maanantai 16. lokakuuta 2017

Viikon kiitollisuudet #3



Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen viime viikolla.


Maanantai

Käytiin uimassa Kimin kaverin Vincen kanssa. Kimi oli ihan villinä ja hyppi laidoilta veteen. Näin ensimmäistä kertaa Kimin noin innoissaan kylpylässä. Kaiken polskimisen jälkeen mentiin saunaan rentoutumaan ja lämmittelemään. Ai että.

Tiistai

Kääk, Kimille oli tullut edellispäivän jälkeen ihan hirveä yskä. Käytiin kuuntelemassa keuhkot lääkärin luona, ei onneksi ollut mitään poikkeavaa. Yskänlääkettä ja nenäsuihketta vaan sanoi lääkäri.

Keskiviikko

Luovuin uintipäivästäni vapaaehtoisesti. Koko viikon olin ollut itsekkin hieman kipeänoloinen joten päätin mennä töihin. Töitä piti olla vain pari tuntia mutta olikin tuplasti enemmän. Olen edelleen kiitollinen että minulla on työpaikka ja ihan kivenheiton päästä kotoa.







Torstai

Oltiin aamupäivä 1,5 v Kimin kanssa ulkona, oli ihan mieletön ilma. Haettiin naapurista hunajaa ja saatiin esitelmä mehiläisten hoidosta. Niin mielenkiintoista, harmi vaan etten ihan kaikkea tainnut ymmärtää. Kiitollinen siitä että naapuri pitää mehiläistarhaa josta me saadaan ostettua hunajaa.





Perjantai

Voi että pitkästä aikaa pääsin hyvän ystäväni Katjan kanssa baanalle. Valloitettiin Servuksen tanssilattia ja oltiin kauhuissaan siitä kuinka muut olivat niin vanhoja. Mutta siis oli ihan mielettömän kiva ilta ja nyt on jalat kipeät.


Lauantai


Sain viettää melkein koko päivän Kimin kanssa, leikittiin, käytiin kävelyllä, syötiin hyvin (tärkeää molemmille) ja nukuttiin hyvin. Illalla olikin työvuoro ja Oma oli Kimin kanssa koska Jumillakin oli omat menonsa. Olen niin kiitollinen että alakerrassa asuu henkilö joka voi tarvittaessa hoitaa Kimiä.





Sunnuntai

Pitkästä aikaa meillä oli perhepäivä. Oltiin koko päivä vaeltamassa koska oli ihan mieletön ilma. Valloitettiin Seelenkopf ja haastava se oli minulle mutta nyt jälkeen päin olen kiitollinen päivästä. Päivän kruunasi sauna, kuinkas muutenkaan.




Olen myös kiitollinen siitä että viikonloppuna tuli täyteen 200 tykkääjä suomalainen im allgäu facebook-sivulla. Tästä olen niin iloinen joten päätin pistää arvonnnan pystyyn kaikkien tykkääjien kesken. Palaan tästä asiasta hieman myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna. Laitetaan arvontakomissio valmiiksi. Kiitos kaikille.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Puoltoista vuotias taapero




Niin kuin vuoden kohdalla kirjoitin aika on mennyt super nopeasti. Ja ei se aika tunnu pysähtyvän enää. Varsinkin kun olen aloittanut työtkin. Ajattelin kirjoitella minkälainen puolitoista vuotias Kimi on. Yleensä iloinen ja rauhallinen mutta joskus saattaa leikit mennä vähän yli. Esimerkiksi hakata harjalla ikkunaa (tai äitiä), hoitopöydältä pitää aina tiputtaa jotain ja laittaa samalla silmät kiinni. Pyykkiputkesta pitää tiputtaa kaikki kengät (+muuta tavaraa, mitä nyt käsiinsä on saanut) alas kellariin.


Liikkuminen

Kävely onnistuu jo erittäin hyvin, juoksuaskeleet eivät ihan onnistu mutta jotain sinne päin. Uutena on nyt tullut kiipeily, vaikkakin sitä ei aina muista (luojan kiitos). Kiipeilyn aloitti yksi päivä ja meni syöttötuoliin ylös ja alas, ylös ja alas. Seuraavana päivänä keksi kiivetä penkille ja siitä sitten pöydälle. Niin että minun piti ottaa pöydältä ihan kaikki tavarat ja pöytäliina pois. Bobbicarilla ajelu on lempipuuhaa, siinä herra vaan istuskelee kun äiti työntää. Omatoiminen ajelu ei oikein vielä onnistu tai taaksepäin kyllä. Rappuset, meidän olohuoneen rappuset kulkee jo hienosti ylös ja alas ihan yksin.





