keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Minun Espoo

Kaitaan pikkuinen ranta


Kesällä tuli oltua Espoossa pari viikkoa ja tuli tallailtu siellä tuttuja maisemia, otin kuvia ja nautin rakkaiden seurasta. Espoo on ollut kotipaikkani niin monta vuotta että se saa välillä herkistymään kauneudellaan tai "rumuudellaan". Esittelen teille sen Espoon jonka minä näen nyt ja minkä näin silloin kun vielä asuin siellä. Blogini esittelytekstissä kerron olevani Espoolainen, koska tuntuu että se ei vain lähde minusta pois. Ei vaikka asuisin muilla mailla vaikka kuinka kauan. Tulen aina olemaan Espoolainen.



Nuottaranta


Merenranta, sitä maisemaa katsellessa tulee niin ikävä että tippa nousee silmäkulmaan. Meilläpäin on ihanat vuorimaisemat mutta merimaisema on se mitä ikävöin. Vanhasta asunnostani minulla oli vain 700 metrin matka meren ääreen.



Matinkylän ranta




Linja-autot, bussit tai dösät, niissä olen viettänyt nuoruudessani monia mukavia, hulluja mutta myös surullisia hetkiä. Yhdessä vaiheessa taisin osata bussiaikataulut ulkoa ja bussin ohittaessa kotitalomme tiesin paljon kello on. Osasin jäädä bussista pois oikeassa kohdassa vaikka olin "syvässä" unessa (okei me asuttiin maaseudulla). Kyllä Espoo on ihan maaseutua.






Dösässä on hauska matkustaa.



Pyörätiet, näitä on ikävä. Meillä päin harvoissa kohdissa on pyöräteitä. Joten näitä Espoon pyörä- ja kävelyteitä on vain ikävä. Joka paikkaan pääsee niin nopeasti ja kätevästi. Varsinkin jos oikaisee Keskuspuiston läpi, ooh, taas yksi lempipaikkani. Siellä voi lenkkeillä, pyöräillä, hiihtää ja poimia marjoja ja sieniä.




Kyltit on fiksumpia kuin meillä päin. Ilmoitetaan kilometreissä eikä ajassa, joka tuntuu hassulta.



Tour de Helsinki 2010, Karakallion kohdalta jossa alkoi vapaavauhti, on aivan mahtavaa katsottavaa. Silloin päätin että ensi vuonna olen mukana ja niin olin.



Metsä, vaikka meillä päin on metsää ja paljon niin silti suomalainen, espoolainen metsä on minulle se oikea. Suomalainen metsä tuoksuu paremmalta. Joka reissulla on päästävä Nuuksioon tai muualle vaeltamaan ja maistelemaan ja haistelemaan metsän antimia.



Nuuksio


Kalliot ja isot kivet, niiden päälle oli kiva kiivetä ja unelmoida tulevasta. Eipä silloin pieni Kati tiennyt mihin se elämä kuljettaa. Anoppi oli toissa kesänä meidän kanssa Suomessa ja hän oli haltioitunut kallioiden määrästä. Ja ovathan ne kauniita, siitä ei pääse mihinkään.







Betonilähiöt, ne vain kuuluvat asiaan. Eivät niin kauniita mutta tarpeellisia. Mutta hei kyllä Espoossa on vielä vihreää ja kaunista. Vaikka paljon sinnekkin on rakennettu, varsinkin nyt tulevan metron myötä.


Olarista kuvattuna Suomenojalle päin.



Tapiola



Talvella oli ihan parasta hiihtää meren jäällä, sitä herkkua tulee tuskin koskaan täällä tehtyä, koska järvet ei jäädy. Pari kertaa hiihdin Haukilahdesta Kivenlahteen ja Kivenlahdesta Kaitaalle. Työkaverit olivat hieman epäuskoisia että ihan oikeastikko meinaan hiihtää kotiin? Mikäs siinä mulla oli termarissa teetä ja parit karjalanpiirakat mukana. Yhden kerran kuitenkin Suvisaaristo yllätti isolla koollaan, olisin ollut kotona varmaan vasta myöhään illalla ellen olisi hieman oikaissut mantereen kautta. Hyvä niin, olisi saattanut matkan varrelta löytyä jäätynyt Kati. Muistan että reidet ja varpaat olivat aivan jäässä kun pääsin kotiin.


Kivenlahti, aurinko oli jo noin alhaalla kun päätin lähteä hiihtämään kotiin.


Suvisaariston kohdilla ja ihana auringonlasku.


Kivenlahti eräänä aurinkoisena päivänä.

Moottoritiet ja kehätiet jakavat Espoota halki ja poikki. Mielestäni on kuitenkin hienoa että Espoossa ja pääkaupunkiseudulla liikenne toimii ja pääset suht nopeasti paikasta A paikkaan B. Saksan autobaana-ruuhkia ja kehä ykköstä ei vain voi verrata.


Kehä II


Hiekkakentät, koulujen ja päiväkotien pihat niitä saa käyttää vapaasti iltaisin ja viikonloppuisin. Toisin on täällä meillä päin. Niihin ei saa mennä ilman lupaa. Piste. Pienenä meidät löysi aina kentältä, pelattiin joko jalkapalloa, jääkiekkoa tai muuten vain hypättiin pituutta. Harmi että sellaista kulttuuria ei täällä päin ole. Pitää olla varattu vuoro ja joku ohjaamassa lapsia. Täytyy ottaa puheeksi joskus jonkun maatilan omistajan kanssa että saako peltoja käyttää pallon potkimiseen tai jopa jään tekemiseen (jos on kylmä talvi).




Katsokaa kuinka kaunista oli pienellä iltalenkillä Suurpellon (uusi asuinalue jota on vähän haukuttu) alueella. Siellä on lapsille leikkipaikkoja ja aikuisille lepotuoleja ja penkkejä. Ihanasti on säilytetty vihreää, eikä kaikkea ole rakennettu täyteen (vielä).









Näihin  kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Niin kuin alussa sanoin en tule pääsemään Espoolaisuudestani ikinä pois. Se vain elää ja elää sisälläni. Näitä kuvia katsoessani tuli hieman koti-ikävä. Välillä sitä miettii minkälaista elämäni olisi jos olisin jäänyt Espooseen? Ikävöitkö sinä omaa kotikaupunkiasi(kuntaa)? Mikä on parasta sinun ex-kotipaikassasi?

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Uusi työ

Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä että aloitan työt. Olen jo muutamat vuorot kyseisessä hotellissa tehnyt. Ensin tein yhden vuoron aamiashoitajana ja sen jälkeen olen tehnyt siivoustöitä. Hotellihuoneiden siivousta, ei ehkä lempihommaa mutta jonkun ne on tehtävä. Meinaan lakanoiden vaihto on minun inhokkityötäni.


Siinä niitä huoneita siivotessa tuli sellainen asia mieleen että miksi siitä ehkä raskaimmasta työstä hotellissa maksetaan niin vähän? Yleensä siivoojat ovat muualta tulleita, kielen kanssa voi olla ongelmia ja tuskin osataan pyytää kunnon palkkaa. Kuulen jatkuvasti siitä että siivoustyöstä tai jostain muusta palvelutyöstä maksetaan vain 8€/tunti. Se on alle minimipalkan. Mutta tosiaan miksi siitä maksetaan niin vähän? Onko se siksi kun se on naisvaltainen työ (en ole montaa miessiivojaa nähnyt)? Naiset eivät osaa vaatia ja varsinkin jos on ulkomaalaistausta niin he taitavat tyytyä vähempään palkkaan. Saavat jotain töitä, ihan sama mitä siitä maksetaan.


