maanantai 19. helmikuuta 2018

Pieni penkkiurheilija



PyeongChangin Olympialalaisia ollaan saatu seurata jo reilun viikon ja täytyy sanoa että pieni penkkiurheilija on kuoriutunut minusta sekä pikkumiehestä eli Pimistä. Asiaa on avittanut se että viime viikolla alkuviikosta Pimi oli kipeä ja loppuviikosta minä. 

Perheen kanssa on aikoinaan seurattu hiihtoa, mäkihyppyä, jääkiekkoa, joten sieltä ne juuret tulee. Vaikka siinä yhdessä on vain katsottu televisiota niin jotenkin siinä ollaan kuitenkin tiiviisti yhdessä. Perheen yhteistä aikaa.





Minä innostun yleensä lajista kuin lajista ja vaikka ei suomalainen voittaisi tai olisi edes mukana kisassa ei sillä ole niin väliä. Muina vuosina en ole näin intensiivisesti voinut seurata kisoja kun olen aina ollut töissä. Joten tämänkin takia on ihana olla kotona ja nauttia urheilu- ja olympiahuumasta.

Aamuyöstä en kuitenkaan ole jaksanut herätä, koska ei mitään sen kiinnostavampaa ole tullut. Saksa-Suomi jääkiekko-ottelukin oli aika varma Suomen voitto joten enpä jaksanut vaivautua.

Pimi ei ole aikaisemmin ollut kovin kova television tuijottelija. Paitsi nyt viime viikosta lähtien, herättyään hän osoittaa olohuoneen sohvaa ja sinnehän me olemme hetkeksi leiriytyneet. Ihana pieni hetki kun saamme nauttia toisten läheisyydestä, vaikkakin tuijotammekin televisiota.
   Olympialaiset menevät tunteisiin

Yksi aamu minut yllätti tunteenpurkaus, näin Saksaa edustaneen taitoluisteluparin esityksen. He voittivat olympiakultaa, enkä yhtään ihmettele. Niin kauniisti he esiintyivät ja kaikki hypyt meni nappiin. Melankolinen musiikki sopi jotenkin siihen aamuiseen tunnelmaan. Heidän onneaan ja onnistumista oli ilo seurata, vielä jälkeenkin päin ajateltuna se on ollut kaunein hetki näissä kisoissa.






Suomen mitalit

Olemme kuitenkin missanneet kaikki kolme tähän asti Suomeen tulleet mitalivoitot. Jotenkin emme juuri silloin ole olleet television ääressä. Toivotaan vielä monta mitalia ja niin että myös me päästäisiin ne näkemään ja nauttimaan mitalikahveet reaaliajassa.


Lajeja joita olemme erityisesti seuranneet 

Ampumahiihto, mielestäni siinä sattuu ja tapahtuu. Aina. Harmi vain ettei Kaisa Mäkäräinen pärjännyt sitten kuitenkaan. Ja tylsästi Laura Dahlmeier voitti kaksi kultamitalia. Olin kuitenkin onnellisen yllättynyt ruotsalaisen Öbergin puolesta. Ettei aina sama naama voita koko aikaa.

Hiihto, se on aina mielenkiintoista harmi että juuri ne kisat joita katsottiin niin ei suomalaiset pärjänneet. Mutta vielä on muutama kisa jäljellä. Hiihdosta onkin jo kaksi pronssia Krista Pärmäkoskelta. Jee, hyvä Krista. Varsinkin miesten sprinttikisa oli mielenkiintoista seurattavaa. Nuori norjalainen Kläbo joka voitti oli aivan ilmiömäinen juostessaan mäkeä ylös. Huh.

Kelkkailu, sitähän täällä Saksassa harrastetaan paljon joten sen takia sitä myös näytetään televisiosta koko ajan. Kelkkailua on niin monenlaista, lasketaan joko yksin, kaksin, kolmin tai neljin, miehet tai naiset ja mennään jalat edellä tai pää edellä. Jälkimmäinen näyttää niin hurjalta ettei minua saisi sitä ränniä alas.





Lumilautailu, sitäkin on slopestyleä, half pipea, big airia ja crossia. Kuitenkin Enni Rukajärven pronssilasku missattiin, se taisi tulla liian aikaisin aamulla. Hyvä Enni!! Harmittavasti Enni ei päässyt big airissa jatkoon.



Palkintojen jako

Yleensä palkintopallille päässeet ovat olleet onnellisia mutta niin ei ollut yhden japanilaisen kohdalla joka sai hopeaa. Ilmeisesti hän oli edelleen harmissaan kun hävisi kultamitalin. Sitä oli vain hieman nolo seurata kun hän ei voinut juhlia toista sijaansa. Oliko sitten kulttuurierot vai henkilöero vai mikä? Tiedä sitä?





