torstai 24. maaliskuuta 2016

Löydettiin mahdottoman iso pääsiäismuna






Siis täällä (en tiedä kuinka yleistä tämä on koko Saksassa?) päin on tapana kipsata raskausmaha. Kiva muisto jota sitten on mukava katsella ja säilytellä 30 vuotta? Muutama ystävä ja tuttava on näin tehnyt. He pitävät ideaa loistavana ja yksi ystävä tarjoutuikin sen minulle tekemään jos vain haluan. Ideana mielestäni "joo, ihan kiva" mutta se että mitä ihmettä teen sitten sillä kipsillä? Seinälleni en sitä aio ripustaa niin kuin täällä on tapana. Eli siis makuuhuoneeseen sängyn päädyn yläpuolelle parin taulun viereen. No thanks. Tietääkseni tätä tapaa ei Suomessa ole tai ainakaan näin suuressa mittakaavassa. Tai ainakaan kukaan minun ystävistäni ole näin tehnyt. Vai onko?




Toinen tapa jota myös harrastetaan on se että raskausmaha maalataan ja siitä otetaan parit kuvat. Se kuulosti jo hiukan kivemmalta touhulta. Kun yksi työkaveri kertoi tuttavastaan joka oli maalannut mahan pääsiäismunan näköiseksi innostuin täysin. Jumin sisko oli tulossa kylään, ja hän on kova maalailemaan. Niinpä hän pääsi työn touhuun.


Saas nähdä koska tämä pääsiäismuna aukeaa?


Itseasiassa hän oli viime kesänä raskaana ja kysyi haluanko minä maalata hänen mahansa. Olin että mitä ihmettä, ei minua kiinnosta maalata kenenkään toisen mahaa. Ens kerralla voisin kyllä ajatella maalaavani jonkun mahan sen verran kivaa touhua maalaaminen oli. Mutta suosittelen että on joku suunnitelma jonka mukaan maalata. Tämän ison kananmunan maalaamiseen meni tunti-puolitoista. Ilman suunnitelmaa olisi varmasti mennyt kauemmin. Ei siihen muuta tarvitse kuin iholle sopivat maalit ja erikokoisia pensseleitä. Ja sitten vaan kamera laulamaan. :)



Silmät ja nenä näkyy jo. 

      Mukavaa Pääsiäista!!  Frohe Ostern!!    Happy Easter!!




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Saiskos olla hernekeittoa kahdella nakilla?


Lupasin hieman esitellä myös paikallisia herkkuja, joten tässä ensimmäinen.

Erbsensuppe tai Erbseneintopf

Suomessa asuessani hernekeitto on ollut aina suosikkilistalla, vaikka jälkipelit välillä hieman häiritsevät. Kerran ollessamme laskettelmassa näinkin listalla Erbsensuppen eli hernekeiton. Mikäs sen mukavampaa kuin laskettelun jälkeen syödä kuumaa hernerokkaa. Mutta olisittepa nähneet ilmeeni kun keitto tuli nenän eteen. Keiton "päällä" nökötti kaksi wienerleä eli nakkia. Hetken siinä mietin että miten tämä pitää syödä? Lusikoida ensin soppa naamaan ja sitten nakit jotenkin koittaa saada pienemmäksi ja suuhun? Vai ensin syödä ne nakit ja sitten lusikoida soppa? No pöytään oli kuitenkin tuotu lusikka, haarukka ja veitsi. Eli ekaksi vaan lusikoin keiton naamaan ja sitten pilkoin nakit pieniksi. Täytyy sanoa että maku oli erittäin hyvä ja lopuksi nakit kruunasivat annoksen. Nakin ystävänä homma toimi. :D Jos vertaa suomalaiseen hernekeittoon niin olihan tässäkin sianlihaa vain vähän eri muodossa.

Tässä on tällainen sileä hernekeitto, nams!