Niin tosiaan olen nyt muutamat vuorot tehnyt mutta yksi asia on minua nyt hieman häirinnyt. Ymmärrän että kyseessä on pieni hotelli ja tarve työntekijälle ei ole joka päivälle sama. Minä haluaisin tietää työvuoroni viikkoa etukäteen tai jopa pari viikkoa etukäteen. Vaan nyt olen saanut edellisenä iltana viestin että tulisitko huomenna töihin tai jopa samana päivänä. Minä en vain ehkä pysty elämään niin että tiedän vasta tänä iltana menenkö huomenna töihin. Otin pari päivää sitten asian puheeksi ja vastaukseksi sain että voin tulla silloin töihin kun haluan. Ja että he tarvitsevat tällä ja ensi viikolla paljon apua koska molemmat kerrossiivoojat ovat lomalla. No päätin ilmoittaa milloin pääsen ja he olivat siihen tyytyväisiä.


Mietin myös yhtä toista asiaa josta tulee taas hieman vastakkain asettelua. Eli miten hotellisiivouksessakin on pieniä kulttuurieroja. Suomessa jos olet pari yötä niin kaikissa paikoissa siivoojat eivät käy tekemässä ns. päiväsiivousta. Tai jos käyvät tai haluavat tulla niin heille olen usein sanonut että ei tarvitse tulla. Pyyhkeitä ei tosiaankaan vaihdeta joka kerta vaan niitä käytetään monta päivää putkeen. Mikä on mielestäni hyvä asia, ympäristöä pitää ajatella myös niitä siivoojaparkoja. Heille on laskettu aivan minimaalisen pienet siivousajat per huone. Olisiko päiväsiivouksessa 5 minuuttia (tai jopa alle) ja koko huoneen siivoukseen 15 minuuttia. Siinä voitte itse laskea että vauhdilla saa tehdä että kerkeää tehdä kaikki tarvittava. Suomalaiset ovat muutenkin sellaista kansaa etteivät he halua että joku käy petaamassa sängyn ja rypyttämässä yöpaidan vaikka viuhkan muotoon. Suomalaisille siivoojille ohjeistetaan että asukkaan tavaroihin ei saa koskea. Toisin on muissa maissa. Saksassa päiväsiivouksessa pedataan sänky (sillä lailla muhkeaksi), möyhitään hieman tyynyä pulleammaksi, tyhjennetään roskikset ja pestään wc-pytty ja lavuaari. Pyyhkeet vaihdetaan jos ne ovat heitetty lattialle (vihdoin myös Saksassa toimii tämä systeemi, eikä aina oleteta uusia pyyhkeitä).


Edellisessä paikassa (suomalaisten omistama ja pitämä) toimittiin hieman suomalaisittain eikä tehty joka päivä päiväsiivousta. Tästä tavasta sain pari kertaa kuulla. Yhden kerran asiakas raivostui niin että minua (oikeasti) pelotti että hän käy kimppuuni. Koitin siinä sanoa että jos te haluatte niin toki voin sen päiväsiivouksen tehdä. Ei auttanut enää vaan he häipyivät sen episodin jälkeen pois. Huokaisin helpotuksesta. Toisen kerran kuulin että ei oltu edes pyyhkeitä vaihdettu ja kun menin huoneeseen niin ei niitä pyyhkeitä oltu edes käytetty(?). Eli mutistiin jostain ihan olemattomasta asiasta jostain johon on vain totuttu, toiseksi huoneessa oli tupakoitu ja jouduin tuulettamaan monta päivää. Grr.


Nyt kun olen muutaman kerran siivonnut huoneita niin ei minua se työ haittaa mitä nyt teen. Se on vain työtä josta saan hieman rahaa (ja jee olen saanut jo tippiä). Saksalaiset taitavat olla kovia antamaan juomarahaa ja varsinkin myös siivoojille. Kuitenkin tykkään siitä työstä siinä näkyy heti kätten jälki vaikkei se nyt kovin luovaa ole (tai no voihan sen tyynyn laittaa joka kerta vähän eri tavalla). Sopii tähän elämäntilanteeseeni erittäin hyvin ja työpaikka on todella lähellä joten ei mene aika matkustamiseen. Näyttää siltä että teen kerralla 2-4 tunnin työpäiviä ja pari kolme kertaa viikossa. Just hyvä näin.



Ja plussat uusille työnantajilleni, sain tänään jo ensimmäisen palkkalaskelman. En ole varmaan ikinä saanut näin nopeasti palkkaa kun olen aloittanut työt.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Saksa vs Suomi: Makuuhuone

Makuuhuoneen puolella on pieniä hauskoja eroja suomalaiseen verrattuna. Niin siis ajattelin esitellä miten eroaa patjat, peitot ja pussilakanat jne. suomalaisista.








Patjat ensinnäkin ne ovat yleensä aina ilman petauspatjaa tai sitten on sellainen outo feikkipetari (kts.kuva). Siis ihan todella rasittavaa varsinkin kun hotellissa työskennellessäni petasin sänkyjä. Sormet ja kynnet olivat verillä ja selkä koetuksella kun koitin venyttää itseni sinne patjan toiselle puolelle. Ei ole eroa onko lakana sellainen normaali vai  joustinlakana eli spannbettlaken. Joustinlakanan kanssa se on todella ärsyttävää jos lakana on ns. liian pieni, lakana vetää patjankin ihan rullalle ja ei siihen auta mikään muu kuin että hypätä siihen päälle. Normaalin lakanan kanssa piti saada se lakana sinne patjan alle suoraksi, voin kertoa ettei se todellakaan aina onnistunut. Plaah.







Tyynyt niitä löytyy Saksasta kahta kokoa 80x80 tai 40x80 ja useimmiten nekin ovat höyhentyynyjä. Varsinkin höyhenallergiselle ne ovat kauhistus. Muistan joskus Martinshöhessä tuli asukkaita joista koko perhe oli allerginen, jotenkin sain haalittua varastojen kätköistä neljä vai viisi tyynyä. Tyynyt piti laittaa aina sänkyyn sillä lailla pystyyn kulmittain (kts.kuva).



Hotelleissa tyynyt pitää laittaa tähän tyyliin.



Tyynyliinat niissä pitää olla joko napit tai vetoketju. Ei muka muuten pysy tyyny siellä sisällä(?) Materiaaleja on vähän joka lähtöön, jerseytä, mikrokangasta, puuvillaa, puuvillasatiinia tai flanellia eli biber(?). Varsinkin talvella suositaan flanellia tai muita lämpimiä kankaita. Waad? Okei, okei makuuhuoneet pidetään kylmänä ja sen takia on kiva että edes kangas on lämmin ihoa vasten.


Saksalainen vs suomalainen tyyny.



Peitot niitä on myös montaa pituutta 220cm tai 200cm ja lyhyempiäkin olen nähnyt. Leveyksissäkin voi olla eroja 155 cm tai 135 cm. Peittoja on oikein paksuja höyhenpeittoja tai sitten jotain muuta materiaalia yleensä polyesteria. Kesällä pitää olla tietenkin eri peitto, sellainen ihan ohut peitto. No niinpä tietenkin.