Yhteisöllisyys

Ihana on ollut seurata muita urheilijoita jotka kannustavat niitä jotka eivät mitalisijoille ole päässeet. Esim. miesten 15 km:n hiihdon jumbosijan meksikolainen mies tuuletti kuin olisi voittanut kultaa. Saavutus sekin on että on päässyt edes kisoihin ja pääsee maaliin. Respektit myös niille kultamitalisteille jotka ovat reilusti käyneet kättelemässä jumbosijan urheilijat.

Knoppitietoa

Tiesitkö että suomalainen mies hiihti eri maan väreissä? Kyllä Suomesta kotoisin oleva Timo Grönlund edusti Boliviaa 15 km:n hiihdossa. Hän tuli maaliin 105. sijalle ja vain vajaa 10 minuuttia kärjestä jääneenä. Hyvä Timo!

Jännät hetket

Niitä on riittänyt niin suomalaisille kuin saksalaisille. Viimeksi eilen ampumahiihdossa ranskalainen voitti saksalaisen vain sentin erolla. Jännää kuin mikä.





Seuraa blogia

Olen myös seurannut suomaailmalaisen kisaraportteja paikan päältä. Ihanaa että joku jaksaa sieltä kirjoitella ja laitella kuvia. Hän on kirjoitellut miten tavallinen kisaturisti pärjää siellä. On ollut jonotusta jonon perään ja varsinkin väärissä jonoissa. Turistioppaatkaan eivät aina olleet oikeassa, mutta ystävällisesti ovat sitten kuskanneet kisaturistia. Kiitos Inka, on ollut ilo seurata kirjoituksiasi.




Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


lauantai 17. helmikuuta 2018

Funkenfeuer - Kokko joka tuo kevään, tai sit ei

Fasching eli karnevaaliajan jälkeen on aika odotella kevättä. Sunnuntaina (lauantaina) Aschermittwochin eli tuhkakeskiviikon jälkeen rakennetaan kukkulan laelle "Funken" eli kokko.






Silloin rakennetaan mahdollisimman iso KOKKO ja sen päälle asetetaan Funkenhexe eli noita. Noita on tehty oljista ja lumpuista. Tarina kertoo jos noita palaa nopeasti on talvikin nopeasti ohi jos taasen hitaasti niin talven loppuminenkin kestää hetken. Noidan sisälle on  laitettu ammuntapulveria, joka palaessaan paukkuu hauskasti. Tämä on perinteenä erityisesti Allgäussa ja Vorarlbergissa. Katsojat odottavat malttamattomana noidan räjähtämistä, jos noita räjähtää kunnolla se tuottaa onnea. Jos taasen kokko kaatuu/palaa ennen noidan räjähtämistä se tuottaa huonoa onnea.






Funken eli kokko rakennetaan joulukuusista, lavoista ja/tai muista jätepuista. Roskia tai muita jätteitä ei polteta, ympäristönsuojelemisen vuoksi. Kokon rakentaminen aloitetaan pari päivää ennen polttamista. Sitä vahditaan yötä myöten ettei naapurikylän kokon rakentajat tee tihutöitä niin ettei kokkoa saada palamaan. Silloin siihen kylään jää talvi pidemmäksi aikaa. Muutenkin kokon korkuudesta taistellaan naapuripitäjien kanssa. Kuka onkaan tänä vuonna rakentanut korkeimman Funkenin?





Oberreuten Funken on yleensä läpimitaltaan 14 metriä ja korkeudeltaan 10 metriä.







Funken sytytetään yleensä klo 19, kerran kävi niin ettei kokko meinannut syttyä. Vasta kello yhdeksän aikaan he saivat sen syttymään. Meidän kylän Funkenista vastaa Funkenclub Langenried, suurin osa nuoria miehiä. He kaikki kuuluvat myös vapaapalokuntaan, ehkä hyvä niin kun ollaan tulen kanssa tekemisissä. Tietävät ainakin miten sammuttaa, sytyttäminen kun ei aina tunnu onnistuvan. Usein kukkulan laella voi olla kova tuuli ja silloin saatetaan peruuttaa koko tilaisuus.