Erbseneintopfia (joka on paksumppaa kuin keitto) eli hernemuhennosta tai hernepataa löytyy niin monessa muodossa kuin on tekijöitä. Vähän että mitä se kokki tänään on kaapista löytänyt. Voi sisältää perunaa, porkkanaa, selleriä (tai muita juureksia), sipulia, purjosipulia, pekonia, makkaraa, Kassleria (joka on täällä vähän eri kuin Suomen kassler). Einlagena eli mitä tulee siihen sopan päälle voi laittaa esim. Cabanossia (tämäkin on ihan erilaista makkaraa kuin Suomen cabanossi) tai yksi pari Wienerleä eli ne kaksi nakkia. Mausteina on käytetty mm. suolaa, meiramia ja timjamia. Tämän voi tehdä kuivatuista herneistä (niin kuin Suomessa) tai sitten tölkki- tai pakasteherneistä. Keiton voi myös soseuttaa ja tehdä keitosta vähän "hienomman" kerman kera tietenkin.


Erbseneintopf ohje 6:lle syöjälle:

500g kuivattuja herneitä
2 kpl isoa porkkanaa
2 kpl isoa perunaa
1 kpl sipuli
300g pekonia tms.
6 kpl makkaraa tai 6 paria nakkia
pippuria
lihalientä
suolaa

- Liota kuivattuja herneitä yön yli, huuhtele ja keitä. Kuori valkoinen vaahto pois.
- Kuori ja pilko juurekset pieniksi kuutioiksi ja lisää keittoon. Lisää keittoon myös kokonainen sipuli.
- Pilko pieneksi pekoni ja lisää keittoon.
- Lisää pippuri ja lihaliemi.
- Keitä tunti tai kaksi, tarkista maku ja lisää vasta sitten suola.
- Lämmitä makkarat kattilassa.

Guten Appetit!!


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Uimahalli - Hallenbad

Saksassa tai ainakin täällä päin missä asun on vaikea löytää "kunnon" uimahallia. Sekös minua välillä vähän ärsyttää. Onneksi kuitenkin jonkinnäköinen mahdollisuus uimiseen löytyy, ilmankaan en osaisi elää. Ensinnäkin niistä puuttuu uintiradat, pitää vaan sillä lailla jotenkin sekaisin uida. Se on välillä vähän vaarallista varsinkin jos uin selkää. Siinä vaan ajattelen "Herran haltuun", muiden pitäisi -Huom, pitäisi, silloin väistää. Toiseksi vesi on jossain paikoissa ihan liian lämmintä, koita siinä sitten tunti uida. Hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta.

Tämä kuva on otettu Dohassa, aamu-uinnilla minulla oli yleensä koko allas käytössä.


Asia mikä ärsytti varsinkin Frankfurtin aikoina oli se että pariskunnat tulivat "kutemaan" siihen altaan päähän. Altaassa jossa oli tarkoitus uida eikä olla kieli toisen kurkussa. Tai sitten olin vaan katkera sinkku. Tätä harrastivat niin nuoret kuin vanhatkin. Ymmärrän sen että kylpylöissä esim. poreammeessa tai muussa altaassa tätä harrastetaan mutta ei siinä altaassa jossa uidaan. Onneksi tätä näkyy Allgäussa vähän vähemmän.



Lindenbergin uimahallissa jossa käyn mielelläni uimassa, vesi ei ole niin lämmintä ja kymmenen kerran kortilla kertamaksu on 2,20€. Ei paha. Aukioloajat ovat hieman tyhmät, arkisin aukeaa klo 15, keskiviikkoisin on auki myös klo 10-12.30, torstaisin on suljettu. Voitte vaan kuvitella kuinka täyttä on heti klo 15. Viikonloppuisin en ole ikinä käynyt, välillä siellä on kuulemma todella täyttä. Siellä ei ole niitä ratoja ja lisäksi haastetta tulee siinä että siinä samassa altaassa on myös "lasten allas". Eli toinen pääty on yksinkertaisesti matalampi, jossa lapset ja vauvat voivat vanhempien kanssa uiskennella. Lisää taas haastetta uimiseen kun pitää aina päätyyn tullessa tarkkailla onko joku tulossa alle, päin tai hyppää päälle. Tosiaan joskus uimareissuni jäävät lyhyiksi koska yksinkertaisesti altaassa on niin paljon porukkaa että nopeaan uiminen on ihan mahdotonta. Onneksi kuitenkin altaan pituus on se 25 metriä. Sellaista onnea en ole vielä kohdannut että olisi 50 metrin allas. (Ikävä tulee Espoonlahden tai Mäkelänrinteen uimahalleja).