Valikoima pussilakanoita paikallisessa ruokakaupassa.



Pussilakanat niissä ei ole niitä reikiä yläpäässä (josta saa otettua sen peiton hyvin kiinni) tämäkin on vissiin suomalainen keksintö(?). Alhaalla on tosiaan napit tai vetoketjut että pysyy peitto siellä sisällä, ihan kuin se sieltä johonkin lähtisi? Kiireessä niiden nappien napittaminen on han tuskaa, sormet vain liukuvat ja tärisevät eikä mene niin kuin pitäisi. Materiaalit ovat tietenkin samat kuin tyynyliinoissa. Mutta minun mielestä nämä paikalliset valikoimat ovat jotenkin aivan k-a-m-a-l-i-a, joten olen tuonut itse tai pyytänyt marimekkoa tms. lahjaksi.


Lastenhuoneen sängynpäällinen (ikea) ja tyyny (marimekko) koristeena.



Päiväpeitot niitä eivät Saksalaiset käytä ollenkaan(?). Sängyn päällä ei pidetä mitään päiväpeittoja eikä varsinkaan mitään tyynyjä tai muitakaan koristeita. Tämä on ollut minulle vaikea oppia. En löytänyt kaupoista ollenkaan päiväpeittoja tai ainakaan kivoja sellaisia. Ikeasta löysin lasten- ja vierashuoneeseen mutta meidän makuuhuoneeseen päätin tilata Suomesta. Eli meillä on tapana laittaa peitto vain silloin tällöin (lue: kun tulee vieraita). Saksassa on myös erilainen tapa pedata petivaatteet, kun Suomessa laitetaan ne pituussuunnassa niin Saksassa peitto laitetaan poikittain ja kolmeen kerrokseen (kts.kuva).







Suomesta olen tuonut kolme normaalin kokoista (50x60cm) tyynyä ja kolme peittoa koska ne nyt vaan tuntui paremmilta. Jumi ei kyllä huolinut äitiltäni saamaa peittoa käyttöönsä vaan vaati saada käyttää hänen ikivanhaa(?) peittoa. En tiedä kuinka usein olisi hyvä vaihtaa lakanat, mutta minä vaihdan kahden viikon välein. Mitä olen tässä seuraillut niin tuntuu että saksalaiset pitäisivät lakanoita vielä kauemmin? Vai onko tässä lähipiirissä vain pihejä/laiskoja tapauksia?


Kuva yhdestä vuokra-asunnosta.


Peitot ja tyynyt pitäisi vissiin pestä pari kertaa vuodessa, mutta tosiasiassa olen onnistunut kerran vuoteen ne pestä. Kesällä tai loppukesästä niihin saa ihanan puhtaan tuoksun kun kuivattaa ne ulkona.




Makuhuoneen ikkuna josta saa tuon rullan alas ja huoneen saa pimeäksi.


Sitten makuuhuone pidetään niin kylmänä kuin mahdollista. Meillä ei ole edes talvella lämmitys päällä, välillä huoneen lämpötila on vain 16 astetta (se on kyllä allekirjoittaneelle liian vähän). Silloin tarvitaan lämpöpullo lämmittämään sänky lämpimäksi. Talvisinkin tuuletetaan pitämällä ikkunaa auki jonkin aikaa. Kesällä (koska keskipäivän aurinko paistaa täysiä) pitää hieman kikkailla että saadaan huone pysymään mahdollisimman viileänä. Ikkuna on ollut (tietenkin) koko yön auki, pidän ikkunaa auki niin kauan kuin mahdollista (ennen kuin aurinko alkaa tosissaan paistamaan). Sitten laitan ikkunan kiinni ja ikkunarullat alas. Erittäin kuumana päivänä huoneen lämpö voi olla jopa 25 astetta. Ja auta armias jos on unohtunut laittaa ikkunat ja luukut kiinni, sitten on niin kuuma ettei pysty nukkua. Nukkumaan mennessä avataan ikkuna ja luukku ja silloin tulee hieman raikasta ilmaa sisälle. Joskus on mielettömän kuuma niin laitetaan tuuletin päälle, muttei ikinä anneta sen olla koko yötä päällä.


Olisikin kiva kuulla oletko sinä tuonut asuinmaahasi suomalaiset peitot, tyynyt ja lakanat vai oletko tottunut oman maasi tarjontaan? Tai kerro mitä muita hassuja eroja olet huomannut.



maanantai 28. elokuuta 2017

Sopivasti lihava



Oma itseni vai joku muu

Kun katson itseäni peilistä niin tunnen oloni ihan hyväksi. Mutta kun katson valokuvia itsestäni niin en tunnista itseäni niistä. Niin sitä se kymmenen kiloa ylipainoa teettää. Vaatteet eivät mahdu enää päälle tai ne näyttää päällä ihan kamalalta. Jotain tarttis tehdä? Eikä sillä ettenkö olisi tehnyt jostain syystä (ehkäpä tämä ikä?) niin pitää tehdä enemmän ja kunnolla että saa jotain tuloksia aikaan.

Saa olla onnellinen

Tietenkin saan olla tyytyväinen että olen terve, Kimi on terve, monet sanovat että se on pääasia. No niinhän se onkin mutta entäs kun en tunne oloani hyväksi? Ahdistaa kun vaatteet ovat kutistuneet omituisesti. Vanhat housut ei mene reisiä pidemmälle, paidat puristavat oudoista kohdista. Aarrgghh!






Niin miten tähän on tultu

Ehkäpä se ikä, raskaus ja hidas aineenvaihdunta. Isäkin kysyi minulta että mistä ne on tullut? Vastasin että ei ne mistään ole tullut, ne ovat jääneet. Noh, täytyy myöntää että viime kesänä olin paremmassa kunnossa kuin nyt? Monet kertovat kuinka eivät liho raskausaikana, yksi kaveri taisi sanoa että oli laihtunut? Siis mitä? Miten se on fysiologisesti mahdollista? Noh, tiesin jo ennen raskautta että minusta tulee pyöreä kuin pallo. Sitä en vain osannut arvata että raskauden jälkeen pitää olla myös tarkkana. Varsinkin kun monet kertoivat että imetys auttaa laihtumaan. Yeah right, eipä taasen minun kohdalla.

Raskausaika

Täytyy myöntää etten raskausaikana uskaltanut oikein muuta urheilua tehdä kuin kävellä ja uida. Pari kertaa kävin lumikenkäilemässä ja hiihtämässä, lihaskuntoa tein silloin tällöin. Jälkiviisaana voin sanoa että olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta minkäs teet? Myöhäistä kun on jo lörtsyt housuissa.






Synnytyksen jälkeen

Keisarinleikkauksen jälkeen piti ottaa pitkään rauhallisesti. Tai näin kaikki neuvoivat että parempi antaa haavan kunnolla parantua. Se olikin hyvä neuvo, ettei vain tule mitään takapakkeja. Viime loppusyksynä vaunukävelylenkit loppuivat kun aloin opettamaan Kimiä nukkumaan päiväunia omaan sänkyyn, sen jälkeen kävelylenkit jäivät vähille. Ei vaan huvittanut kun olin aikaisemmin joutunut kävelemään jopa kolme kertaa päivässä että sain Kimin nukkumaan. Plaah.

