta meidän reissulla.



Seuraavina päivänä olin iloinen ettei oltu fillarilla liikenteessä.


Nauvon uimaranta


Nauvon venesatama



Nauvon Kirkko 1400-luvulta.


Meidän matka alkoi Turun Ilpoisista Kaarinan ja Paraisten kautta kohti Nauvoa. Taivaalta viuhtoi välillä vettä ja tuuli oli todella kova. Olin varannut meille yöpaikan Majatalon Martasta ja yksi yö maksoi 110€ + matkasänky 15€. Hintoihin sisältyi aamupala, joka oli ihan ok. Minä en ollut huomannut että siellä oli puuroa tarjolla, myöhemmin kuulin pyöräiljöiltä että kyllä siellä oli. Me taidettiin olla perillä Nauvossa klo 16 aikoihin ja mentiinkin heti saunaan. Majatalon Martan erikoisuus on vinttisauna, en ollut tällaisesta ikinä kuullutkaan. Siellä on omat puolet miehille ja naisille ja alhaalla saunan alapuolella on suihkut. Löylyt olivat ihanan pehmeät ja lauteet olivat ihanan leveät. Suosittelen saunaa sellaisille jotka haluavat jotain erilaista. Syötiin illalla Majatalon Martan ravintolassa ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Aamupäivä oli onneksi kaunis ja aurinkoinen, käytiin hieman tutustumassa Nauvon satamaan ja uimarantaan. Onneksi kyselin vinkkejä Majatalon vastaanotosta ja selvisi että viimeinen lautta Iniöön lähtee klo 16.15. Joten sitä ennen pitäisi keretä tutustua hieman Korppooseen ja Houtskariin.



Majatalon Martta, jossa yövyttiin ensimmäinen yö.



Majatalon Martan saunamökki.


Nauvosta ajettiin Korppoon keskustan läpi eteläkärkeen Korpoström nimiseen paikkaan. Siellä olisi ollut luonto- ja kulttuurikeskus ja kahvila sekä sen vieressä ravintola. Me katseltiin vain maisemia ja otettiin klo 12.40 lähtevä lautta Houtskariin. Houtskarissa käytiin lounaalla paikallisessa ruokapaikassa. Vieressä oli K-kauppa ja ostettiin jäätelöt ja jotain pientä purtavaa. Houtskarista piti mennä kahdella lossilla että päästiin Mossalaan, josta tämä matkan ainoa maksullinen lautta lähtisi klo 16.15. Tuuli oli siinä rannassa aivan järkyttävä, taidettiin koko porukka ottaa pienet tirsat autossa. 



Mossala, eikä tuule yhtään.


Se huvittava juttu tässä on kun ajaa autolla tai pyörällä niin samoihin losseihin kuitenkin päädytään. Olin katsellut muutaman pariskunnan ja yhden naisen matkaa. Eikä käynyt yhtään kateeksi, tuuli oli kuulemma 10m/s. Positiivista oli se ettei satanut vettä. Mossalassa pysähdyksestä tuli pidempi kun kuulimme että lautta on myöhässä 45 minuuttia. Onneksi kuitenkin lautta tuli ja tunnin pituinen ja 40€ (auto+henkilöt) maksava matka alkoi. Lautta oli kuulemma edellisenä päivänä jättänyt viimeisen vuoron ajamatta lauttaan tulleen vian takia. Huvittavaa että matkan ainoa maksava lautta on niin huonossa kunnossa. Positiivista oli se että kahvila oli auki itsepalveluperiaattella, termoskannuissa oli kahvia ja kuumaa vettä. Sämpylöitä, limua, vettä, pullaa ja munkkeja sai myös ostaa. Ainut että kun me kaikki oltiin ostettu juomaa niin se loppui kesken. Mietittiin että saiko tässä itsepalvelukahvilassa mennä sinne keittiön puolelle itse keittämään kahvia vai miten se käytännössä toimi? Ei kuitenkaan "uskallettu" mennä. Meillä oli siinä kiva porukka, muutama pyöräilijäpariskunta ja yksi naisfillaristi ja motoristipariskunta. Heitettiin herjaa ja tunnin matka meni yhdessä hujauksessa.





Iniön saari on niin pieni että siinä ei hirveästi ollut mitään nähtävää. Käytiin hakemassa mökin avain ja palattiin hieman taaksepäin majataloon jossa saatiin kalakeittoa. Kattilallinen keittoa sekä leivät ja juomana vesi maksoi 12.90€ per pää ja Kimistä hän otti 2€. Miljöö oli aivan ihana, luultavasti vanha kartano jossa oli myös yöpymismahdollisuudet. Me yövyttiin Cafe Alppilan yöpymismökeissä ja mökki oli tosi söpö. Yöpyminen maksoi 65€, aamupala maksoi 8€/hlö ja saunavuoron maksoi 20€/h. Käytiin iltasella kävelyllä rannalla ja auringonlasku oli aivan ihana. Hetki nautiskeltiin mökin ulkopuolella kunnes nukkumatti kutsui.



Cafe Alppilan yöpymismökit, niin söpöt.


Saarelta lähti lautta mantereelle klo 9.30 tai 11.00 ja seuraava vasta klo 14.45. onneksi tuli tästä puhe aamupalalla (oli muuten mieletön aamupala, puuroa, leipää, leikkeleitä, juustoa, mehua yms) yrittäjänaisen Tiinan kanssa. Joka oli muuten mielettömän mukava, juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Mietinkin että aikaisemmissa paikoissa asiakaspalvelijat olivat olleet hieman pidättyväisiä ja en keksinyt muuta ratkaisua kuin kielimuuri-ongelman. He ovat kaikki pääasiassa ruotsinkielisiä ja suomeksi palveleminen on heille varmasti erittäin vaikeaa. Kuulemma jotkut saaren asukkaista eivät osaa ollenkaan suomea.