Hallenbad Lindenberg, tulee vähän Leppävaaran uimahalli mieleen. :)



Yksi asia mikä ei ole muuttunut Suomesta muuttaessa on se että miehillä on joku omituinen egoistinen tarve olla antamatta tilaa nopeammalle naisuimarille. Monesti joutuu heittämään vähän läppää että "ai, taidatkin olla perusmies kun et päästä naista ohi". Vaikka he huomaisivat että uin nopeampaa. Yksi päivä kävi taas niin että olin päädyssä ensin ja jatkoin uimista niin eikös tämä mieshenkilö vaan jatkanut sinnikkäästi uimista niin etten sitten päässytkään ohi. Pari kierrosta hän jaksoi edessäni räpiköidä, kunnes voimat loppuivat ja hän antoi tilaa päädyssä. Totesi vaan että "ole hyvä, mene ensin kun uit nopeampaa". Niin, miksei voinut antaa sitä tilaa jo aikaisemmin?








Monet uimarit kyselevät missä olen oppinut uimaan? Tai sanovat että kylläpäs sinä osaat uida. Yksi nainen totesi sitä monen monta kertaa. Saksassa tai mitä olen itse merkinnyt vain harva osaa uida "kunnnolla". Kerran jopa koitin yhdelle tytölle opettaa vapaauinnin perusjuttuja. Kerran oli hauska kun oli paljon mummeleita uimassa. Sitten oli pari nuorta kundia ja minä uitiin kroolia. Mummelit alkoivat niille kundeille valittaa että he pärskivät vettä, ja miksi eivät voi uida niin kuin minä. Ilmeisesti minä en sitten pärskinyt. :) Nyt kun masu on ollut pulleena niin monet ovat tulleet sanomaan että hienoa että jaksan uida vaikka on vauva masussa. Olen vain todennut etten voi poiskaan ottaa ja kuinka hyvää se uinti tekee meille molemmille. Yleensä olen saanut positiivista palautetta.




Niin kuin kuvassa näkyy, ei ole ratoja.



Yks asia suihkutiloissa on kiinnittänyt huomioni. Harva käy suihkussa ennen altaaseen menoa, yleensä siis uimapuku on laitettu pukuhuoneen puolella päälle (ellei jo kotona) ja siitä sitten vaan suoraan altaaseen. Missään ei kyllä ole edes kylttiä että näin pitäisi tehdä, mutta ei kai siihen kylttiä tarvitse? Pari muuta lisäkseni käyvät suihkussa ja peseytyvät ennen. Toinen asia mikä myös huvittaa on se että uimasta tullessa ei jäädä suihkuun sellaiseen avoimeen tilaan vaan aina mennään sellaisiin omiin koppeihinsa. Sielläkin hyvässä lykyssä ollaan uimapuku tai bikinit päällä ja sitten peseydytään niin että ne ovat edelleen päällä. Olen luullut tai myös kylpylöissä nähnyt että saksalaiset ovat enemmän sellaisia nudisteja. Mutta ehkä ne "nudisti" tyypit eivät sitten käy uimahalleissa?!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Mutterschutz


Minun pitää kertoa teille salaisuus tai ei tää mikään salaisuus oikeesti ole. Tää on oikeesti ihan mieletön juttu. Oon ollut jo syyskuun lopusta kotona.



Saa nähdä tuleeko nahkahousujen vai Dirndl:n käyttäjä?


Minun piti jo raskausviikolla 8 kertoa esimiehelleni että olen raskaana. Gynekologi ja sairaanhoitaja olivat sitä mieltä että kun työni on fyysisesti (ja ehkä henkisesti myös) raskasta. Niin he kirjoittivat työnajalle sellaisen lapun että en saa enää nostella mitään yli 5 kiloa painavia tavaroita. Aluksi vähättelin asiaa ettei se nyt niin paha juttu alussa ole, he olivat sitä mieltä että alussahan se just se pahin juttu on? No vein pomolle lappusen ja sanoin että kun olen niin alussa ettei vielä kerrota muille työkavereille. Pomolle se oli kova paikka, koska hänen piti suojella minua ja vauvaa. Raskausviikolla 9 pomon oli sitten jo pakko kertoa kaikille. Raskausviikolla 10 pomo pyysi luoksensa täyttelemään jotain lomakkeita. Allekirjoittelin useampaan ja joissain luki isolla nicht möghlich eli ei mahdollista. Siinä vaiheessa kun pomo sanoi että minun ei tarvitse enää ensi viikolla tulla töihin, leukani loksahti auki ja iski paniikki. Ihmettelin että mitä ihmettä sitten teen? Enkö saa tulla enää töihin? Mitä? Hä? Täh? Esimieheni oli siis hakenut minulle Beschäftigungsverbotin eli työkiellon vapaasti suomennettuna tai on käytetty myös nimeä Mutterschutz eli äitiysvapaa. Oikea äitiysvapaa alkaa täällä myös 6 viikkoa ennen laskettua aikaa.



Suomi Mafian jäsen saa uuden tulokkaan huhtikuussa.



Yön yli nukuttua mietinkin että aika ihanaa ei tarvitse enää nousta kukonlaulun aikaan töihin. Meinaan välillä työni alkoivat jo klo 03 tai 04. Ja alkuvaiheessa olin ihan kuoleman väsynyt ja pahoinvoiva. Vauvakin tuntuu rauhalliselta, kun olen ollut 5 kuukautta rauhallisesti kotona. Saanut tehdä mitä huvittaa ja ottaa päivänokoset silloin kun väsyttää. Aika luksusta. Tai no okei, täytyy myöntää että välillä on ollut tylsää ja pitkästyttävää. Mutta sitten seuraavana päivänä on jo paljon hommaa.





Luullakseni tämä on mahdollista vain Saksassa. Jos työskentelet suurkeittiössä, päiväkodissa tai jossain hoitokodissa ja sinulle ei voida osoittaa muita työtehtäviä. Syinä minun tapauksessa olivat tosiaan painavien tavaroiden nostelu, liukas lattia, stressaava työ ja pesuainehöyryt. Luultavasti syynä oli myös se koska kuulun riskiryhmään kun olen yli 35-vuotias. Niin vaihtoehtona on sitten pysytellä kotona. Saan aivan normaalin palkan, mikä oli tietenkin esimmäinen huoli. En ole ollut ikinä Suomessa raskaana mutta ystäviä seuratessa monet ovat olleet töissä loppuun asti, ellei lääkäri ole kirjoittanut sairaslomaa. Monet päiväkodissa työskentelevät joutuivat nostelemaan seimi-ikäisiä lapsia, eikä varmasti ole ollut helppoa ison mahan kanssa. Tai omalla keittiöalallani nostella painavia vuokia, varoa jokaista askelmaa ettei liukastu ja niistä pesuainehöyryistä puhumattakaan.



Tässä menossa vko 28



En tiedä miten Suomessa tai muissa maissa raskaana olevia kohdellaan? Mutta tuntuu että täällä Saksassa ollaan erityisen tarkkoja. Esimerkiksi yö- ja ylitöitä ei saa teettää raskaana olevalla. Työaika pitää olla aikaisintaan alkaen klo 6.00. Olisikin mukava kuulla onko muissa maissa vastaanvanlaisia kokemuksia? Tai miten tämä asia on Suomessa hoidettu?