Entäs sitten

Olen kuullut tänä kesänä ja keväänä PALJON kommentteja että "onko jo toinen tulossa"? "Koska on laskettuaika"? "Saanko onnitella"? "Ai et ole? No kyllä se siitä". Olen koittanut ottaa kommentit huumorilla, joskus toinen osapuoli menee hämilleen ja nolostuu kommentistaan. Voi voi.






Mitäs sitten

Tästä eteenpäin on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. Eli tiukkaa kuntoilua eikä enää herkkuja tai ainakaan joka päivä!! Ennen raskautta olin puolitoista vuotta ilman lisättyä sokeria ja uskon että se onnistuu kunhan vain olen tosissani. Edellisellä kerralla laihduin viisi kiloa ja olo oli ihan mahtava. Vatsaongelmat olivat tiessään ja painokin laski ihan itsessään. Valkoinen sokeri on ihan pahin huume mitä maan päällä on. Onneksi Saksan karkit/suklaat ei maistu niin hyville kuin Suomen herkut.


Niiskuneidin ajatus

Niiskuneiti on sanonut että "En ole lihava, olen täyteläinen". Tästä lauseesta pitäisi ottaa oppia ja toteuttaa sitä. Ihan oikeasti, se miten kannat itseäsi on se tärkein. Vaikka se  piru olkapäillä sanoisi jotain muuta. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

perjantai 25. elokuuta 2017

Juhlavuoden sukat Saksan suomalaisille vauvoille

Katri Schneider perusti meille Saksan suomalaisille innokkaille kutojille oman FB-ryhmän tammikuun lopussa. Tarkoituksena on kutoa jokaiselle Saksassa syntyneelle suomalaiselle SUOMI 100 Juhlavuoden pienet villasukat. Minäkin tästä innostuin ja olen neljä paria sukkia lähettänyt eteenpäin. Näistä neljästä kolmet menivätkin tähän Itävaltaan ihan lähelle meitä, tuleville suomi-koululaisille. Katri vastasi muutamaan minua mieltä askarruttavaan kysymykseen. Kiitos Katri haastattelusta.





Mistä sait idean että Suomen saksalaiset vauvat tarvitsevat myös juhlavuoden villasukat?

- Olin neulonut jo Suomen projektin nimissä näitä sukkia ja lähetin niitä Seinäjoelle menevään osoitteeseen. Jossain vaiheessa mielessäni kävi ajatus, että mahtavatkohan Saksan Suomi- vauvat saada sukkia lainkaan. Siitä oli enää lyhyt yhteys FB: n Suomalaiset Saksassa ryhmään ja siitä se lähti. 

Projekti on ollut meneillään jo reilu puolisen vuotta, kuinka monet sukat ovat löytäneet jo perille?

-Toivomme kovasti kaikkien sukkien löytäneen perille. Monista lähetetyistä sukista emme ole saaneet tietoa, onko vastaanottaja tavoitettu. Lähetettyjä tai muuten eteenpäin välitettyjä sukkapareja on tällä hetkellä reilut 120 paria. 





Kuinka monet sukat olet itse kutonut?

- Oh, en ole laskenut ollenkaan. Suomeen meni ensin ehkä kymmenkunta paria, lähetin myös Amsterdamin merimieskirkon  ja sikäläisen suomalaisen kirkon edustajalle vajaan 20 paria sukkia. Saksaan menevien sukkien kanssa olen pyrkinyt antamaan etusijan muille, sillä innokkaita neulojia on ollut paljon. Itse olen keskittynyt enemmän tähän välitystoimintaan. Ehkä 5-10 sukkaparia olen Saksaan neulonut. 

Kuinka monta innokasta kutojaa on ilmoittautunut?

-Ilmoittauneita oli alkujaan yli 30. Heistä aktiivisia on on ollut noin 20. 


Oliko niin että myös Saksalaiset vauvat joiden vanhemmat ovat suuria Suomi-faneja saavat myös kyseiset sukat?

-Kyllä heillekin sukat lupasimme. Tosin rajoituksena oli aina se, että "oikeat" suomalaistaustauset menevät aina edelle. 
Eikä näitä "henkisesti suomalaisia" vauvoja tainnut ilmoittautua kuin kolme kappaletta. 


Entä muualla ulkomailla asuvat? (Miten oliko tästä sovittu mitään? lähetyskuluja vastaan tms kudottaisiin myös muualle?)

-Lähetimme muutamia sukkia mm. USA: han. Silloin lähetyskulujen kanssa se jäi vastaanottajan ja neulojan kanssa sovittavaksi asiaksi. Sikäläiset Suomi- siskot olivatkin sen verran aikaansaavaa porukkaa, että laittoivat puikot neulomaan ja neuloivat sukkien lisäksi vielä myssyt Suomi- vauvoille. 


Muistelen että kirjoitit että aiot hakea Sponsoreita. Saatiinko sponsorointi apua suomalaisilta firmoilta? 

-Muutamille tästä projektista kirjoitin ja kysyin sponsorointia. Nimenomaan FB:ssa ja netissä suomalaisia tuotteita myyville liikkeille. Sen lisäksi, että toivottelivat hyvää jatkoa kivalle projektille, ei ole minkäänlaisia sponsorointisummia kuulunut. Tästä olin kyllä itse hieman yllättynyt ja pettynyt. Kyseessä kun olisi ollut ihan 10- 20 Euron summat tai postimerkkisponssaukset. 

Puhetta oli että voisiko sukkia myydä esim jotkut olivat näin ehdottaneet että sukkia laitettaisiin erikokoisina myyntiin.


- Tämän oman FB- ryhmämme sääntöjen vastaista on myydä näitä sukkia. Se käy ilmi ryhmän säännöissä. Tämä on puhtaasti vapaaehtoinen projekti ja jos joku on todellakin lähtenyt hinnoittelemaan sukkia (postikulujen lisäksi) on siinä tapauksessa toiminut ryhmän sääntöjä vastaan. 
Me neulomme hyväntekeväisyyteen ja saamme käyttää sitä myöten muiden ohjeita. (Myytäviin sukkiin on oltava tekijänoikeudet yms. kunnossa.)


Mitä haluat sanoa kaikille vapaaehtoisille kutojille?

-Olen mahdottoman kiitollinen, miten paljon teitä ilmoittautuneita on!!! Lämpimät kiitokset myös tätä kautta kaikille. 


Onko sinulla tietoa miten Suomen päässä on mennyt? Onko kaikille vauvoille nyt saatu sukat vai onko siellä vielä puutteita?

-Suomen sukkakiintiö (65 000 sukkaparia) taisi tulla täyteen jo huhtikuussa. Päinvastoin he ovat sieltä tarjonneet apua tänne suuntaan. 

 Me Saksan kutojathan voitaisiin lähettää myös Suomeen jos tarve vaatii, eikö?

-Suomeen meidän tuskin tarvitsee enää näitä sinivalkoisia 100- vuotissukkia lähetellä, mutta monenlaisia projekteja on meneillään. Itse olen neulonut Afrikkaan vastasyntyneille meneviä nuttuja, villasukkia psyykkisesti sairaille nuorille joulupakettiin, villasukkia vanhainkotiin, kuten myös sytomyssyjä syöpäsairaille sytostaattipotilaille jne... 