Funkenissa on tarjolla kaljaa (+muita virvokkeita), glühweinia, wienerlejä eli nakkeja, sämpylöitä ja Funkenküchleä eli "funkenpullaa". Funkenküchle joka maistuu muuten ihan tippaleivältä. Sitä kutsutaan myös nimellä Gezogene, Krapfen, Funkaküachle tai Pfosen. Tätä on Schwabenissa tarjoiltu Funkensunnuntaina, kotirouvat paistoivat kuumassa rasvassa niitä lapsille. Funkenküchle näyttää hieman viineriltä eli reunoilta paksumpi ja keskellä on ns. "ikkuna". Päälle on ripoteltu tomusokeria tai kanelisokeria.






Paikalla saattaa olla myös puhallinorkesteri soittamassa perinteistä musiikkia. Alla olevassa kuvassa olen ensi kertaa Funkenfeuerissa ja asusteesta voi hieman päätellä että vaatteet oli hieman väärä valinta. Ensinnäkin takista hajosi vetoketju (ja näköjään sateenvarjokin) ja saappaat piti heittää roskiin, koska kokon ympäristö oli ihan mudan peitossa. Muutenkin kaikki vaatteet haisi savulle, eikä tuuletus mitenkään auttanut. Nykyään olen ihan profi ja laitan kumisaappaat ja jonkun vanhan takin päälle. Ekana kertana näin sellaisia mudassa räpiköimisen mahtisuorituksia ja mutapainikaan ei ollut kaukana muutaman henkilön kohdalla.






Lähialueen Funkenit tänään lauantaina

Oberreute - Langenried klo 19
Sulzberg - Itävalta klo 20

Lähialueen Funkenit huomenna sunnuntaina

Oberreute - Vorderschweinhöf klo 19
Simmerberg klo 19.30
Ellhofen klo 18
Heimenkirch klo 19.30
Lindenberg klo 18
Röthenbach - Osterholz klo 16
Opfenbach klo 19.30
Maierhöfen - Reute klo 17
Grünenbach - Kirchweg klo 19
Gestratz - Horben klo 19
Ebratshofen klo 19


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


tiistai 13. helmikuuta 2018

Laskiaistiistai eli Fasnatziestag Oberstaufenissa



Viime torstaina alkoi karnevaaliaika Gumpiger donnerstagilla eli silloin naiset saivat tosiaan tehdä mitä halusivat. Leikata vaikka vastaantulevalta kravaatista palasen. Käy lukemassa miten meidän kylässä juhlittiin Weiberfaschingiä.






Mm. Kölnissä ja Mainzissa on isot karnevaalimeiningit. Osa siellä asuvista poistuvatkin paikalta kun eivät jaksa sitä hillumista ja ryyppäämistä. Jokaisessa kaupungissa taitaa olla hieman omat traditiot. Tutustuin tänä vuonna erityisesti Oberstaufenin karnevaalimeininkeihin.







Oberstaufenissa on tämä perinne ollut jo yli 300 vuotta. Välillä sitä miettii kuinka pienen hetken oma elämä on näistä satavuotisista traditioista. Oberstaufen joka täyttää tänä vuonna muuten 1150 vuotta. Kyllä, ihan oikeasti. Laskiaistiistaita eli Fastnachtdienstagia sanotaan Oberstaufenissa Fasnatziestagiksi. 






Alunperin asialla ei ole ollut mitään tekemistä karnevaalien kanssa tai ei oikeastaan edelleenkään. Palataan vuoteen 1635 jolloin kylää koetteli rutto joka vei 700 kyläläistä mennessään. Sinä vuonna vastoinkäymisien jälkeen piti luoda kyläläisiin elämänhalua ja uskoa. Laitettiin nuori poika pukeutuneena rumpaliksi kiertelemään kylää ympäri kylänlipun kanssa. Joka vuosi sen jälkeen on kiertänyt kulkue läpi kylän. Alunperin kylänlippua heilutettiin asukkaan pään päällä. Myöhemmin rumpalipoika oli muuttunut Butz:ksi. Poika joka on pukeutuneena narrin asuun kiertää joka talon ovella ja "putsaa" talosta ruton pois. Hänellä on käsissään pieni luuta jolla ajaa pois kaikki taudit, tai niin uskotaan. Hänelle on tapana antaa juomarahaa. Illan lopuksi Butz eli poika kuolee ja silloin ajatellaan niitä kuolleita jotka kuolivat vuonna 1635.





Kulkue kulkee kylän läpi ja kirkon edessä pidetään pieni puhe, ammutaan kolme kunnialaukausta, heilutetaan luutaa ja lippua ja jatketaan matkaa. En nähnyt ihan kunnolla mitä siellä tapahtui koska ihmisiä oli niin paljon edessä. Koitin kurkkia ja ottaa kuvia käsi ylhäällä mutten saanut kunnon kuvia.