Ruokailu

Kiitos sormiruokailun Kimi syö itse joko haarukalla tai lusikalla (tai käsillä). Välillä sotkua on vähän vähemmän kun toisina päivinä taas vähän enemmän. Enää ei tarvitse tehdä Kimille omia pöperöitä vaan syödään yleensä samaa ruokaa (hieman vähemmällä suolan määrällä). Ellei ole joku poikkeus ja Kimille pitää saada vauhdilla ruokaa naaman eteen. Silloin apuna on ruoka-annokset joita minulla on pakkasessa hätävaralla. Kimi tykkää melkein kaikesta ruuasta, toissaviikon kaalilaatikko ei ollut kovin Kimin makuun mutta söi sitäkin ihan hyvin. Suosikki ruoka-aineita ovat, juustot (homejuustosta fetajuustoon), oliivit, porkkana, bataatti, peruna, piimä, mansikka, mustikka ja nykyään myös kurkku on suosikkien listalla. Joka aamu syödään Kimin kanssa kaurapuuroa (ohraa, ruista, riisiä ja mannaa vaihdellen) marjojen ja/tai hedelmäsoseen kera. Kimi juo mielestäni hieman liian vähän, mutta olen keksinyt keinon saada Kimi juomaan. Eiku "kippis" ja kippistellään ja sitten pitää aina ottaa huikka.





Lukeminen

Kimi on parina viime viikkona ollut vihdoin kiinnostunut kirjoista. Olin aikaisemmin huolissani kun ei sitä ne kirjat kiinnostanut yhtään. Kiitos Enon lähettämien äänikirjojen, myös kirjojen luku (vaikkakin intoa kestää sekunnin) on mielekästä. Nykyään kanniskelee kirjoja mukana ja availee niitä tohkeissaan. Aivan suloista kun koittaa matkia vaikka lehmän ammuntaa, jonka muuten osaa jo kohtalaisen hyvin.

Taidot

Kimi ymmärtää  ihan kaiken mitä sanon, "hae kenkä, tuo kirja". Vitsit mikä fiilis kun toinen ihan oikeasti ymmärtää. Jee. Annoin yksi päivä Kimille minun vanhan naamarasva-purkin, sen hän osaa laittaa kiinni muttei avata (?). Eli kiva leikki hän laittaa sen kiinni ja hetken päästä tuo sen minulle ja avaan sen ja sitten taas kiinni ja taas auki. Sitten se laatikkoleikki eli ne erimuotoiset palikat laitetaan niistä rei'istä. Ympyrä menee aina heti oikeasta reiästä. Muissa palikoissa tarvitsee hieman apua. Tärkeä taito ulkosuomalaiselle: Osaa heittää löylyä ja tykkää saunoa.





Puhe

Toistaiseksi Kimin puhe kuulostaa siansaksalta tai sellaiselta känniseltä jonka puheesta ei saa mitään selvää. Muutamaa sanaa on jo pariin otteeseen sanonut kuten: Äiti (useasti, jo kesästä lähtien), anna, minä, kiitos (joka kuulostaa lipuntarkastajalta ...toos). Muuten puhe on vain plaah, plaah plaah, äschäschäsch, papa papa papa tai törr törr törr (varsinkin jos näyttää jotain). Joskus on kova puheripuli päällä ja sitä juttua tulee kun Runebergilta, ainut kun ei vain ymmärretä mitä hän koittaa sanoa. 


Nukkuminen

Kop kop, pitää koputtaa puuta. Kimi nukkuu ihan super hyvin, tai ainahan hän on nukkunut hyvin. Nukahtaminen on vain ollut viime aikoina (ja aikaisemminkin) hieman haastellista. Suomi-loman jälkeen sain vihdoin Kimin nukahtamaan yksin huoneeseen. Hän saattoi leikkiä ja pälättää huoneessa puolisenkin tuntia, mutta nukahti hienosti yksin. Mutta nyt toissaviikon täysikuun jälkeen, en vain saa Kimiä rauhoittumaan. Oma ja Jumi saavat Kimin suht ongelmitta vain minun kanssa on ongelmia. Voi olla että ongelmat liittyvät siihen kun olen aloittanut työt ja vietän vähemmän aikaa Kimin kanssa? Ja tällä tavalla sitten Kimi reagoi, tiedä sitä? Kimi kuitenkin nukkuu 11-12 tuntia yössä plus 1-3 tuntia päiväunia. En voi olla muuta kuin tyytyväinen.