Iniön iltamaisemaa


Lauttamatka kesti noin puolisen tuntia ja olimme sitten Kustavissa (vitsivitsi). Ajettiin Kustavin pohjoispäähän todetaksemme ettei siellä oikeen mitään ollut. Olisimme halunneet mennä Katanpään linnakkeeseen mutta sinne pääsi vain omalla veneellä. Kustavista ajeltiin Taivassalon kautta Merimaskuun jossa syötiin lounas. Nähtiin sillalta mukavan näköinen paikka ja sinne mentiin.



Merimasku






Naantalissa olimme klo 14 aikoihin. Olin varannut ja maksanut meille huoneen Naantalin perhehotellista yksi yö maksoi 69€/2hlö. Avain piti hakea Naantalin kylpylästä, vastaanottovirkailija ei löytänyt minun varausta nimellä. Sanoi vain tylysti että tarvitsee varausnumeron tai jonkun tositteen. No, helpommin sanottu kuin tehty. Menin asiakastietokoneelle ja koitin päästä sähköpostiini. Homma ei ollutkaan niin helppo, kiitos vaan outlookin turvajärjestelyn sehän herjasi heti että tilille yritetään mennä väärässä paikassa. Piti tilata koodeja ja jostain syystä yhteydet ei toimineet. Loppujen lopuksi (puolen tunnin hikoilun jälkeen) pääsin sähköpostiini ja olisin tulostanut varaukseni. Mutta ei se niin helposti käy, tulostin ei kertakaikkiaan toiminut. Päädyin ottamaan varauksesta valokuvan ja marssin takaisin tiskille. Toinen virkailija ymmärsi tuskani ja löysi kuin löysikin varaukseni bookingin puolelta. Lopuksi hän koitti vielä veloittaa huoneen, johon topakasti sanoin että se on MAKSETTU! Noh, löytyihän sekin tieto sieltä koneelta. Plaah, Kimi ja Jumi olivat olleet siellä tuulessa ja tuiskeessa ja ihmetelleet että missä se äiti oikein luuraa. Päästiin huoneeseen joka varoituksena kaikille ei ollut mitenkään hyvässä kunnossa. Joten miettikää että haluatteko olla siellä yötä. Plussaa oli tietenkin se että siellä on keittiö mutta myös että joku toinen perhe voi olla toisessa huoneessa. Siinä on siis kaksi huonetta joilla yhteinen wc ja keittiö. Meillä kävi tuuri toisessa huoneessa oli joku nuori mies yksin ja hän oli erittäin hiljainen.



Naantali



No mutta siis Naantalihan on ihana kaupunki tai ainakin se satama-alue. Mä taistelin itseni vastatuulessa lastenvaunujen kanssa vanhaan kaupunkiin rantoja pitkin, tuuli oli edelleen aivan järkyttävän kova. Kävin nauttimassa mustikkapiirakan pehmiksen kera, Kimi nukkui tyytyväisenä. Palattiin satama-alueelle illemmalla ja käytiin syömässä uudessa paikassa. Hinnat olivat taas suomihintoja ja pikkusyöjää ei oikein ymmärretty. Mutta ruoka oli hyvää ja miljöö oli ihana, se oli pääasia.



Naantali

Meidän perhehotelliin ei kuulunut aamupala (Naantalin kylpylässä aamupala olisi maksanut 16€/hlö) niin päätettiin ajaa suoraan Turkuun. Turun torilla maistui täytetty sämpylä ja tee erittäin hyvältä. Aurinko paistoi ja oli oikeasti ihan lämmin. Käytiin katsastamassa mitä jokirantaan kuului, käveltiin sen verran pitkälle että vastaan tuli vesibussilaituri. Jonka kyydissä päästiin katsomaan Suomen Joutsen ja Turunlinna (ainut vain ettei joelta näkynyt mitään). Ruisrock-viikonlopun takia vesibussi ei mennyt tavallista reittiä pitkin vaan meni vain satama-alueen päästä päähän. Kolmen euron hintaan se oli ihan ok veneretki. Olimme lastenrattailla liikenteessä ja silloin paikalliskulkuneuvoissa (FÖLI) ei tarvitse maksaa mitään, joten me maksettiin vain yhden aikuisen hinta. 



Turku, jokilaivat.


Turun jokiranta on aivan ihana paikka. En tiedä oliko Ruisrock-viikonlopun ansiota mutta jokaisella (99%) oli siideri tai oluttölkki kädessä. Vain muutama oli kuitenkin ihan nakit ja muusi. Turku on ihana kesäkaupunki ja sen kyllä huomaa. Varsinki jokilaivat on se juttu kesäiltaisin, salaa ikävöin niitä huolettomia hetkiä ystävien kanssa.



Turun Tuomiokirkko


Turunlinna, hyvin näkyy.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa meidän saaristokierros, josko sitten ensi kerralla ollaan pyörillä liikenteessä. Mutta ihan hyvin reitin voi ajaa autolla, ainut vaan ettei siihen luontoon pääse niin käsiksi autonkuorien sisältä. Seuraavaan kertaan.


Tykätkää facebookissa Suomalainen im Allgäu ja 
Instagramissa voi seurata nimellä: asentajahiltunen