Tämän pienen kulkueen ja perinnejuttujen jälkeen kaikki marssivat läheiseen ravintolaan jossa alkaa perinteinen Frühschoppen eli suomeksi aloitetaan ryyppäämään heti aamusta. Perinteeseen kuuluu myös että naimisissa olevat miehet lähtevät pubi-kierrokselle naissinkkujen kanssa ja naimisissa olevat naiset miessinkkujen kanssa. Tätä koitin kysellä että miksi näin on, en saanut vastausta. Kuinka kauan tämä tapa on ollut ei myöskään selvinnyt minulle. Ilmeisesti aluperin ajatuksena on ollut tanssiminen varatun miehen kanssa ja nuorineito on maksanut miehen juomat. Ja tämä koski vain Oberstaufenin asukkaita.


Iltapäivällä saapuvat vielä mustiin pukeutuneet Butzit eli pojat jotka ensiantavat lapsille makeisia ja sen jälkeen jahtaavat lapsia luudan kanssa. Koko päivän olisin ollut Oberstaufenissa menoa ja meininkiä, mutta me tyydyttiin katsomaan vain tuo alku. Klo 14 olisi ollut konsertti ja klo 17 tanssit ja illalla kuuden aikoihin Butz kuolee. Illalla klo 20 alkaa vielä yhdet tanssit Kurhausissa.
 




Aika mainio tarina joka on jatkunut vuodesta toiseen. Tästä tykkään Saksassa että monia perinteitä vaalitaan ja niitä ei unohdeta tai mennä muuttamaan. Esim. Suomessa jossa ei saa (kait) enää laulaa edes Suvivirttä koulujen loppumisen kunniaksi. 




Karnevaaliaika eli meillä suomessa laskiaisaika.

Torstai - Gumpiger donnerstag


Perjantai - Rußiger freitag


Lauantai - Schmalzigen samstag


Laskiaissunnuntai - Fasnachtsonntag


Maanantai - Rosenmontag


Laskiaistiistai - Fastnachtsdienstag


Keskiviikko - Aschermittwoch




Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi



maanantai 5. helmikuuta 2018

Suolahuone - Salzgrotte



Kuinka moni on käynyt suolahuoneessa, käsi ylös?


Minä kävin suolahuoneessa ensimmäisen kerran keväällä 2010 Levillä. Olin ollut koko talven kipeä (sikaflunssa, keuhkokuume ja perusflunssaa) ja olin talven työharjoittelussa Levillä. Silloin päätin käydä testaamassa suolahuoneen josta olin kuullut isoilta tytöiltä. 
Kokemus silloin oli ihan erilainen mitä se nyt on ollut. Vaikka periaate on sama, niin ei näitä kahta voi mitenkään laittaa samaan kategoriaan.


Levin hullu poro-hotellissa oli/on suolahuone joka oli ihan tavallinen huone jossa oli lattialla suolaa ja seinät vuorattu suolalla. Huoneessa oli myös rantatuolit/tuolit, joissa pystyi istumaan tai makoilemaan. Välillä huoneessa oli niin kylmä että ihan kauhistutti. Ei tainnut olla mitään peittoja tai mitään muutakaan.


Meillä täällä päin on Vital-Hausin suolahuoneita eli Salzgrotteja Weitnaussa, Fischenissä ja Wangenissa. Meininki on ihan erilainen kuin minun kokemus tuolla Levillä.





Seiniin, lattiaan ja kattoon on vuorattu suolaa yli kaksikymmentä tonnia. Istunto kestää 45 minuuttia ja silloin sinne suihkutetaan suolahiukkasia (alle 0,005mm) generaattorin avulla. Katossa on myös niin sanottu tähtitaivas valaisu joka muuttaa väriään. Tunnelmaa luodaan myös hempeällä musiikilla. Valoja on himmennetty niin että pääset varmasti rentoutumaan.


Paitsi että minä olen viime aikoina käynyt siellä Kimin kanssa. Ollaan oltu niin räkäisiä ja yskäisiä joten olen ajatellut että ehkäpä siellä käyminen auttaisi meitä. Kerran viikkoon tai kerta kuukauteen käyminen tuskin tuo mitään kunnollisia terveysvaikutuksia mutta onpahan ollut sadepäiville jotain kivaa ohjelmaa. 


Meillä päin tosiaan ovat myös lapset tervetulleita näihin suolahuoneisiin (tiettyinä aikoina). Siellä on erikseen lapsille "hiekkaleluja", joilla he voivat leikkiä. Aikuiset voivat hieman torkahtaa, ellei lapsi ole niin pieni että sitä pitää vahtia ettei syö sitä suolaa. Näin oli viime vuonna kun Kimi oli niin pieni että laitteli kaikenlaista vielä suuhunsa. Tänä vuonna pystyin kääriytymään viltin alle, nostamaan jalat ylös ja jopa laittamaan silmät kiinni. Tämän ihanan hartaan hetken jälkeen oli vaikea nousta lepotuolista ylös. Tunsin kuinka olin erittäin rentounut ja ihan kuin nenäkin voisi paremmin. 