Kasvu


Kimi on aloittanut käyttämään 86 koon vaatteita, eli pituus on luultavasti jotain 84 cm tienoilla. Paino on varmaan hieman yli 11 kg. Nämä tosiaan omia arvioitani, koska seuraava neuvola-aika on vasta puolen vuoden päästä. Saksassa on hieman erilailla hoidettu nämä "neuvolakuviot". Mutta kuitenkin ihan normaalikäyrillä mennään.







Näiden taitojen ja kehityksien seuraaminen on niin mielenkiintoista. Tuntuu että joka viikko on opittu joku uusi juttu. Aivan mahtavaa, pitäisi kuitenkin enemmän kirjoitella ylös että mitä hän on oppinut tällä viikolla. Tässä nyt oli nämä mitkä tulivat nyt mieleen. Voi olla että äiti ei aina muista kaikkea.


Käykää tykkäämässä Suomalainen im Allgäu sivuista Facebookissa, kuhan se 200 tykkääjää on täynnä niin arvon jotain kivaa ja paikallista. Lähetän paketin ympäri maailmaa jos tarve vaatii. Instagramissa voi seurata nimellä asentajahiltunen.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Tapahtuipa kerran Hotellissa...



Asuin ja työskentelin hotellissa kahdeksan kuukautta. Elämä ja työ samassa paketissa, välillä hieman haasteellista. Siihen pieneen hetkeen sattui pieniä kommelluksia. Hotelli oli/on siis pieni vain 15 huonetta joista kaksi tai kolme oli aina henkilökunnalla. Joten henkilökunta oli aina erittäin lähellä asukkaita. Meillä oli usein ns. avoimet ovet, joten periaatteessa kuka vaan pystyi kävelemään sisään.



Yhtenä aamuna herättiin ja oli tullut vähän lunta.



Hotelli oli auki aamuisin (aamupala) ja sitten pidettiin pieni tauko ja avattiin joko klo 14 tai myöhemmin (tai aikaisemmin, ota näistä selvää). Mutta usein oli kuitenkin hotellin ulko-ovi auki, koska olimmehan kotona. Meidän huoneet oli ylimmässä kerroksessa ja tietenkään ovikello ei toiminut. 

Olin siinä sitten yhtenä aamu- tai päivätoimissani ja olin juuri laittanut kulmavärit kulmiini. Kaikki naiset jotka joutuvat tätä hommaa tekevät tietävät sen että silloin näyttää ihan K-A-M-A-L-A-L-T-A (lue:poliisiopiston pahasetä). Ei siinä mitään ihan normaaliasia blondille. Mutta en ollut laskenut seuraavaa tapahtumaa ollenkaan tapahtuvaksi. Tulin ulos huoneestani ja samassa rappusia ylös kävelee kaverini isä joka on siis sähkömies ja oli kutsuttu työasioille (jonka tietenkin olin sopivasti unohtanut). Katsoimme hieman toisiamme, mutta hän otti asian ihan asiallisesti tai ehkä ei tajunnut etten minä oikeasti siltä näytä. Minä se taasen meinasin hävetä silmät (tai kulmat) päästäni.






"Kotona" ollessa en yleensä ikinä lukinnut ovea, koska olin ajatellut ettei kukaan tajua sitä että oveni onkin auki. VIRHE. Yksi kerta meillä oli yksi kiva ryhmä Suomesta jonka yksi jäsen oli ns. hieman viinaan menevä. Hän jäi usein ryhmän retkistä pois koska taisi kuppi maistua paremmalta. Yksi päivä hän kuitenkin hieman kännipäissään tuli minun huoneen ovesta sisään ja höpötteli jotain omiaan. Sain hänet kuitenkin nätisi ohjattua omaan huoneeseensa. Menin viereiseen Niinan huoneeseen ja eikös hän tullut hetken perästä sinne ja kyseli jotain tyttöjen perään (OMG)? Saatiin ohjattua pois huoneesta ja taisi sitten sammahtaa omaan huoneeseensa. Sen jälkeen pidin aina huonetta lukossa. AINA.