Projekteja riittää ja toivottavasti innostuneita osanottajia myös näihin muihin projekteihin. En lähde mitään erityistä tähän nimeämään, sillä niitä jokainen löytää googlettamalla. 

Toisin sanoen tämä sukkaprojekti on hyvin toteutettu niin Suomessa kuin Saksassakin. Kiitos kaikille innokkaille neulojille.









Kaikki tapahtuu kutojan omasta rahapussista, langat sekä postimaksut. Ei se iso investointi ole mutta jos useammatkin sukat kudot niin voihan se tuntua. Tärkeintä tässä on kuitenkin saada hyvä mieli niin kutojalle kuin saajalle. Varsinkin vauvalle muisto satavuotiaasta Suomesta ja jonka kunniaksi me käsityöläiset kudomme.

Ohjeet olivat selkeät lankojen väri tulee olla sinistä ja valkoista. Malli on/oli jokaisen neulojan päätettävissä. Mukaan liitettiin pieni lappu josta ilmenee langankoostumus ja pesuohjeet. Eläintalouksien sukat piti laittaa pariksi päiväksi pussissa pakkaseen.

Kiitos Katri että otit härkää sarvista, perustit FB-ryhmän ja toteutus on tapahtunut mielestäni hienosti. Kiitos Katri. Harmi vain kun ehkä kaikki eivät ole saaneet tietoa tästä ryhmästä. Joten vielä kerkeää ilmoittamaan jos vauvan laskettu aika on tämän vuoden puolella. Tai vauva on jo syntynyt etkä ole vielä saanut sukkia. 

Ota yhteyttä. 
FB-ryhmä: Juhlavuoden sukat Saksan suomalaisille vauvoille tai sähköposti: suomi100sukat@gmail.com 





tiistai 22. elokuuta 2017

Uudet tuulet puhaltavat

Minulla alkaa huomenna työt tai no ainakin kokeilupäivä jonka jälkeen katsotaan onko minusta siihen työhön ja/tai haluanko jäädä siihen paikkaan. Jänniä hetkiä on siis luvassa huomenna. 






Ravintola- ja hotelli-alalla on tällä alueella helppo saada töitä, tai ainakin siltä vaikuttaa. Näin ei kuitenkaan ollut viisi vuotta sitten kun etsin työpaikkaa, ajat ovat näköjään muuttuneet. Hain töitä niin että kävelin eilen naapurihotelliin ja sanoin että olin kuullut (lukenut) että he hakevat työntekijöitä. Esittelin reippaasti itseni, kerroin että olen kokki ja vastaanottovirkaijlija ja mitä kaikkea. En tiedä oliko seuraava keskustelu, haastattelu vai mikä mutta sovittiin että tulen sitä seuraavana aamuna töihin kokeilemaan. 


Alustavasti oli puhetta että tekisin ainakin yhden päivän viikossa aamiasvuoron, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Luultavasti työnkuvaani kuuluisi myös huoneiden siivousta, ei ehkä lempihommaa mutta tarvittaessa teen kaikkea. Työnimikkeeni olisi jokapaikanhöylä eli Mädchen für alles. Paikka olisi ideaali, lähellä kotia, ei mene aikaa turhaan matkusteluun. Asiakkaat/asukkaat ovat yleensä aina hyvällä tuulella. Voi että en malta odottaa. Hotellissa työskentelystä olen aina tykännyt.


Tekisin nyt alkuun vain pari päivää viikossa töitä. Oma (ja Jumi, riippuen työajoista) on luvannut katsoa Kimiä sillä aikaa kun olen töissä. Niin ei tarvitse Kimiä laittaa mihinkään hoitoon. Aivan mahtavaa. Aion tehdä työni minijobin kautta eli saan tienata maximissaan 450€ kuukaudessa, josta ei tarvitse maksaa veroja. Tästä palkasta ei makseta myöskään sairausvakuutus-ja/tai eläkemaksuja, mutta ei se haittaa koska minulla on vielä työsopimus edellisen työnantajani kanssa ja heidän kautta maksetaan ne muut maksut. Tuntipalkka sovitaan työantajan kanssa, vinkki älä lähde liian alhaisella mukaan.


Olen ollut töissä viimeksi melkein kaksi vuotta sitten, sain töistä työkiellon koska olin raskaana ja raskaassa keittiötyössä. Mikä oli aivan mahtava etu Saksan valtiolta ja omalta työnantajaltani. Sain olla raskaana ihan rauhassa eikä ollut mitään stressiä. 


Nyt vain hieman jännittää se kun edellisessä työpaikassa työilmapiiri ja muutenkin työkulttuurierot olivat niin kovin isot. Että miten käy tällaisessä pienessä yksikössä? Toivoisin että työnantajapariskunta olisivat rentoja (muttei liian) mutta jämptejä. Varmasti parin kerran jälkeen pystyy jo näkemään että minkälaisia he ovat. Toivon myös että he ovat ammattilaisia eivätkä sorru aloittelijoiden virheisiin. Heillä on ilmeisesti monen vuoden hotellikokemukset mutta yksityisyrittäjinä ovat noviiseja. Saas nähdä miten se toimii käytännössä. 


Elämme jännittäviä aikoja.

P.s. Lupaan raportoida miten kävi.

lauantai 19. elokuuta 2017

Meidän suht normaali viikko

Tervetuloa seuraamaan meidän yhden viikon elämää. Sääkin vaihtelee niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä. Tämä on toisin sanoen ollut harvinainen viikko, meillä oli Jumin sisko lapsineen kylässä ja heidän jälkeen tulivat vielä rakkaat vieraat Suomesta. Plus että Jumi oli vapaalla maanantain ja tiistain. Oli leikkitreffejä, pyörälenkkejä, sauna- ja grilli-iltaa. Ei pöllömpää ollenkaan. Miinuksena sanoisin Kimin sairastumisen, mutta minkäs teet.


Torstai-aamun maisemaa, masentavaa.


Torstai

Minä heräsin hieman seitsemän jälkeen, laitoin puurot tulille ja kerkesin sen puuronkin syödä ennen kuin Kimi heräsi vähän ennen yhdeksää (luksusta). Tälle päivälle sovittua ohjelmaa on että on Grabbelgruppen tapaaminen iltapäivällä. Jumin sisko puhui että haluaisi tulla minun vaatekaapille kirpputorille. Joten ei kun tuumasta toimeen, kaapit tyhjiksi. Sain myytyä ison kassillisen vaatteita viidelläkympillä ja vaatehuone on siistimpi pitkään aikaan (kts. kuva). Minulla on jostain syystä ollut aamusta lähtien todella hyvä fiilis. Ehkä osittain johtuen siitä että meillä kävi eilen Ulla (kyllä, suomalainen) kahden pojan kanssa kyläilemässä ja siitä että on Jumin sisko lapsineen käymässä (lue:on koko ajan jotain actionia). 


Ai miten niin tykkään pinkistä?