Mikä on suolahuone?

Suolahoitoja on tunnettu jo keskiajalla. Munkit hoitivat sairaita suolaluolissa, myöhemmin havaittiin, että suolakaivoksissa työskennelleet ihmiset olivat hengityselimistöltään terveempiä eikä heillä esiintynyt keuhkosairauksia kuten muilla.

Suolahoitoa on käytetty jo 1940-luvulta alkaen monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa sekä Kanadassa. Ensikokemukset ovat olleet positiiviset: potilaiden hengitys helpottui, keuhkojen toiminta parani, yskä- ja nuha-oireet helpottivat ja lääkeannoksia pystyttiin pienentämään.

Suolahoitoa suositellaan erityisesti hengitys- ja iho-ongelmista kärsiville, mutta myös äänenalan ammattilaisille, urheilijoille, kuntoilijoille, tupakasta vieroutuville ja tupakoitsijoille. Hoito rauhoittaa ärsytys- ja tulehdusoireita, joita moni saa huonosta sisäilmasta tai altistumisesta pölylle, homeelle tai liuotinaineille.

Tietokonepäätteellä työskenteleville suolahoito auttaa alentamaan kehon ylivarautunutta staattista sähkövarausta.

Vaikka varsinaista sairautta ei olisikaan, toimii suolahoito ennaltaehkäisevästi, kun limakalvojen ja ihon kyky puolustautua edellä mainittuja ulkoisia tekijöitä vastaan paranee.

Näin kerrotaan Helsingin suolahuoneen sivuilla.





Kannattaa käydä vaikka pari kertaa kuussa.

Lea Vital-Haus hinnasto:

Lapset 4€/kerta
Aikuiset 10€/kerta
Ma ja La klo 10-10.45 lasten tunti, loma-aikoina kannattaa varata aika.

Jalkaan puhtaat valkoiset sukat.

Katselin että Helsingissä ja Oulussa vastaavat hinnat ovat tuplana.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

torstai 1. helmikuuta 2018

Suomi-lomat

Suomen lomat nuo ulkosuomalaisen ihastus ja vihastus. Sehän on selvää, on ihana päästä omaan synnyinmaahan ja tapaamaan sukulaisia, perhettä, ystäviä, kavereita, tuttuja jne.  Huh, hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta. Välillä se ei kuitenkaan ole niin ihanaa.



Pihlajasaari 2013


Harva ulkosuomalaisen sukulainen, ystävä, tuttava, kummin kaima tulee ajatelleeksi kuinka stressaava se tilanne on meille ulkosuomalaisille. Moni haluaisi olla lomalla mutta paineet "kaikkien" tapaamiseen on kova. Ja toki ulkosuomalainen itse haluaa nähdä "kaikki".


Yhtenä syksynä tapasin yli viisikymmentä, sukulaista, ystävää, kaveria, tuttua ja kummin kaimaa siis viikon aikana. Voin sanoa että se oli suoritus josta en ole kovin ylpeä. Olin tämän viikon jälkeen aivan poikki. Olisin tarvinnut lomaa loman jälkeen. Onneksi silloin ei ollut vielä Kimiä. Nykyään tuota tahtia en pysty edes ajattelemaan. Lapsensaannin myötä olen oppinut olemaan itselle armollinen ja nauttimaan enemmän näistä Suomi-lomista. Tylyltä tuntuu ja kuulostaa mutta en vain enää jaksa enkä pysty.


Mutta miten saa kaikkia miellyttävän yhtälön? 

Jotenkin porrasetetusti pitäisi siis koittaa hoitaa nämä tapaamiset. Eli nähdä vain joka toinen kesä tai jopa joka kolmas? Kuulostaa julmalta mutta vaihtoehtoa ei taida olla. Yksi ja paras ratkaisu olisi se että kaikki tulisivat vuorollaan meidän luokse Saksaan. Silloin pystyisi keskittymään kunnolla ja rauhassa vain niihin rakkaisiin ketkä meidän luokse tulevat. Se olisi ihan parasta. Mutta siinä on se ongelma miten saada ne kaikki meidän luokse?