Joskus oli aikaa pelleillä.



Yksi ällöttävä tapaus oli se kun meidän henkilökunnan suihku oli rikki ja minun piti mennä yhteen huoneeseen suihkuun. Huone oli ollut tyhjä muistaakseni jo pari päivää. Suihkusta tullessa tajusin että ei p...veli unohdin pyyhkeen huoneeseeni. Mietin siinä että mitä teen juoksenko omaan huoneeseen viuhahtaen vai mitä? Huomasinkin että siinä kylpyhuoneen pöydällä oli yksi käsipyyhe käyttämättömänä. Olin että jes, mutta huomasin että siinä pyyhkeessä oli verta (en mene yksityiskohtiin mistä se veri oli peräisin) joten pyyhe lensi nurkkaan ja juoksin omaan huoneeseen. YÖÖK!




Minun huoneeni 8 kuukautta.



Yhtenä aamuna tein crossfit-treeniä hotellin pihalla tai no taisin jo venytellä. Ihmettelin että kuka minua katselee rappusilta. No sieltä tuli KETTU alas, minä jähmetyin ja hän tuijotti minua ja minä sitä. Hän kulki todella läheltä minua toisiamme tuijottaen, kännykkäni oli lähellä ja sain napattua kuvan. Kettu käveli hitaasti ohi ja ohi mentyään vielä vilkaisi taaksepäin. Jumi kertoi että kannattaa varoa kettuja, niillä on yleensä vesikauhu edit tai joku muu tauti(?). Onneksi kuulin tämän vasta jälkeen päin.








Onko sinulle sattunut jotain kommelluksia hotellissa?



Joskus iltaisin tämä oli parasta.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikon kiitollisuudet #2


Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen tällä viikolla.






Maanantai

Jumilla oli vapaapäivä koska seuraava päivä oli Saksojen yhdistymispäivä. Näitä päiviä kutsutaan Brückentag eli siltapäiviksi. Minusta on huippua että täällä näitä yhden päivän välipäiviä pidetään vapaana, siihen menee tietenkin lomapäiviä mutta kiva se on saada neljän päivän pitkä viikonloppuvapaa. Eli kiitollinen isolle tehtaalle joka ymmärtää näiden pidennettyjen vapaiden päälle.

Tiistai

Saksojen yhdistymispäivä eli Deutsche einheit. Aamulla satoi vettä kun Esterin peestä niin päätettiin mennä AAMUSAUNAAN. Ehkä parasta mitä on maan päällä. Olen niin kiitollinen että meillä on sauna jonne pääsee lämmittelemään ja nautiskelemaan.

Keskiviikko

Huonosti nukutun yön jäljiltä mahdollisuus nukkua pitkään on ihanaa. Tuleva täysikuu piti minut hereillä neljä tuntia ja Kimin tunnin verran. Olen kiitollinen ettei minun tarvitse mennä joka päivä töihin. 

Torstai

on toivoa täynnä. Meillä on joka toinen torstai taaperoryhmän tapaaminen ja leivoin sinne korvapuusteja (koska eilen oli korvapuustipäivä). Kiitollinen että tällaisia ryhmiä löytyy ja niissä myös kivoja ihmisiä.





Perjantai

Täysikuu oli ja meni ja nukuttiin vihdoin hyvin koko perhe. Joka toinen perjantai meillä on SUOMI-koulu ja sinne tuli leivottua myös niitä korvapuusteja ja ne menivät kuumille kiville. Paras kommentti oli yhdeltä koululaiselta että "Nämä korvapuustit ovat aivan hyviä" Koittikohan hän sanoa että todella superhyviä vai mitä? No kuitenkin tuli todella hyvä mieli.

Lauantai

Vorarlbergin naiset kannustivat minut karjanlanpiirakka-savottaan. Olin taas saanut ylinopeussakot Itävallan puolella ja se maksoi minulle 60€. Joten ei auttanut muu kuin ottaa pulikka käteen ja alkaa vääntämään. Kiitollinen olen siitä kun Jumi oli Kimin kanssa kellarissa hommissa ja anoppikin tuli auttamaan minua. Saatiin tehtyä 48 piirakkaa myyntiin.