Koko päivän satoi vettä ja ilma oli masentava, mutta ihan täydellinen sisähommia ajatellen. Olinkin mahdottoman reipas ja täyttelin maustepurkkeja (huomasinkin että sitruunapippuri on loppumassa joten pyysin seuraavia kylävieraita Suomesta tuomaan sitä). Kimikin auttoi mahdollisuuksien mukaan eteiskaapin tyhjennyksessä, se ei ollut kuitenkaan päivän ohjelmassa eikä äiti tykännyt siitä yhtään. Lounaan jälkeen otettiin pikku tirsat, Kimi nukkui jopa puoli kolmeen. Kolmelta olisi alkanut taaperoryhmän tapaaminen mutta ei sinne sitten taaskaan keretty. Aloitin paistamaan banaanilettuja ja kolmen jälkeen niitä mussuteltiin. Jostain syystä Kimi ei niistä enää tykkännyt? Outoa ennen söi niitä vaikka kuinka monta. Jumi tuli kotiin puoli neljä ja hetken kerkesi olla Kimin kanssa. Kunnes hänen piti lähteä (taas) kaveria auttamaan. 


Banaaniletut


Minä laitoin perunat kiehumaan (pyttipannua varten) ja Kimin kanssa leikittiin kunnes potut oli valmiita. Ilma oli edelleen surkea mutta kaipasin hieman raitista ilmaa. Ei muuta kuin sadevaatteet päälle ja ulos. Sateiseina ilmana on aina niin ihanan raikasta, minä tykkään. Hetken aikaa oltiin ulkona köpöttelemässä, tultiin sisälle. Kimille laitoin ruokaa perunaa ja kasviksia (joita olin aikasemmin päivällä tehnyt). Kimi meni alakertaan leikkimään serkkujen kanssa. Minä koitin tehdä jotain järkevää mutten tainnut saada mitään aikaiseksi (lue:netti auki). Kimi tuotiin yläkertaan ja tein iltapuuron valmiiksi. Mentiin kylpyyn, olin ajatellut että Kimi saisi kylpeä vaikka kuinka kauan (hahaa, toisin kävi). Herra ei edes suostunut istumaan ammeeseen kun halusi pois, mikä lie herralle tuli (taaperot, ota näistä selvää)?


Iltapuuro oli hieman lirua, joten äitillä meinasi palaa hihat sen syömisen kanssa. Puuroa oli meinaan joka paikassa. Joten lattia ja tuoli putsattiin jo ties kuinka monennen kerran tänään? Hampaiden pesukaan ei ole ollut viime aikoina ihan lempipuuhaa, joten sen kanssa jouduttiin hieman taistelemaan. Nukutus ei mennyt taaskaan ihan putkeen, herra siellä heilui ja puhua pulputti. Koitin poistumistaktiikkaa huonoin tuloksin, jouduin palaamaan lähtöpisteeseen aika monta kertaa. Vihdoin sain tehtyä pyttipannun ja söin yksin. Katselin vanhoja valokuvia kun etsin valokuvia, voi kun tuli ikävä niitä aikoja. Jumi tuli vasta klo puoli yksitoista kotiin, vaihdettiin parit sanat ja eikun nukkumaan.


Perjantai

Minä se taas nousin seitsemän jälkeen ylös, puurot tulille ja odottelin koska se Kimi herää. Just kun sain puurolautasen nenän eteen niin Kimi tuotiin keittiöön, täti oli kuullut että Kimi oli herännyt. Kimi ja serkku-tyttö leikkivät, kunnes Kimi huomasi että olisi puuroa tarjolla. Joten oman puuron kimppuun pääsin vasta sitten kun se oli ihan kylmää. Me oltiinkin aamutoimissa kuitenkin nopeita ja oltiin jo klo 9.22 matkalla kauppaan. Käytiin ensin KiK-halpiskaupassa ostamassa mulle uudet legginsit (edelliset kun harmittavasti hajosivat viime viikolla rullaluistelun lomassa). Sitten mentiin Penny-kauppaan josta nopeasti sain kerättyä (kerrankin listan mukaan) ostokset mukaan. Lihakaupasta ostin jauhelihaa ja leipomosta leipä mukaan. Klo 10.22 oltiinkin jo matkalla kotia päin. Kimi vaikutti nälkäiseltä, tein nopeasti jauhelihakastikeen (onneksi peruna oli jo keitetty). Herralle ei tuntunut ruoka oikein maistuvan, ruokaa oli enemmän lattialla ja pöydässä kuin masussa. Herra oli kuitenkin todella kärttyinen ja syliin otettuani huomasin että kaverihan meinaa nukahtaa. Joten vein omaan sänkyyn nukkumaan, itseäkin hieman väsytti joten ei kun unta palloon. 


Tää on välillä niin tätä.



Yhden jälkeen alkoi kuulumaan Kimin huutelua huoneesta, siellä hieman köllittiin ja huoneesta tultiin pois puoli kahden jälkeen. Välipalaa naamariin ja sitten Kimi tahtoi taas mennä leikkimään serkku-tytön kanssa. Ei haitannut, mä tein jauhelihasta pyöryköitä ja patukoita sekä valmistelin iltaruokaa. 


Jumi tulikin aikaisin töistä heti kolmen jälkeen, keitin teet ja tarjosin pullaa. Eilen oltiin sovittu että Jumi olisi illan Kimin kanssa että minä voisin tehdä jotain urheilua. Noooh, hyvin suunniteltu, mutta Jumin kaveri tarvitsi apua. Kuulemma betonikuorma tulee klo 16 joten se siitä sitten. Kimi lähti serkun ja Oman kanssa ulos ja minä jäin hetkeksi kirjoittamaan ja juomaan teetä. Olin juuri ajatellut rahdata ahteri ulos kun havahdun siihen että kaksi täyttä kurkkua huutavaa taaperoa on eteisessä. Oma siellä koittaa saada molempia rauhoitettua, huonoin tuloksin. Menen apuun ja hetken päästä molemmat syövät hiljaa ja nätisti Oman tekemää omenasosetta. Kaikki oli taas hyvin. 


Päätettiin sateesta huolimatta lähteä kävelylenkille, toinen selkäreppuun ja toinen Kraxeniin. Vajaan tunnin kävelylenkki teki hyvää ja isompi taapero nukahti (ei hitsi). Taas ruokaa naamaan (äitille) mutta Kimille ei maittanut vaan hinkui alakertaan leikkimään serkkujen ja naapurinpojan kanssa. Kimi ei kauaa viihtynyt alhaalla ja tuli ihan rättiväsyneenä takaisin. Kello oli vasta vähän yli kuusi mutta katsoin paremmaksi vaihtaa Kimille nopeasti yöpuvun, puuro ei herralle maistunut. Aloin ihmettelemään että mikäs on hätänä ja selvishän se otsa tai itseasiassa koko pää oli ihan kuuma. Kimi melkein nukahti syliin ja kannoin taas omaan sänkyyn. Ajattelin että tämäpä selittää ettei Kimi ole pariin päivään syönyt paljoa mitään ja päivällä kans nukahti yllättäen. Keitin teetä ja odottelin mitä tuleman pitää. 


Kymmenen jälkeen alkoi kuulua huoneesta itkua, itkua joka ei meinannut loppua. Koitin kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput. Kimi oli sen verran itkuinen että päädyin laittamaan särkylääke supon. Yhdessä köllittiin sängyssä ja hän nukahtikin hyvin nopeasti. Ainut että minun piti tulla sammuttamaan valot, televisio ja tietokone. Kello yhdentoista jälkeen Kimi heräsi toistamiseen ja särkylääke oli tehnyt tehtävänsä, Kimi oli pirteä kuin peipponen. Ei muuta kuin Kimi kainaloon ja toivoin että rauhoittuisi ja nukahtaisi pian. Näin me nukuttiin aamuun asti. Kimi nukkui hyvin äiti ei niinkään, sänky oli kova ja Kimi pyöri sängyssä niin että löi päätä sängynpäätyyn.