Aulanko 2013



Olen näinä seitsemänä vuotena kokeillut kaikenlaista, on treffattu kahvilassa, ravintolassa, baarissa, mökillä, leirintäalueella ja ystävä luona. Mikä näistä on sinun mielestäsi paras vaihtoehto?


Ravintola, kahvila

Muuten kiva idea, että itse törötät paikalla ja ystävät/kaverit tulevat sinua tapaamaan. Silloin ei tarvitse itse säntäillä sinne tai tänne. Mutta muutaman kokemuksen jälkeen tämä ei ole ykkkösvaihtoehto. Osa jää hieman paitsioon, varsinkin jos ei istu vieressäsi. Joudut kertomaan jutut ehkä muutamaan kertaan, toki jos pääasia on vain nähdä, niin tässä se toteutuu. Miinuksena on myös se ettet välttämättä pääse kyselemään mitä kaverillesi kuuluu. Josta olet totta kai kiinnostunut. Kolmanneksi kaverit ei välttämättä tunne keskenään ja se vaikeuttaa myös tilannetta.


Leirintäalue esim. Luukki

Paikka jossa on viheralue, ranta ja grillaus mahdollisuus (niin ja hyvä ilma). Leirintäalue oli meidän yhden kesän treffauspaikka. Ilmoitin kavereille että olemme koko päivän siellä että tervetuloa viettämään päivää meidän kanssa. Tarkoitus oli että kaikki toivat omat eväät mukana niin ei tarvinnut pähkäillä kuka tulee ja milloin tulee jne. Kaikki hoitivat omat ruokailunsa itsenäisesti. Tämä on ollut suosikkini. Kaverit tulivat porrastetusti, lähtivät porrastetusti, lapsille oli uintimahdollisuus, grillaus tapahtui myös porrastetusti. Kaikki sujui mielestäni kuin rasvattu salama. En tiedä olivatko kaverit samaa mieltä? Kertokaa.


Mökki

Meillähän ei ole omaa mökkiä, mutta olemme muutama kesänä vuokranneet mökin PK-seudun läheisyydestä. Sovin etukäteen päivät jolloin on ns. avoimet ovet joilloin saa tulla. Homma ei mennyt omalta osaltani ihan putkeen, löysäilin tapaamispäivissä. Sillä seurauksella että meidän perheen oma loma jäi vain muutamaan päivään. Jumi oli hieman kivikovilla kun joka päivä tuppasi tupa täyteen vieraita. Joten tässäkin pitäisi muistaa että vain ne tietyt päivät ja piste (mutta kun se ja se ei pääse silloin). Perherauhan kannalta tiukkalinja tai muuten käy köpelösti. Viime kesänä ei pidetty avoimia ovia kuin perheenjäsenille. Se oli hyvä ratkaisu se.


Ystävän luona

Omalla tutulla porukalla, minulla on muutama tiiviskaveriporukka ja heidän kanssaan jonkun luona tapaaminen on ihan parasta. Illan/päivän aikana kerkeää (tai sit ei) jutella kunnolla ja käydä läpi muiden(kin) elämänkäänteitä. Toki jos tässäkin on vain muutama tunti aikaa niin eihän siinä mitään kerkeä. 

Baari

Ystäväporukan kanssa on kiva lähteä viettämään iltaa, varsinkin jos olette jo ne peruskuulumiset hoitaneet aikaisemmin. Muuten tämä vaihtoehto ei ole kovin hyvä idea. Mölyisessä mahdollisesti savuisessa baarissa ei taida kuulla (tai nähdä) edes omaa ajatusta.


Haukilahti 2013



Parasta olisi tavata ystävät yksi kerrallaan ja mieluiten koko päivän (yön). Mutta aina se ei vain onnistu. :(


Näiden ulkomaan vuosien jälkeen kavereilla ei ole enää niin tunkua minua/meitä tapaamaan. Olen myös parina viime kertana tehnyt niin että olen "julkisesti" ilmoittanut tulostamme pienellä varoitusajalla. Jolloin niitä minuuttiaikatauluja en ole kerennyt tehdä (heh, sekin on vaikeaa). Eli ne ketkä ovat ottaneet yhteyttä minuun, ollaan pystytty sopimaan tapaaminen. Tai sitten on hieman yhdistelty tapaamisia.