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Niin sitä taas mentiin

Se oli joulukuun 22. päivä vuonna 2011. Olin hakenut Etelä-Saksaan Suomalaiseen hotelli-ravintolaan töihin. Olisin saanut paikan mutta jänistin, en uskaltanut paikkaa näkemättä irtisanoa itseäni . Ehdotin kuitenkin, jos tulisin joululomallani kokeilemaan miltä tuntuu työskennellä Saksan alpeilla ja pienessä kylässä. Olin ottanut lennot Zürichin kentälle ja sieltä matkustin junalla Bregenziin. Hotellin suomalainen yrittäjä Maarit tuli hakemaan Bregenzistä ja siitä matkattiin kohti Saksaa ja Oberreutea. Tie kiemurteli ja kiemurteli ja nousi koko ajan ylemmäs vuoren päälle. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä, kylä tuntui todella pieneltä mutta idylliseltä.




Näkymä hotellilta kylään päin.


Hotelliin saavuttua hommat alkoivat heti, perehdytys ravintolan ruokalistaan ja juomiin (eli kaljoihin). Huoneet katsastettiin sekä pyykkitupa ja mankelointi. Vastaanottohommat piti myös oppia, koska pomo lähtisi seuraavana päivänä Suomeen omiin hommiinsa. Illalla olin niin poikki että ajattelin etten aio jäädä siihen paikkaan pidemmäksi aikaa. Keittiö ei ollut nykyaikainen (tai mihin olin tottunut) ja koko paikka tuntui niin vanhalta (rustiikki). Mietin että aamulla sanon pomolle että lähden kotiin.




Oberreute


Aamulla kuitenkin heräsin pirteänä kuin peipponen ja innokkaana aloittamaan harjoittelun. Olisin sen parin viikon ajan vastuussa sen pienen hotelli-ravintolan toiminnasta. Apunani olisi vain yksi työntekijä, suomalainen Niina joka oli ollut siellä työharjoittelussa ja päättänyt jäädä sinne asumaan. Vähän jännitti kun saksankieli ei ollut ihan hallussa, pomo sanoi vaan että puhut vaan sanoja peräkkäin niin kyllä ne asiakkaat ymmärtää. Myöhemmin opin että kertomalla olevansa Suomesta sai paljon anteeksi. :D Niin se pari viikkoa meni hommia tehdessä ja ihania asiakkaita tavatessa (tai yleensä ihania). Kerkesin käydä hieman ulkoilemassa ja kävelemässä ympäriinsä ja ihastuin kertakaikkiaan tähän paikkaan.

Oberreute toisesta suunnasta katsottuna.


Uudenvuodenpäivänä 2012 päätin että okei jätän kaupungin hommat jossa olin kerennyt jo 15 vuotta palvella. Puhelu esimiehelle oli vapauttava ja helpottava, pienet itkutkin taisin tirauttaa. Niin onnellinen olin että tämän ison askeleen uskalsin ottaa. Ei ollut helppoa sanoa itseä irti hyvästä työpaikasta, jossa illat ja viikonloput olivat vapaat ja lomat ruhtinaalliset. Ja työ josta kerrassaan tykkäsin. Ainoa mihin en ollut tyytyväinen Suomessa asuessani oli se tunne että "joku" puuttuu.


Näkymä hiihtohissiltä.



Tämä homma meni vähän niinkuin Strömsössä, sain ystäväni Frankfurtin ajoilta vuokralaiseksi asuntooni, sain myytyä autoni (kiitos rakkaan veljeni). Sitten ei muuta ku kamat kasasin ja helmikuun alussa 2012 matkasin takaisin Oberreuteen. Siitä on nyt 4 vuotta kun tänne saavuin. Helppoa ei aina ole ollut, mutta tänne tulemista en ole ikinä katunut.



Muutama pussukka ja nyssäkkä mukana.

Haluan jakaa näitä muistoja ja ajatuksia elämästäni Allgäun alueella ja tietenkin tulevista haasteista tulevana äitinä. Kulttuurien kohtaamisista niin kotona kuin työpaikalla. Esittelen myös paikallisia ruokia ja lähialueiden nähtävyyksiä. Miten olen tänne sopeutunut ja miten täällä asuminen on minua muuttanut, vai onko?


Tässä vähän jännittää mitä kaikkea tuleekaan tapahtumaan seuraavan 8 kk:n aikana.