Lauantai

Aamulla koitin nousta hiljalleen Kimin vierestä, mulla oli edellisen päivän vaatteet päällä kun en sitten ollut kerennyt vaihtaa vaatteita. Kello oli 7.50 ja Kimi havahtui heti kun nousin sängystä. Jumikin oli tullut myöhään yöllä kotiin ja vein Kimin meidän sänkyyn että pääsen rauhassa vessaan. Aamupuuro Kimille ja itselleni tein juustomunakkaan. Jumi hoiti sitten Kimin aamutoimet ja puki päälle. Minä koitin vähän järjestellä paikkoja aamupalan jälkeen, meille oli tulossa leikkivieraita kulkaas ihan Singaporesta Shangaista asti. Magdalena ja Martin Madeleiniin ja Marloniin tutustuttiin viime syksynä kun he olivat täällä lomalla. Marlonin mummi asuu meidän naapurustossa ja he käyvät täällä usein. Kimi oli hieman kärttyinen ja leikkiminen ei oikein sujunut, olisi halunnut olla vain isin sylissä. Yhdentoista aikoihin he lähtivät kun Kimi alkoi olla nälkäinen. Ruoka ei kuitenkaan maistunut vaan oli valmis nukkumaan. Jumi meni Kimin kanssa lepäilemään. Minä menin sohvalle makoilemaan (olin jostain syystä ihan poikki) ja juttelin äitini kanssa varmaan tunnin verran? Olisin halunnut ottaa tirsat mutten kerennyt, lounas olikin valmis. Schnitzeliä, uuniperunoita ja salaattia oli anoppi tehnyt ruuaksi meille kaikille. Nam nam!


Jumi lähti kiipeilemään siskonsa ja siskon poikien kanssa kahden aikoihin. Minä ja anoppi lähdettiin kärrylenkille pienempien kanssa. Toiveena oli että molemmat nukkuisivat hieman. Serkkutyttö nukahti melkein heti ja nukkui koko reilun tunnin mitä käveltiin. Kimi oli hereillä koko ajan ja katseli maisemia. Lapset ja Oma jäi ulos, ei ollut mikään lämmin, kylmyys iski luihin ja ytimiin. Tein nopeasti minulle ja Kimille Smoothiet. Sen jälkeen minä kävin nopeasti Lindenbergissä hakemassa valokuvat DM:stä. Sen jälkeen keitin meille teetä ja serkkutytölle oli tarjolla muumikeksejä. Muu porukka tulikin kiipeilemästä takaisin ja alhaalla anopin luona oli kakkukahvit. Minä kieltäydyin kakusta ja teestä (olinhan just juonut teetä ja kakkuja en nyt aio enää syödä). 




Olin aikaisemmin päivällä sanonut Jumille että haluaisin mennä uimaan illemmalla, mutta mieleni olikin taas muuttunut. Jumi sanoi että lähde sauvakävelemään, aluksi ei huvittanut yhtään. Olinhan jo ollut kävelyllä. Päätin kuitenkin lähteä, musat korviin ja suurimman osan matkasta juoksin (jee, hyvä minä). Tein matkan varrella lihaskuntoliikkeitä jokaisen penkin kohdalla. Lenkki ei ollut kuin vajaa viisi kilometriä mutta välillä siinä mennään melkein pystysuoraa mäkeä ylös ne kohdat vedin kävellen sauvojen kanssa. Korkeuseroa reitille tuli suunnilleen 193 metriä. Bonuksena kävin vielä Martishöhen huipulla katselemassa ihanaa maisemaa. Pihalla tein vielä kylkilihaskunnon painon kanssa ja venyttelin (wow). 


Kimi olikin menossa jo nukkumaan ja kuume oli noussut (niin aikaisemmin päivällä selvisi että Kimillä onkin vihurirokko eli röteln, pientä punaista pilkkua oli ilmestynyt koko kehoon). Aikaisemmin päivällä piti ilmoittaa meidän kylävieraille ja varoittaa että näin ovat voineet saada tartunnan. Kimi on rokotettu kyseistä rokkoa vastaan ja se taisi nyt tulla hieman laimeampana. Jumi oli tehnyt tomaatti-juustosalaatin ja syötiin edellispäivän parsakaali-maissipaistos pois. Sen jälkeen röhnötettiin sohvalla, Jumi selaili nettiä ja minä koitin katsoa outoa leffaa josta en tajunnut mitään. Vähän ennen klo 23 minä siirryin omaan sänkyyn. Kimi nukkui yön ihan hyvin (tai siis niin että minä en ollut kuullut mitään Jumi oli kuitenkin käynyt Kimiä katsomassa).

Sunnuntai

Kimi taisi herätä vähän jälkeen seitsemän, Jumi meni lastenhuoneeseen Kimiä rauhoittelemaan. Minä käänsin vain kylkeä, olin jotenkin edelleen ihan poikki. Klo 7.50 päätin kuitenkin nousta ja laitoin tietenkin puuron tulille. Menin lastenhuoneeseen köllöttelemään Jumin kanssa, Kimi oli ihan villinä, rämpytteli valoja ja hyppi sängyssä. Mikä ihana sunnuntaiaamu. Mentiin yhdessä aamupalalle, Kimi söi puuroa, minä söin juustomunakkaan ja Jumi söi pullan jämät voin ja hunajan kanssa?! Minä sain luvan tulla kirjoittelemaan ja Jumi hoiti Kimiä. Serkkutyttökin oli tullut ylös leikkimään Kimin kanssa. Tänään olisi Hoffestit eli maatilamarkkinat, jossa olisi ruokaa, juomaa ja musiikkia. Ainut vain että me ei menty koska se vihurirokko, ei viitsitty mennä jos siellä on vaikka raskaanaolevia. Anoppi oli taas kokannut joten ei tarvinnut ruuasta murehtia. Minä se vain kirjoittelin, etsin kuvia ja valmistelin tulevia kirjoituksia. 

Ruuan jälkeen juttelin hyvän ystävän kanssa, hän on tulossa tänne kaverinsa kanssa syyskuussa. Joten ei ole enää pitkä aika. Jumi oli koko ajan Kimin kanssa, Kimiä ei väsyttänyt näytti olevan elämänsä kunnossa. Jossain vaiheessa Jumi yritti laittaa Kimiä nukkumaan mutta ei siitä mitään tullut. Puhelun jälkeen kuulin kun joku huhuili alhaalta, anoppi se siellä huuteli. Toinen serkkupojista oli tippunut jostain (siellä festeillä) ja lyönyt päänsä. He lähtivät käymään sairaalassa. Me nautiskeltiin hyvästä ilmasta, monen päivän jälkeen oli taas yht'äkkiä kesä. Sateesta ja surkeasta ilmasta ei ollut tietoakaan.


Neljän aikoihin tulin sisälle tekemään smoothien itselleni ja keitin teetä. Kimi söi myös smoothien ja jotain naksuja. Meillä on ollut ihana LAZY SUNDAY kun ei oikeen mihinkään voitu lähteä. Tällaiset päivät tekee hyvää. Löysäiltiin vaikka kuinka pitkään, kunnes hieman ennen seitsemää lähdin rullaluistelemaan Jumin siskon kanssa. Oltiin sillä reissulla puoltoista tuntia, ihanaa oli. Kotiin tullessani laitoin saunan päälle, söin tonnikalaa ja raejuustoa. Pari tuntia oltiin alhaalla saunomassa vain naisten kesken. Kyllä uni olisi maittanut, Kimi vain päätti toisin. Hän itkeskeli vähän ennen kahtatoista ja niin äidin piti mennä Kimin viereen nukkumaan.





Maanantai

Kimin kanssa herättiin seitsemän jälkeen. Puurot hellalle (ei sanoinkuvannollisesti tällä kertaa) ja kahdeksan aikoihin syötiin aamupala. Itse en pystynyt koko annosta syömään, outoa. Jumi työskenteli hetken meidän parvekkeella, se kun on ollut työmaana jo reilu kaksi vuotta. Kimi oli hyvällä tuulella ottaen huomioon että oli vielä ihan pilkullinen. Minä koitin hieman kirjoitella, ei vaan tullut mitään kun Kimi oli niin innoissaan. Me siirryttiin Kimin kanssa ulos, koska muutkin olivat ulkona. Jumi oli siirtynyt työskentelemään ulos ja teki sellaista pientä porttia. Tai siihen piti laittaa saranat ja lukkosysteemi. Kello yhdentoista jälkeen tultiin sisälle ja Kimi söi minun tekemiä bataattivohveleita ja kesäkurpitsa-porkkanamuffinseja todella hyvällä ruokahalulla (jee, pari päivää oli syönyt niin huonosti). Jumi tuli samoihin aikoihin sisälle ja alkoi tekemään meille ruokaa. Jee, ihan luksusta, olin ajatellut tehdä vain salaattia. 


Grilli-ilta


Kimi meni suht nätisti nukkumaan ja niin minuakin alkoi väsyttää. Otettiin sitten reilun tunnin tirsat. Koko iltapäivä ja ilta oltiin ulkona. Käytiin jossain vaiheessa keräämässä nokkosia. Otin niistä nokkosista talteen ne "kukinnot" ne ovat kunnon proteiinipommi. Kuivattelin niitä sanomalehden päällä pari päivää. Koska illalla grillattiin ja Jumin sisko perheineen oli viimeistä iltaa, niin jouduin jättämään minun TABATA-tunnin väliin. Yhyy, mutta vietettiin mukava ilta. En tiedä koska nähdään heitä taas seuraavan kerran, luultavasti jouluna. Vein Kimin jossain vaiheessa nukkumaan ja hän jäi ihan itsekseen nukahtamaan. Sitä vähän ihmettelivät että miten hänet voi niin vain jättää. Sanoin että tätä on nyt monta kuukautta harjoiteltu. Ilta pimeni hyvin nopeasti ja kirkas tähtitaivas oli aivan mahtava. Minä näin jopa yhden tähdenlennon ja kyllä toivoin samantien yhtä asiaa.


Tiistai

Jumi meni Kimin huoneeseen aamusella joten minä sain nousta rauhassa ylös hieman ennen kahdeksaa. Syötiin aamupala, minä olisi halunnut julkaista yhden blogipostauksen. Siitä ei vain meinannut tulla yhtään mitään. Läppäri ja netti eivät olleet yhteistyöhaluisia ja niin se kirjoitus sitten jäi julkaisematta. Päätetiin lähteä perheen kesken pyöräilylenkille vaikka jostain syystä olin hieman vastahakoinen. Ohjeeksi olin sanonut että mennään jonnekkin missä on tasaista, ei huvittanut polkea ylämäkiä. Ennen lähtöä hyvästeltiin Jumin sisko perheineen, nyt taloon tuli taas hiljaista. Mutta vain hetkeksi.


Hengelesweiher

Ajettiin auton kanssa Maiernhöfeniin ja fillaroitiin Isnyyn. Isnyssä olikin Allgäu-tag ja menoa ja meininkiä oli niin että mietittiin että missä oikeen on tilaa syödä. Löydettiin kiva panimoravintola (niitä meillä päin riittää) ja syötiin ulkosalla kun oli niin ihana ilma. Jatkettiin matkaa, Kimi taisi nukahtaa aika pian. Minulle tuli mahaongelmia, ei olisi pitänyt syödä sitä patonkia. Fillaroitiin vain 20 kilometriä mutta oli se sentäs parempi kuin ei mitään. Kotimatkalla Jumi keksi että jäisi Kimin kanssa pois kyydistä ja kävelisivät kotiin. Minulle se sopi oikein hyvin. Sain hetken huilata riippukeinussa ja lukea kirjaa. 



Viiden jälkeen oli pakko repiä itseni pois riippukeinusta, piti meinaan siivota. Huomenna tulee vieraita Suomesta, se on aina niin kivaa kun joku tulee meitä moikkaamaan. Suomessa ollessa ei kerkeä kunnolla nauttia toisten seurasta. Siivouspuuhissa meni seitsemään asti ja Jumi laittoi Kimin pehkuihin. Tein itselleni hieman iltapalaa ja jes sen jälkeen pääsin sohvalle. Läppäri sylissä kirjoittelin tätäkin tekstiä ja katsoin samalla telkkarista elokuvaa. Jumikin oli tullut sohvalle vihdoin samaan aikaan. Ukonilmakin hieman välkkyy ja jytisee taustalla, mutta on kuitenkin todella lämmin.


Keskiviikko

Herättiin tänäkin aamuna samoihin aikoihin kuin muina aamuina. Meille oli tulossa vieraita Suomesta joten käytiin aamusella Kimin kanssa Weilerissa Kaupassa. Oltiin takaisin klo yksitoista ja sitten syötiin lounasta. Kimin laitoin nukkumaan klo 12 aikoihin että kerkee nukkua ennen kuin haetaan kylävieraat juna-asemalta Oberstaufenista (10 km:n päästä) kello 14. Kimi heräsi sopivasti klo 13.30 joten olimme ajoissa heitä vastassa. Ajettiin saman tien Itävallan puolelle Sulzbergiin syömään. Kimin piti saada välipalaa ja minä söin jäätelöannoksen suomivieraiden kunniaksi. 


Banana split


Esittelin meidän talon sekä kellarikerroksessa olevan saunan. Olemme tehneet kolme vuotta remonttia ja vihdoin alkaa loppu häämöttämään. Tai no omakotitalossa asuminenhan on ikuista remontoimista. Olin anonut vapaaillan ja kotiäidin vapaailta alkoi puoli seitsemältä kun Jumi saapui kotiin. Kylällä oli heimatabend, eli kansantanssia, syömistä ja juomista (vain olutta). Pääsin viettämään vapaailtaa suomea höpöttäen, ihan parasta. Iltamme jatkui vielä meidän paikallisessa kantispöydässä. Pöydässä kuultiin suomea, tanskaa, saksaa ja allgäuta, varsinainen kielten sekametelisoppa. Oli mahtava ilta ystävien kanssa ja kyllä taas jaksaa (tai ainakin pari päivää).

Että ihan tavallista elämää täällä eletään. Terkkuja kaikille.