Tämä on kaikkien ulkosuomalaisten ongelma jotka vielä haluavat tavata vanhoja ystäviään/kavereitaan. Jotkut ovat jo luovuttaneet, kun tapaamisten sopiminen on ollut niin vaikeaa. Kaverit/ystävät eivät ole jaksaneet/vaivautuneet esim. matkustaa naapurikaupunkiin tapaamaan, tai juuri silloin on jumppa-tunti jonne on ehdottomasti päästävä. Toinen on saattanut matkustaa maapallon toiselta puolelta, mutta toinen puoli ei näe asiaa samalla lailla(?). Siinähän sen sitten näkee, kuinka kiinnostuneita/innostuneita ollaan kun saavutaan kaupunkiin.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

lauantai 27. tammikuuta 2018

Breitachklamm - Kanjoni Oberstdorfissa






Oberstdorfin lähellä on yksi kanjoni, isoin näistä mitä meidän lähellä on. Aikaisemmin kirjoittelin Eistobelista näin. Olen käynyt paikassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla talvella ja toisen kerran kesällä. Jälkikäteen voin sanoa että talvella paikka oli hivenen hienompi. Sadepäivänä voi olla taasen erilainen kokemus. Kuumana kesäpäivänä siellä on ihanan viileä joten muista oikea varustus.








Kunnon jalkineet on ehdoton valinta, ei varvastossuja. Vedenpitävä takki ei myöskään ole huono idea. Lastenvaunujen kanssa en lähtisi matkaan, kraxen tai joku muu kantoväline pienelle on hyvä. Pääsee kiertelemään paremmin ja ehkä kuitenkin turvallisempaa.









Paikassa on vaellusreittejä 2.2 km:sta 8 km:iin eli noin tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Yhden reitin kautta pääset samalla Itävallan rajalle. Vaellusreitit kulkevat siltoja, rappusia, kalliota ja hiekkateitä pitkin. Paikasta saakin mahtavia kuvia kun toiset kävelevät siltaa joka on huomattavasti alempana.







Kalliota, tippuvaa vettä, veden voimaa, luolia, koloja ja kaikkea mielenkiintoista katseltavaa. Tämä oli minun must see-listalla heti kun muutin tänne Etelä-Saksaan, kuitenkin vasta vuosi tuloni jälkeen pääsin paikalle.










Aukioloajat
Kesällä klo 9-18, 
talvella 9-17, 
portit sulkeutuvat tuntia ennen.

Pääsymaksut (vain käteinen)
Aikuiset 4,50€
Lapset 1,50€

Koirat ovat tervetulleita, kytkettynä tietenkin.

Parkkipaikka on maksullinen.

Viralliset sivut: Breitachklamm 
Sieltä löytyy infoa esim. tällä hetkellä paikka on kokonaan suljettu epävakaan sään takia.

P.S. Kesäkuvat on ottanut minun kummipoika, talvikuvat minä itse (tai Jumi).









Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Anopin kanssa saman katon alla



Täällä meillä päin on normaalia että lapset asuvat pitkään kotona. Aikamiespojat- ja tytöt asuvat omien vanhempiensa kanssa hyvinkin pitkään. Voi käydä jopa niin että taloon tuodaan siippa ja niin sitä huomaamatta asuu kolme sukupolvea saman katon alla. Näin kävi juuri meille.





Jumi on asunut tässä talossa jossa nyt asumme kohta neljäkymmentä vuotta. Hän oli silloin viisi vuotias pikkupoika kun he muuttivat pitämään huolta isotädistä ja sedästä. Saksassa on sellainen järjestely (ennen enemmän nykyään ei enää niin) normaalia että voit lunastaa "pientä" summaa vastaan talon. Mutta siihen kaupan päälle tulee vanhempi pariskunta tai toinen niistä joka on hengissä. Eli uuden perheen tarkoitus on hoitaa näitä vanhuksia arjen askareissa, olla vähän kuin omaishoitajia (ellei jopa niin?). Joten Jumin vanhemmat hoitivat kolmen lapsen lisäksi kahta vanhusta. Toinen näistä vanhuksista, isosetä oli kuollut pari vuotta muuton jälkeen mutta isotäti eli vielä monta monta vuotta.


Mielestäni tämä asumismuoto on ihan mielettömän hyvä idea. Pariskunta pääsee "pienellä" rahalla kiinni taloon ja vanhuksia ei jätetä yksin. Suomi voisi ottaa mallia, ehkä tällä tavalla maaseudut eivät tyhjentyisi eikä vanhukset ja nuoret syrjäytyisi. Talotki pysyisivät kunnossa eivätkä autioituisi.


Mutta asiaan. 


Miltä tuntuu asua anopin kanssa?