Sunnuntai

Olin lupautunut töihin ja työkaverin piti tulla myös muttei sitten tullutkaan. Joten työpäiväni venyi kahdella tunnilla ja teki iltapäivästäni hieman erilaisen kun olin suunnitellut. Meillä oli Feldkirchenissä Suomi 100-ohjelmaa "111 syytä rakastaa Suomea"-kirjan lukutilaisuus, kuvien ja suomalaisen musiikin säestyksellä. Aivan mahtavaa olin aivan haltioissani. Niin kiitollinen siitä hetkestä (lue:ripsivärit poskilla).





P.s. Kuvat ovat Schrunsista.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Oltiin paikassa jonka nimeä en osaa lausua






Minulla oli hyvä ystävä täällä käymässä kaverinsa kanssa. Me päätettiin lähteä yhdeksi yöksi Wellness-lomalle johonkin lähelle. Koitin kysellä kavereilta Itävallan puolelta paikoista ja niitä kun katsottiin niin oikein mikään ei innostanut tai ei ollut vapaata. Ei muuta kuin Booking.comin kautta alettiin tutkailemaan asiaa. Hakuehdoiksi laitettiin sauna, uima- ja poreallas ja Vorarlberg ettei tarvitsisi niin pitkälle ajaa. Pitkän tuskailun jälkeen löydettiin mahtavan kuuloinen hotelli. Sinne ajettaisiin puolitoista tuntia ja olisi vuoren "juurella" n. 700 metrin korkeudessa. Paikan nimi oli Schruns Montafonissa ja hotelli oli Aktiv & Spa Hotel Alpenrose.





Soitin paikkaan koska meitä oli kolme ja booking ei antanut varata sitä huonetta kolmelle. Tai siis sviittiä, vauuu. Respan tyttö sanoikin että on mahtava tarjous kyseessä, koska varattiin huone edellisenä iltana. Otettiin yöpyminen vielä puolihoidolla ja hintaa tuli 103€/hlö, ei paha hinta mielestäni. Viiden lajin illallisen hinta oli jo itsessään 42€. Monissa hotelleissa tuli kylpyläalueen käyttö hotellihuoneen hinnan päälle, joka on mielestäni ihan tyhmä juttu. Mutta me löydettiin niin helmi hotelli (ja paikka) ja sen tajusi oikeastaan vasta siellä paikan päällä.





Jumille kerrottiin menevämme paikkaan nimeltä Schruns (on muuten pirun vaikea lausua, koita vaikka). Jumin reaktio oli  jotain ihan hullua, minä luulin että nyt se on seonnut totaalisesti. Jumi hoki isoon ääneen oletteko te menossa MONTAFONIIN, MONTAFONIIN ymmärrättekö MONTAFONIIN? Olin siihen vain että juu, ollaan menossa jonnekkin en tiedä minne. Jumi tohkeissaan haki kartan ja näytti meille mihin me oikein ollaan menossa. Kertoi että se on todella kaunis ja mieletön paikka. Hotellimme on tosiaan 690 metrissä ja siitä nousee vuoret todella jyrkästi ylös melkein 2000 metriin.


Saavuttiin hotellille hieman ennen kolmea ja vastaanottovirkailija kätteli meidät kaikki ja lähti viemään meitä huoneeseen. Hän esitteli huoneen ja kysyi että onko kaikki kunnossa? Olimme kaikki aivan onnessamme, sviitin ikkunasta (vaikka oli pilvistä) näkyi sellainen maisema ettei ole tosikaan. Respantyttö sanoi että majoituskortin voi täyttää myöhemmin ja sovimme että juomme tervetuliaismaljan myöhemmin. 





Oikeasti olisi tehnyt mieli vain jäädä löhöämään huoneeseen. Mutta me oltiin sovittu että käydään edes tunnin lenkillä, jonka jälkeen wellness-alueelle köllimään. Ilma oli hieman sumuinen ja sateinen, muttei kuitenkaan kastuttu kunnolla. Otettiin kaikki kolme koko ajan kuvia koska siellä oli yksinkertaisesti niin kaunista.





Lenkin jälkeen nautittiin tervetuliaismalja ja me otettiin tietenkin kuplivaa. Aulabaari oli niin ihanan kodikas ja miellyttävä että siihenkin olisi voinut jäädä vaikka asumaan.






Wellness-alueelle mentiin kylpytakit päällä (tossut olis saanut vastaanotosta mutta luin asiasta vasta seuraavana aamuna) ja pyyhkeet söpössä korissa. Ihan mieletön paikka uima-allas ja nurkassa poreamme, joka me heti vallattiin. Ketään ei näkynyt missään. Saunatkin löydettiin olisi taas ollut finnische sauna (liian kuuma) mutta mentiin kräuter-saunaan eli yrttisaunaan (60 astetta). Tytöille oli pieni järkytys että sinne alueelle mentiin tosiaan ilman vaatteita. Minä vanhana kävijänä opastin neitokaisia. Pyyhe pitää olla kokonaan alla myös jalkojen alla. Väliajalla juotiin teetä ja vettä jota oli ruheraumin nurkassa tarjolla. Aah, miten rentoutunut olo.






Olisin halunnut edelleen jäädä kylpytakki päällä sviittiin makoilemaan mutta viiden lajin illallinen kutsui ja mahakin kurni siihen malliin. Meille oli varattu oma pöytä ihan mun nimellä ja oikein kirjoittettu. Wau. Alkuun tilattiin vettä ja Rieslingiä, voi että oli hyvää. Illallinen olikin oikeasti kuuden lajin illallinen ja onneksi oli löysät housut jalassa. Tarjoilija oli ihan mieletön, kunnon asiakaspalvelija isolla A:lla. Plussaa tähän iltaan toi se kun hotellin perustaja-äitimuori oli lähdössä pois ja kävi sanomassa heipat kaikille ravintolassa oleville. Myös meille hän toivotti hyvää iltaa vaikkei hän ollut meitä aikaisemmin nähnyt. Ihan mieletöntä. 






Aamupala oli myös ihan mielettömän mahtava. Me käytiin ennen aamupalaa pienellä vaelluslenkillä. Ai että sen jälkeen maistui ruoka. Kananmunat piti itse keittää pienessä keittimessä, onneksi tajuttiin se ennen kuin rikottiin munat. Toista se oli kun yksi meistä laittoi suolan sijaan sokeria eikä edes huomannut. Meillä oli siis pieni muna-ongelma mutta siitäkin selvittiin. Aamiaisella olisi saanut tuoreen munakkaan kokin tekemänä ja sait puristaa kasviksista itsellesi ravitsevan mehun. Ihan huippua.






Tämä hotelli saa minulta täyden kympin, asiakaspalvelu oli ihan mieletöntä. Me tunsimme olomme kuninkaallisiksi (vähintään). Olimme lukeneet bookingin palautteet ja kaikki toitottivat samaa, asiakaspalvelu oli ykkönen. Näin kun sen itsekkin koimme niin totta se oli. Mietittiin että tässä hotellissa olisi varmasti ihana olla töissä. Kaikki oli niin hienosti tarkkaan mietitty ja olo oli kodikas. Useat taitavat tulla paikkaan joka vuosi, enkä yhtään ihmettele. Minäkin suunnittelen seuraavaa reissua tähän ihanaan hotelliin ja kylään.





Tässä paikassa on mielettömät vaellus- ja laskettelumaastot. Kesäisin on maauimala ja varsinkin lapsille/nuorille sellainen aktiviipuisto, jossa kaikenlaista tekemistä. Maastohiihtoakin näissä vaativissa maastoissa voi harrastaa, itse en kuitenkaan uskaltaisi laskea niitä mäkiä alas. Pieni Schrunsin kylä näytti aivan ihanan idylliseltä, on pieni joki, terasseja, kahviloita ja ravintoloita. Siihen ei vain tällä reissulla keretty kunnolla tutustumaan, ensi kerralla sitten. Me tai minä tulen uudestaan aivan varmasti.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Viikon kiitollisuudet #1



Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet viime viikolla ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen viime viikolla.



Maanantai

Meillä oli leikkitreffit Kimin kaverin kanssa ja poikien leikkimistä tai no tällä hetkellä molemmat leikkivät omia leikkejään oli kiva seurata. Olen siis kiitollinen siitä että Kimillä (ja minulla) on kavereita joiden kanssa treffata.




Tiistai

Olin ollut koko päivän Kimin kanssa menossa ensin käytiin entisessä työpaikassani, Kimi nukkui autossa vain puoli tuntia päikkäreitä. Iltapäivällä Kimillä oli Wichtelturnen eli voisko sanoa lasten jumppatuokio. Kimi sai juosta ympäri salia ja näki tuttuja lapsia. Meitäkin huomioitiin ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Olin edellisen yön nukkunut huonosti ja iltasella olin aivan poikki. Kimin iltatoimien jälkeen Jumi laittoi Kimin nukkumaan. Olen siis kiitollinen siitä että minulla on mies joka osaa toimia tilanteen mukaan.

Keskiviikko

Pääsin pitkästä aikaa uimaan yksin. Oma otti taas homman haltuun ja hoiti Kimiä sen aikaa että pääsin uimaan. Koin riemukkaan hetken, koska uskaltauduin koittamaan vanhaa uimapukuani. Se meni päälle ja tuntui suht hyvältä. Saatoin kuitenkin näyttää makkaralta nakin kuoressa, muttei se haitaa olin niin onnellinen. Uintikin meni aivan putkeen ja jaksoin uida reilu kaksi kilometriä hyvällä vauhdilla. Uintireissun päätteeksi näin vielä mukavan uintikaverin ja hetken aikaa kerettiin vaihtamaan kuulumisia. Tänään olen kiitollinen siitä että uimapuku meni päälle (kuntokuuri alkaa vihdoin näyttämään tuloksia?).





Torstai

Aah, oma rakas pieni kulta antoi minulle ensimmäisen pusun ekaks poskelle ja sitten suulle. Voiko olla mitään ihanampaa? Mielestäni ei, joten olen niin kiitollinen että olen saanut pikkuisen Kimin.

Perjantai

Tätä päivää odotin aika kauan. Meillä oli Vorarlbergin naisten kanssa elokuvailta. Syötiin herkkuja ja katsottiin suomalainen elokuva. Voiko parempaa ollakkaan? Siinä yhdessä sohvalla röhnötellessä, en voinut muuta kuin olla kiitollinen että olen löytänyt itselleni suomi-kavereita tai voisinko sanoa ystäviä.

 Lauantai

Käytiin Kimin kanssa vaeltamassa. Piti mennä ihan pieni tunnin lenkki mutta se venyi melkein kahteen tuntiin. Oli ihana ilma, sain otettua paljon kivoja kuvia. Olen siis kiitollinen näistä ihanista lenkkimaastoista mitä täällä meillä on. Vaellusreitit lähtevät omalta etupihalta, voiko parempaa ollakkaan?





Sunnuntai

Kävin aamusella töissä ja olen niin kiitollinen uusista työnantajista sekä työkavereista. Näin rentoa työpaikkaa minulla ei ole ollut vähään aikaan. Asiakkaat ovat aivan ihania ja kun hoitaa työnsä hyvin niin saa olla tyytyväinen. 


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Weihnachten in Finnland - Joulu Suomessa



SUOMI 100 Juhlavuoden kunniaksi ilmestyy ainutlaatuinen kirja suomalaisista joululauluista saksankielisinä käännöksinä. Michaela Kyllösen Weihnachten in Finnland/Joulu Suomessa- nuottikirjan kustantaa saksalainen kustantamo mutta CD:ltä puuttuu vielä rahoitus ja Michaela olisi iloinen jos kävisitte katsomassa ja kommentoimassa Startnext -sivua ja lähettäisitte eteenpäin tuttaville. Kaikki aktiivisuus sivuilla auttaa, ei ole pakko ostaa mitään. Levyllä soittaa ja laulaa kasa itävaltalaisia, suomalaisia ja sveitsiläisiä muusikoita. 






Michaela Kyllönen on itävaltalainen 45-vuotias nainen joka on naimisissa suomalaisen kanssa. Heillä on neljä poikaa, Benjamin (20), Simeoni (18), Joonatan (14) ja Leevi (11) Pojat kyllä osaavat suomea, pienemmät valitettavasti eivät niin hyvin kuin isoveljet.

Suomalaisen miehensä hän on tavannut vuonna 1988 Ranskassa nuorten leirillä. Hän on asunut vuoden Suomessa ja työskennellyt miehensä isän kaupassa, kun Sami oli armeijassa. Vuoden Suomessa asuttuaan he päättivät muuttaa Itävaltaan Feldkircheniin ensin äitinsä taloon ja vuonna 1993 ostivat oman omakotitalon, jossa asuvat edelleen.

Michaela aloitti suomenkielen opiskelut heti tavattuaan Samin. Hän halusi kommunikoida appiukon kanssa, joka ei osannut kuin suomea. Vuodet 1991-1992 hän asui ja työskenteli Suomessa ja oppi vielä paremmin puhumaan suomea. Kirjoittaminen on vielä hankalaa mutta sujuu jotenkin.

Michaelalla on monta ammattia, hän on leipuri ja imetystukihenkilö. Mutta myös musiikinopettaja. Imetystukihenkilönä hän on ollut jo 20 vuotta ja oli tykästynyt äitien kanssa työskentelyyn joten perusti viisi vuotta sitten musiikkileikkikoulutunnit. Vauvamuskarin tieto-taidon hän toi Feldkircheniin Suomesta. Lastenlauluja hän oli kääntänyt saksaksi jo silloin kun omat lapset olivat pieniä. 

Michaela on aina tykännyt laulaa ja soittaa. 15 vuotta sitten Anopilta saatu joululaulukirja on ollut kovassa käytössä. Hän kuunteli CD-levyä, lauloi ja ihaili niitä kappaleita. Siitä se rakkaus pikku hiljaa syntyi suomalaiseen joulumusiikkiin. Jossain vaiheessa tajusi ettei pysty laulamaan suomalaisia joululauluja ystävien kanssa. Koska he eivät ymmärrä mitä niissä lauletaan ja rupesi kääntämään niitä itse. Vuonna 2014 he olivat joulun Suomessa ja hänellä oli aikaa kääntää monta kappaletta saksaksi. Niiden kanssa hän meni esimiehensä luo ja sanoi että haluaa julkaista joululaulukirjan, CD:n ja konsertin. Konsertti onnistui ja hän tajusi että kirja ja CD on sen verran iso juttu että ei se niin helposti onnistu. Se vaatii paljon aikaa ja rahaa mutta myös enemmän lauluja. Michaela käänsi lisää kappaleita ja nyt niitä on käännettynä kolmisenkymmentä.






Crowdfundind-projekti on tapa kerätä rahaa sitä varten että saavat CD-levyn tehtyä. Kirja on jo valmis ja oikeastaan CD:kin on. Mutta kaikki muusikot eivät ole saanut mitään rahaa. He olivat vapaaehtoisia tähän projektiin mutta Michaela haluaisi antaa heille pienen palkan.  Itse hän ei ole kirjaa tehnyt saadakseen rahaa. Vaan se on hänelle enemmän kunnia-asia ja oikeastaan halu kunniottaa miehen kotimaata. Ja tällä tavalla haluaa kertoa muille saksaa puhuville ihmisille miten kauniita lauluja löytyy Suomesta. Ja mikä parempi ajankohta kuin SUOMI 100 Juhlavuotena julkaista tämä joululaulu nuottikirja.





Ainoa asia joka on hieman harmittanut Michaelaa on se että ulkosuomalaisille tämä kirja ei taida merkitä mitään (luulen että syynä on se että kaikki eivät ole olleet tietoisia tästä projektista). Melkein koko summa mitä hän on keränyt tähän asti on tullut saksankielisiltä ystäviltä ja tutuilta. Hänestä se on harmillista koska hän uskoo että suomalaisilla on Saksassa ystäviä jotka eivät osaa suomea ja niille se olisi hänen mielestä kaunis lahja. Mutta muuten hän tyytyväinen projektiin. CD kuulostaa hienolta joten hän ei voi olla muuta kuin kiitollinen.

Joten nyt teillä on mahdollisuus tilata kirja tai CD-levy ennakkoon. Kannustaa ja tukea Michaelaa että saadaan myös CD-levy myyntiin. Aikaa on vain 5. lokakuuta asti, pienikin summa auttaa. Käykää Startnext- sivuilla katsomassa Michaelan videotervehdys sekä pieni näyte CD-levyn sisällöstä.





Joululaulukirjassa on nuotit melkein kolmelle kymmenelle rakastettulle joululaululle ja laulujen sanat suomeksi ja saksaksi (muutama myös ruotsiksi). Kirja näyttää hienolta upeine kuvineen sekä tiedot säveltäjistä tuovat kirjaan arvokkaan tunnun. Tiesitkö sinä kuka on "Kun joulu on"-kappaleen takana?

P.s. Kuvat Michaelan FB-albumista