Muutin tähän taloon viisi vuotta sitten, Jumilla oli ns. oma asunto, pieni kaksio. Joka oli ollut aikaisemmin loma-asunto. Mutta kuitenkin yläkerrassa jossa myös anopilla oli oma huone ja kylppäri. Yläkerrassa oli myös vanha lastenhuone, kaaoksen peittelemänä. Mietin silloin muuttaessa että mitenköhän yhteisasuminen onnistuu. Hyvin nopeasti opin sen että anopilla oli oma elämä. Vuoden aikana taisi kerran tulla käymään kutsumatta. Hän antoi meidän olla rauhassa ja hyväksyi meidän oman tilan ja meidän elämän. Joten kun alettiin suunnittelemaan remonttia en ollut yhtään huolissani. Remontoitiin koko yläkerta meidän käyttöön. Anoppi muutti alakertaan, jossa hänellä on ihan tarpeeksi tilaa. 


Pikkumies muutti tietenkin hieman kuvioita ja toki anoppi halusi olla enemmän meidän elämässä mukana. Aluksi ajattelin suomalaiseen tapaan että kyllä minä oman lapseni hoidan. Mutta jossain vaiheessa tajusin kuinka iso apu siitä on että pääsee rauhassa kauppaan tai esim uimaan. Ilman anoppia en pääsisi kerran viikossa uimaan, (töihin), tekemään omia juttuja tai kirjoitella blogia. Olen niin kiitollinen, koska muuta tukiverkostoa ei meillä täällä olisi. Ollaan oltu muutaman kerran treffeillä Jumin kanssa ja kerran yötä poissa. Onneksi on anoppi joka on kolmas tärkeä henkilö Kimille. Hänen huomaan voin rauhassa jättää Kimin.





On näihin viiteen vuoteen tietenkin mahtunut kaikenlaista mutta ei mitään sellaista että oltaisiin täällä tukkanuottasilla. Aluksi ongelmat liittyivät pyykinpesuun. Anoppi oli yhdessä vaiheessa innokas pyykinpesijä, pesi valkoiset pyykit värillisen seassa. Joo. Pariin vuoteen en laittanut valkoisia pyykkejä pyykkikoriin vaan vein ne itse alas ja heti suoraan koneeseen. Tämän hän on vihdoin oppinut valkoinen pyykki pestään vain valkoisten kanssa. Hän meinaan kerran mokasi pahimman kerran, laittoi sinisen (?) pyyhkeen valkopyykin sekaan. Jumi ei ollut kovin tyytyväinen kun puuvilla/pellavapaitapusero oli sinertävä.


Remontin jälkeen hänen oli vaikea tajuta että yläkerta oli nyt meidän aluetta. Vierashuoneen hän kävi petaamassa kysymättä meiltä. Tein tylysti ja vaihdoin omat lakanani tilalle ja hän oppi ettei ole asiaa enää meidän vierashuoneeseen. Tämän jälkeen hän osoitti hieman mieltä eikä koskenut minun puhtaisiin pyykkeihin. Nyt pari vuotta myöhemmin on alkanut unohtua se episodi.





Käytännön asiat.

  • Jos olen laittanut pesukoneen päälle ja unohtanut tyhjentää sen, anoppi on huomannut tilanteen ja käynyt laittamassa pyykit narulle (Tämä tapahtuu välillä myös toisinpäin) tai narulta pois.

  • Kimin hoitaminen, pääsen uimaan, hiihtämään, lenkille, kauppaan, töihin (silloin kun niitä vielä oli).

  • Ruuanlaitto, ollaan vuoroin vieraissa. Mikä sen mukavampaa kuin yhdessä syöminen.

  • Sauna, monesti olisin yksin menossa saunaan. Anoppi tykkää myös saunoa ja meillä on usein kivat rupatteluhetket.

  • Jos jotain ruokatarvikkeita puuttuu, voi käydä lainaamassa anopin kaapilla ja tilanne on hoidettu. Toimii usein myös toisinpäin.

  • On aina tai lähes aina aikuista juttuseuraa vaikka välillä on kielen kanssa pieniä ongelmia.

  • Rappusille on saattanut ilmaantua jälkiruokaa hedelmäsalaattia tai vadelmaherkkua.

  • Anoppi hoitaa pääsiäispupun ja nikolauspukin tehtävät.

  • Saan siivottua rauhassa jotta pikkumies saa sotkettua sekunninsadasosasekunissa.

  • Puutarhanhoito ja lumityöt anoppi hoitaa myös ennen kuin kerkeän edes ajatella asiaa. No ei, lumitöitä teen mielelläni. Mutta puutarhanhoitoon en ole saanut "lupaa".



Eli toisin sanoen minua ei harmita ollenkaan asua saman katon alla anopin kanssa. Tietenkin tässä on luonnekysymys niin miniän kuin anopinkin. Kaikille ratkaisu ei ehkä ole sopiva. Mutta asuisitko sinä anoppisi kanssa?


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi