keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mitä kaipaan Suomesta nyt?



Toppelundin ranta


Loma lähenee ja pitää alkaa miettiä että mitä sitä tekeekään lomalla. Tänä vuonna onkin spesiaalia kun olemme Kimin kanssa kahdestaan reissussa tai sen puolitoista viikkoa ennen kuin Jumi tulee. Katselin vanhoja kuvia ja sieltä löytyikin näitä ihania merimaisemakuvia ja kyllä nyt tuli ikävä Espooseen. Paikkaan jossa olen asunut ison osan elämästäni. Muistelin lämmöllä minun työpaikkoja, työmatkapyöräilyä, työkavereita ja varsinkin niitä ihania hetkiä ystävien kanssa. Yleensä niihin kuului joko meren- tai järvenranta ja ehkä jotain kuplivaa. Ja nauru ja nauru sitä ei puuttunut ikinä, ei.



Onnellinen olen kun pääsen viettämään juhannusta Suomeen, edellisen kerran olin Suomessa juhannuksena kolme vuotta sitten. Se oli ensimmäinen kerta Jumin kanssa ja meillä oli varsin mukavaa. Tänä vuonna pääsen viettämään juhannusta hyvän ystäväni kanssa. Hän on myös ulkosuomalainen ja on sen verran onnellisessa asemassa että pääsee joka kesä Suomeen lasten kanssa. 


Selailin nettiä ja koitin etsiä meille jotain city-juhannusohjelmaa. Valitettavasti kokot taidetaan polttaa kaikki niin myöhään että se on meidän Kimille ihan liian myöhään. Toivotaan että päästään edes juhannussaunaan. Netistä katsottuna Seurasaaren juhannus kuulosti hyvältä, olisi laulua, tanssia, ja kokko luvassa. Muutenkin Suomi 100 vuotta kunniaksi oli suunniteltu vaikka ja mitä. Esimerkiksi Seurasaari osallistuu Ylen kaikkien aikojen Juhannusjuhliin eli klo 22 Suomen joka kolkassa tanssitaan samaa laulua samaan aikaan. Mutta sisäänpääsymaksu on hurjat 23€, ei taideta mennä.


Löysin netistä yhden myös erittäin rakkaan paikan. Nimittäin Siikaranta Espoossa siellä olisi Hotelli Nuuksiossa kunnon juhannusmeiningit. Aivan mahtavaa että siellä on rohkea yrittäjäpariskunta, mahtavaa. Ehkäpä joku kesä olemme siellä tiedä sitä. Tuli lapsuuden juhannukset mieleen, kuinka useana vuonna olimme siellä katsomassa kokkoa. Ja ties kuinka monta kertaa ollaan oltu siellä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Sinne on ehkä päästävä tällä reissulla.



Mutta mitä kaipaan Suomesta juuri nyt? Totta kai, rakkaita ystäviä, sukulaisia ja luontoa. No ihan konkreettisesti ajateltuna mitä ruokaa kaipaan just nyt. Aion vetää niitä koko kolme viikkoa... heh heh..


  • Mustikkakeitto, kylmänä maistuu ihan törkeen hyvälle. Löytyy myös muita kivoja makuja, jos niitä on vielä olemassa? Muistaakseni joskus oli mansikka-raparperi vai ruusunmarja-raparperi? En enää muista.

  • Maksalaatikko ja puolukkahillo, toisten mielestä koiran ruokaa. Minä tykkään ja himoitsen.

  • Maksamakkara näkkileivän tai ruisleivän päällä ja suolakurkut siinä päällä

  • Aurajuusto, toiset vihaa, minä rakastan. Yleensä minulla on ollut pakkasessa mutta joku pirulainen oli syönyt ne.

  • Yosan marja"jogurtit", ihanan raikkaita ja keveitä. Nams.

  • Asidofilus piimää, se on niin ihanan pehmeän makuista että ei ole toista.

  • Punajuurisalaatti, varsinkin kun sitä laittaa lauantaimakkaran päälle niin avot.

  • Mustikat ja mansikat, toivottavasti sato ei ole kärsinyt kylmän kevään/kesän vuoksi.

  • Uudet perunat ja suomalainen voi.

  • Juustonaksut, niitä en ole täältä löytänyt.

  • Ruusunmarjasosetta pakkasesta, löytyykö sitä vielä? Pienenä niistä purkeista piti tehdä ne "lankapuhelimet".

  • Raejuusto, vaikka sitä saa täältä niin se on ihan erimakuista ja rakeisempaa, täällä oleva on sellaista mössöä.

  • Koskenlaskija-sulatejuusto, niin ihanan vahvan makuista. Ja tietenkin sitä syödään suoraan paketista viipaleina.


Mitäköhän muuta ruokaa sitä olisi ikävä? En nyt keksi mitään muuta mitä täältä ei saa. Tässähän tulee nälkä kun tätä listaa lukee. Nam nam!



Matinkylän ranta, Juhannus 2010



Listasin paikkoja mihin haluan ehdottomasti lomalla mennä. 


  • Leppävaaran uimahalli ja maauimala. Se on ollut vissiin jo pari vuotta auki ja nyt ajattelin tänä kesänä käydä sen katsastamassa.

  • Toppelundin ranta ja Haukilahden paviljonki. Rakas vanha työpaikkani oli (on edelleen) Haukilahden rannalla. Paviljongista saa taasen maailman parasta vuohenjuustosalaattia.

  • Matinkylän ranta ja Kahvila Merenneito, vaikkakin se omistajamies oli välillä hieman pelottava niin silti siellä on ollut mukava katsella maisemia.

  • Angry Birds-puistot, luultavasti meihin voi törmätä leikkipuistoissa tai Hop Lopista riippuen ilmoista.

  • Tehtaanmyymälöistä haluan mennä Lumenen, Iittalan ja Marimekon myymälöihin.

  • Siikajärvi Espossa sinne on joka kesä kerta päästävä käymään. Toivotaan että ilmat olisivat hyvät ja päästäisiin uimaan.






Koitan olla suunnittelematta liikaa ja toimia enempi fiiliksen mukaan. Katsotaanpa miten tämä suunnitelma onnistuu. Olemme puoltoista viikkoa ilman Jumia Suomessa niin meillä on hyvää aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. Jumi tulee heinäkuun alussa ja meillä on kivat suunnitelmat pariksi viikoksi. Ensiksi mennään pyöräilemään Turun rengasreitti, neljä päivää ja kolme yötä ollaan sillä reissulla. Sen jälkeen ollaan viikko mökillä Somerolla, ai että odotan niitä hiljaisia iltoja kun istutaan kuistilla ja katsellaan järvelle päin. Ja voin taas tokaista "Tämä on sitä elämää".


Juhannuskokko Matinkylän rannalla.


Hyvää Juhannusta kaikille!!


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lähialueiden nähtävyydet

Olen listannut tähän postaukseen lähialueiden nähtävyydet/ tekemiset. Kerron myös hieman mitä paikassa voi tehdä jos ei muuten aukea. Päivitän listaa kun muistan/keksin lisää paikkoja sekä silloin kun olen jossain käynyt ja tehnyt siitä postauksen. Joihinkin olen merkinnyt kilometrimäärät ja olen arvioinut kauan kestää ajaa autolla meiltä (Huom, ruuhkat/tietyöt pidentävät aikoja). Voi olla että tämä leviää käsiin mutta koitetaan. 

Tänä kesänä ja syksynä on tulossa niin monta vierailijaa Suomesta että pitää hieman avittaa heitä että mitä kannattaa parin päivän/viikon reissulla tehdä.



Seelenkopfilta kuvattuna.


Puoli tuntia tai alle

Freibad, maauimala - Oberreute
Freibad, luonnonmaauimala - Scheidegg
Waldsee uimaranta - Lindenberg
Skywalk - Scheidegg
Vesiputous - Scheidegg
Hattumuseo - Lindenberg
Aquaria - Oberstaufen - kylpylä
Alpsee Bergwelt - Immenstadt
Alpsee Skytrail - Immenstadt
Inselsee Allgäu, Wasserski & wakeboardpark - Immenstadt
Bergbauern museo - Immenstadt
Mittagbahn - vaellus, kelkkailu, lumikenkäily, laskettelu - Immenstadt
Hochgrat 1870m - vaellus, ski touring, laskettelu, kelkkailu - Steibis
Bodensee - mm. uimaranta
Alpsee - mm. uimaranta
Eistobel, kanjoni - vaellus
Hausbachklamm kanjoni - vaellus
Limare, kylpylä - Lindau
Pfänder 1064m (Itävalta) - Villieläinpuisto, vaellus, laskettelu
Grünten 1737m - vaellus, laskettelu



Bodensee


Kaupungit:

Lindenberg
Isny im Allgäu
Lindau
Bregenz- Itävalta
Wangen

Tunti tai alle

Breitachklamm kanjoni, vaellus - Oberstdorf
Neuschwanstein  -Prinsessa Ruususen linna
Wonnemar, kylpylä - Sonthofen
Cambomare, kylpylä -Kempten
Nebelhorn 2224 m - vaellus, kiipeily, laskettelu - Oberstdorf
Fellhorn 2038 m - vaellus, kiipeily, laskettelu - Oberstdorf
Das Höchste - vaellus, kiipeily, laskettelu - Oberstdorf
Muttersberg 1401 m - Bludenz
Bezau 650 m - Bezau

Kaupungit

Kempten - mm. shoppailua
Sonthofen - Burg Fluhenstein, Hinanger wasserfall
Oberstdorf - mm. Mäkihyppytornit
Ravensburg - kyllä, palapelien luvattu kaupunki
Wasserburg - Ihana kaupunki Bodenseen järvellä
Nonnenhorn - Ihana kaupunki Bodenseen järvellä
Friedrichshafen - mm. Zeppelin-museo
Dornbirn (Itävalta) -  mm. inatura, Rolls royce museo, Karren & Rappenloch
Feldkirch (Itävalta) - villieläinpuisto, Schattenburg - 65 km


Kaksi tuntia tai alle

Mainaun kukkasaari, Konstanz - 80 km
Affenberg, Salem, apinavuori - 80km
Allgäu Skyline Park, huvipuisto -108km
Linderhof linna, Ludwigin linna - 112 km
LEGOLAND saksa - 141 km
Bavaria filmstudio - 175 km
Nymphenburg linna - 169 km


Korkeita vuoria
Säntis 2502m, Sveitsi - 100km
Rätikon, Lünersee, Itävalta - 100km
Zugspitze 2962m - Garmisch-Partenkirchen - 130 km



Kaupungit

Meersburg - 70 km
Memmingen - 72km
St. Gallen (Sveitsi) - 75 km
Vaduz- (Liechtenstein) - 80 km
Konstanz -  mm. Sea Life - 98 km
Landsberg am Lech - Ihana pikku kaupunki - 114 km
Ulm - maailman korkein kirkon torni jonne voi kiivetä - 120km
Davos (Sveitsi) -144km
Zürich (Sveitsi) - 155 km
Dachau - keskitysleiri - 180 km
München - 185 km
Augsburg - 175 km

Kolme tuntia tai alle


Neuhausen am Rheinfall (Sveitsi) - Rheinin vesiputous - 150km
Therme Erding - Euroopan suurin kylpylä - 204 km

Reinin putous





Kaupungit

Innsbruck, (Itävalta) - 180km
St. Moritz, (Sveitsi) - 200km
Stuttgart - 211 km

Neljä tuntia vähän alle tai yli


Kehlsteinhaus "kotkanpesä" - 340 km
Europa park - Euroopan suurin huvipuisto - 240 km

Kaupungit

Merano, Süd-Tirol (Italia) - 270 km
Lago di Como (Italia) - 286 km 
Bolzano, Süd-Tirol (Italia) - 300 km
Salzburg, (Itävalta) -  326 km
Gardajärvi, (Italia) - 433 km


Mellental



Tätä listaa olen tehnyt kuin Iisakin kirkkoa ja koko ajan tulee joku mieleen ja pitäähän se tietenkin lisätä listaan mutta eiköhän tällä nyt pääse alkuun. Vaellusreittejä, pyöräreittejä menee tällä alueella ristiin rastiin montakymmentäkilometriä joten niitä en nyt tähän ihan yksittäin ole laittanut.Pienet laskettelurinteet olen myös jättänyt pois. Jos kuitenkin halajat vaeltamaan tai tekemään jotain muuta lähialueelle niin voit minulta kysyä apua, neuvon mielelläni.


Tähän lisään muiden bloggaajien postauksia


My life in Spain Miia kirjoitti reissustaan Etelä-Saksassa näin.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Pyöräileminen kannattaa aina

Vuoret kutsuivat luokseen.


Oltiin viikonloppuna taas perheen kanssa pyöräilemässä, Kimi oli peräkärryssä Jumin kyydissä. Kaikki eväät ja peitot yms olivat kätevästi siellä kyydissä mukana, niin sain olla ihan vapaa repuista sun muista. Ajettiin autolla Immenstadiin josta poljettiin Iller-joen vartta pitkin Oberstdorfiin asti ja takaisin. Fillarointiin meni aikaa reilu kolme tuntia, ajettiin pari kertaa hieman harhaan. Muutenkin ajettiin ihan rauhallista vauhtia, sähköpyöräilijät vain pyyhälsivät ohi.



Joskus kannattaa "eksyä" löytyi meinaan tällainen ihana helmi.


Pyöräily on minulle jostain syystä rakas harrastus, ehkä osaltaan siksi että isäni on ollut (on vieläkin) kilpapyöräilijä. Jotenkin pyörän päällä ollessa minulla on hyvä fiilis. Sellainen ihana vapauden tunne, tuuli (ei kamala vastatuuli) hivelee kasvoja. Pyörällä pääsee etenemään mielestäni hyvinkin nopeasti ja helposti. Espoossa asuessani kuljin töihin fillarilla ja osan kyläreissuista tein myös fillaroiden. Joskus tuntui että olisipa kiva mennä kylään ihan tavallisissa vaatteissa. :) Olarista Haukilahteen pääsin nopeammin pyörällä kuin bussilla.





Minun pyöräilyurani ei vain alkanut kovin hyvin. Pienempänä kaatuilin ja tunaroin pyörän kanssa suhteellisen paljon. Silloin tietenkin ilman kypärää, ihme varmaan on se että olen vielä hengissä. Myöhemminkin on tullut "kompuroitua" pyörän kanssa, varsinkin ratikkakiskot, mutaiset tiet ja klossikengät kiinnitimineen ovat tuoneet lisämaustetta "sotkemiseen". Terveisin "polvet aina ruvella". Mutta en ole näistä vastoinkäymistä välittänyt vaan polkenut sinnikkäästi vastatuuleen.


Harmi vain että täällä asuessani on hyötyfillarointi jäänyt vähille. Töihin olisi ollut ihan kiva matka noin 15 km, mutta lähdeppä klo 04 aikoihin (tai aikaisemmin) polkemaan niin kiitos, ei kiitos. Muutenkin pyörälenkille lähteminen on ihan erilaista. Pitää olla aina hyvä ilma minimissään +15 astetta lämmintä ja auringon pitää paistaa. Täältä vuoren päältä kun lähdet alamäkeen niin jarrujen pitää oikeasti toimia ja väsyneenä lenkin jälkeen on AINA ylämäki edessä. Tasaista maastoa löytyy tuolta alhaalta ja sinne mennäänkin usein autolla, koska aina ei vain jaksa. Ja onhan niitä muita maisemia myös kiva nähdä.





Sunnuntaina järjestetään Oberreutessa RADTOUR matkan voi valita 20-150 km:n väliltä. Ja lähtö tapahtuu klo 7-11 välillä. Sinne olen ajatellut osallistua. Katsotaan hyydynkö ylämäkeen kun Kimi on kyydissä. Eilen kävin hieman testaamassa kärryn kanssa ajoa, muutamat huomauttivat ettei kyydissä ollut ketään. Huikkasin heille että minulla on käsipainot kyydissä, koska Kimi ei ollut yhteistyöhaluinen. Suomen lomalla aiotaan pyöräillä Turun rengastie, 60km:n päivävauhdilla. Joten treenia tarvitaan että jaksaa jaksaa.



Saatiin näytös kajakeilta.


Polkupyörä 200 vuotta

Luin yhdestä saksalaisesta lehdestä (ADAC motorwelt) että tänä vuonna polkupyörä täyttää 200 vuotta.  Aluksi oli vain sellainen potkupyörä jossa oli kaksi rengasta eikä polkimia ollenkaan eli saksaksi laufrad. Sen jälkeen tuli tunnetuksi pyörä jossa eturengas oli ISO ja takarengas pieni eli velosipedi, siihen oli polkimet keksitty. Vuonna 1884 keksittiin niin sanottu turvapyörä (nimi tulee siitä että se oli turvallisesti lähempänä maanpintaa), joka muistutti enemmän nykypyörää. Tässä oli jo ketjut keksitty. 1930-luvulla keksittiin nojapolkupyörä jossa polkimet ovat eturenkaan yläpuolella. Tämä olisi ollut ideaali asento ja sillä pääsi nopeampaa kuin tavallisella pyörällä. Tämän pyörän osallistuminen pyöräkisoihin kuitenkin torpattiin ja kehitys tyssäsi. Jotkut kuitenkin vannovat tämän pyörän nimeen. 70-luvun lopussa kehitettiin maastopyörä, koska Kaliforniassa kiellettiin moottorikäyttöisillä ajaminen vuoristossa. 1990-luvun alussa taasen kehitettiin ensimmäinen sähkökäyttöinen polkupyörä, niitä kutsutaan eBike:ksi. Käy lukemassa mitä muuta wikipedia osaa kertoa polkupyörän historiasta.

Polkupyörä on suosittu kulkuneuvo monessa maassa. On laskettu että maailmassa on yli 1.4 miljardia polkupyörää eli noin nelinkertainen määrä autoihin verrattuna. Saksassa on 123 miljoonaa kulkuneuvoa joista 70% on polkupyöriä.

Potkupyörän keksijä Karl von Drais asui Mannheimissa, jossa oli muuten viime viikonloppuna isot juhlat. Viime syksynä avattiin Draisin kunniaksi näyttely Techno Museumiin Mannheimiin. Lueskelin tätä artikkelia Ylen sivuilta ja törmäsin tällaiseen tietoon. Kesäkuun 12. päivä 1817 Drais oli ensimmäisen kerran "potkinut" pyörällä 14 km:n matkan vajaassa tunnissa. Draisilla oli hieman huonoa tuuria matkassa, hän sai vain muutaman pyörän myytyä. Hänen tekelettä plagioitiin paljon, vaikka oli käsittääkseni sen patentoinut. Museossa on näyttely 2 pyörää 200 vuotta vielä 25.6.2017 asti.



Taustalla siintää Nebelhorn.



Ranskan ympäriajo starttaa Saksasta

Tämä vuosi on hieman erilainen myös Ranksan ympäriajon osalta. Meinaan lähtöpiste on tällä kertaa Saksan puolella Düsseldorfissa. H niin kuin Hausfrau kirjoitti postauksen tästä tapahtumasta. Ranskan ympäriajo starttaa siis heinäkuun ensimmäinen päivä Düsselistä. Jumi ja muut pyöräilijät ajavat sinne katsomaan niitä kisoja. Ranskan, Belgian, Luxembourgin ja Hollannin kautta takaisin Saksaan. Viidessä päivässä he ajavat  noin 750 kilometriä. Ai kun olisin tästä tiennyt aikaisemmin, olisin lähtenyt huoltojoukkoihin Kimin kanssa. No me olemme silloin hyvissä käsissä Suomen kamaralla. Ehkä joku vuosi lähtö tapahtuu Münchenistä, silloin oltaisiin (luultavasti) hyvin matkan varrella.



Kuuman päivän voi näin ihanasti viettää joella.



p.s. Kaikki kuvat on otettu sunnuntaiselta pyöräretkeltä kännykameralla. Ja osa niistä vauhdissa, ei paljoa pysähdytty ottamaan kuvia.

Muistakaa käydä tykkäämässä Facebookissa sivuista: Suomalainen im Allgäu
Ja Instassa voi seurata nimellä: asentajahiltunen

torstai 8. kesäkuuta 2017

Mitä sitten kun imetys loppuu?



Reilu pari viikkoa sitten se tapahtui. Koitin tarjota aamutissiä mutta ei herralle kelvannut ei, alkoi vain itkemään entisestään. Silloin ajattelin että ehkä se oli vain väliaikainen kieltäytyminen mutta ei. Seuraavalla viikolla koitin aina silloin tällöin tarjota rintaa mutta vastaukseksi sain vain hirveää huutoa. Olikohan se imetyksen loppuminen traumaattinen kokemus myös Kimille? Meinaan minulle, äidille se oli iso pala. Olinhan edellisellä viikolla mainostanut kaikille kuinka kätevää on imettää. Taapero rauhoittuu hetkessä, saadaan läheisyyttä (me molemmat) ja äitikin saa hetken hengähtää. Mikäs sen kätevämpää kuin kaivaa rinta esille. 




Alussa se oli juuri tällaista.



Mutta nyt on vain tyhjä olo. Kimi ei tarvitse minua enää. Asiaa ei yhtään auttanut että Jumi oli seuraavan viikon lomalla ja Isi oli Kimin mielestä ihan paras. Äiti oli hyljätty. Viikko meni ja olin aivan alamaissa ja onneton. Olin valmistautunut imettämään kauemmin. Olin valmistautunut selittämään ihmisille miksi vielä imetän. Mutta nyt imetys loppui kuitenkin jotenkin nopeasti ja yllättäen. Älkää ymmärtäkö väärin olen kuitenkin onnellinen että näinkin pitkään pystyin imettämään.



Olin varustaunut kaikennäköisillä tiedoilla jos joku alkaa väittämään muuta. Tämän kuvan olen napannut Imetyksen tuen fb-sivuilta.



Vuosi sitten olin tuskissani kun oli tiheän imun kautta, monen tunnin maratoneja, oli kipeitä ja tulehtuneita nännejä. Valitin kun en saanut hetkeäkään omaa aikaa. En edes kerennyt rauhassa suihkuun tai tekemään mitään muutakaan järkevää. Vaatteet piti aina valita sen mukaan että saa nopeasti ja näkymättömästi rinnan esille.


En olisi tahtonut vielä lopettaa, mutta Kimi päätti nyt toisin. Imetyksen tuen sivuilla sanottiin että imetetys on niin kauan ok kuin lapsi ja äiti molemmat niin haluavat. Kimi päätti että 13,5kk saa riittää. Onhan sekin hieno suoritus ja varsinkin alkuvaikeuksien vuoksi ihan mahtavaa. 


Nyt voi vain muistella niitä ihania hetkiä, onneksi olen ottanut kuvia ja videoita sekä kirjoittanut ylös miltä minusta on tuntunut. Lue täältä miltä minusta tuntui viime kesänä. Tästä voit lukea ajatuksistani talvella kun luulin että imetys loppuu jo silloin.



Kesällä runoilin tähän tyyliin.




Mutta ei tämä asia nyt maailman loppu ole. On tässä paljon positiivista. Lue vaikka.


  • Voi laittaa päälle mitkä vaatteet vain. Ei tarvitse olla luukkuja tai reikiä. Ainut vain kun vanhat vaatteet ei mahdu vielä päälle.

  • Voi ostaa vihdoin nätimmät rintaliivit. Ainut vain että tykkäsin imetysliivien huolettomuudesta ja mukavuudesta, ei purista mistään. Nyt kun tietäisi milloin on hyvä hetki ostaa uudet?

  • Ei tarvitse enää selitellä kenellekkään miksi VIELÄ imetät. Täälläkin voivat lopettaa sen kyttäämisen, että juonko alkoholia vai en.

  • Voi syödä ja juoda mitä haluaa. Vaikka pitkään en ole miettinyt mitä suuhuni olen laittanut.

  • Voi tulla ja mennä niin kuin haluaa (ainakin melkein). Ei tarvitse olla ruoka-aikaan kotona.

  • Eipä tarvitse kinastella taaperon kanssa miksi hän ei saa enää rintaruokaa. Tai toinen ei tule repimään julkisilla paikoilla paitaa vain halutakseen äidinmaitoa.

  • Ei tarvitse enää juoda imetysteetä. Siitä on tullut kuitenkin yksi lempiteemauistani, vaikka ei olisi ikinä uskonut.


Nämä kun listasin niin heti tuli parempi mieli. 
Keksitkö vielä jotain hyviä syitä imetyksen lopetukseen?






Sivuillani on nyt myös facebook-sivut nimellä: Suomalainen im Allgäu
Instagramista löydymme nimellä: asentajahiltunen

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ystävyydestä



Olin tällä viikolla Lillin ja Helenan haastateltavana Cafe au lait - Kahvihetkiä maailmalla podcastissa. Aiheena olivat ystävät ulkomailla ja että mistä niitä löytää. Jotenkin tuntui etten ihan kaikkea saanut sanottua niin ajattelin nämä ajatukset vielä kirjoittaa ylös. Haastattelun voit kuunnella täältä.





Tosiaan minulla kesti paikallisten naispuoleisten ystävien löytämiseen puolitoista vuotta. Voisin sanoa että ne kuuluisat "joulumarkkinat" olivat iso askel. Siellä ensi kerran juttelin (ihan itsekseni) kylän naisten kanssa. Jotenkin sitten muutaman kanssa meillä synkkasi ja sovittiin että mennään yhdessä bilettämään. Ja niin käytiinkin se kevät ahkerasti juhlimassa. Käytiin myös heidän ja lasten kanssa kahvittelemassa ja tehtiin retkiä. Olin aivan onnessani, vihdoin sain naispuoleisia ystäviä. Ajattelin että kyllä tää tästä. Vaikka edellisenä talvena olin aivan onneton ja mietin että mistä niitä ystäviä löytyy. Jumi kannusti että kyllä sinä varmasti ystäviä löydät, itse en vaan ollut niin varma.



Tosiaan olihan Jumin kavereilla niitä vaimoja mutta joidenkin kanssa ne kemiat eivät vain kohdanneet (?). Heidän kanssaan on ihan mukava viettää iltaa ja rupatella mukavia mutta että olisimme läheisempiä ystäviä, ei onnistu. Muutama naapurinkin nainen olisi lähellä mutta ei iske niin ei. Näistä kemioista ja tuntemuksista tulee mieleen kuinka minä ennen "etsin sitä oikeaa" eikä oikeen mikään natsannut. Joko niin ettei itseä kiinnostanut tai sitä toista ei kiinnostanut. Kävin yhden kivan tytön kanssa kahvilla ja minua häiritsi se kun hän koko ajan katsoi minua siis todella tarkkaan. Tarkoitan melkein nenä kiinni minussa, se hieman häiritsi. Vaikka yhdessä illanvietossa meillä oli oikeen mukavaa niin ei meistä ystäviä kuitenkaan tullut. Nykyään kun nähdään niin jutellaan niitä näitä. Ei kait sitä kaikkien kanssa tarvitse ystävystyä?





Ennen vanhaan sanottiin että poikaystävän voi löytää kirjastosta, töistä tai kaupasta. Harvemmin baarista. Tätä minä aina nauroin että Suomessa kirjastosta?? Tai että työpaikalla joka oli naisvaltainen? Siihen aikaan ei ollut tietoa sinkkukoreista, joita varmasti olisin silloin käyttänyt. Lilli puhui tästä mama-appsistä, olisin ehkä kiinnostuneempi kaveri-appsista. Onkohan sellaista, sitä voisin koittaa?


Olin varma että työpaikalta minulle löytyisi ystäviä tai kavereita. Ekaan vuoteen ei oikeen tapahtunut mitään. Oli minulla siellä muutama kiva kaveri jonka kanssa oli kiva jutella. Mutta kenenkään kanssa ei käyty missään tai tehty mitään yhdesssä työporukan kanssa. Ehkäpä se meidän työpaikan ilmapiiri oli niin menetetty tapaus. Kunnes sitten pääsin yhden kivan työpariksi ja sen jälkeen treffailtiin työajan ulkopuolella. Nykyäänkin tavataan silloin tällöin, heidän perhe pitää yhden vuoren huipulla majataloa. Sinne on kiva vaeltaa ja juoda kylmää juomaa.


Mutta tosiaan jos minä olen löytänyt ystäviä täältä niin kyllä sinäkin löydät sieltä. Ja niitä suomalaisiakin olen löytänyt jo niin monta ettei käsien sormet enää riitä. Lisää löytyy kun on sen yhden löytänyt. Joten kärsivällisyyttä.


Vinkkejä:


  • Pidä suomenlippu korkealla ja toivo parasta. Puhu kovaan ääneen suomea, mutta varo voit karkoittaa osan. 

  • Työpaikka, niin se vaan on aikuisten lastentarha sieltä varmasti löytyy ennemmin tai myöhemmin

  • Netti, itse löysin suomalaiset saksassa forumin kautta suomalaisen ystävän.

  • Suomi-koulu, jos sinulla on lapsia niin kannataa ajaa pidemmän takaa. Sieltä löytyy varmasti samanhenkistä porukkaa. Mutta muista, ei kaikista tarvitse tai pidä tulla ystäviä.

  • Miehen kaverien vaimot, kyllä niistäkin voi jonkun kanssa natsata ja voi olla jopa hauskaa.


  • Naapurit, niille ei kannata näyttää nyrpeää nenää. Saatat joskus tarvita heitä.


  • Paikalliset taaperokerhot eli saksaksi Grabbelkruppe, rohkeasti vain paikan päälle. Ei ne kaikki voi olla niitä sisäänpäin kääntyneitä kyläläisiä. Meidän kerhossa on muuten kaikki äidit muualta tulleita, joten rohkeasti vain. Paikalliset eivät ole edes vaivautuneet. Heh.


  • Mama- tai ystävä App, jos jälkimmäinen on olemassa aion testata. Koitin tuota Momzie appiä ja ainakaan tällä meidän alueella en löytänyt yhtään äitiä. Ehkä se ei ole vielä oikein rantautunut Saksaan?

  • Blogi, aloita blogin kirjoittaminen, sitä kautta voit löytää ystäviä läheltä (tai vähän kauempaakin). Plussana on se että kun kirjoitat ajatuksia ylös niin se voi helpottaa "pahaa" oloa.



Itse kaipailisin sellaista ystävää jolle voisin soittaa että lähdetkö kävelylle, niin kuin nyt heti?! Mulla on ollut täällä kaksi sellaista suomalaista ystävää mutta valitettavasti olivat täällä vain käymässä. Snyyf. Ikävä teitä Emma ja Niina. Tai olisiko sellainen lenkkiseura-app mitään? Vai pitääkö tässä hommata itselle ihan vain personal trainer?

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kiireinen toukokuu

Oi toukokuu, oi toukokuu menit niin nopeasti. Silloinhan aika menee nopeasti kun on kivaa ja mukavaa. Sosiaalinen elämäni ei ole moneen vuoteen (valehtelematta) ollut näin täynnä hupia ja menoa. Kyllä taas jaksaa.


Innsbruck



Toukokuu alkoi hyvin jo ennen toukokuuta. Olimme Vorarlbergin naisten kanssa Wellnes-viikonloppulomalla Innsbruckissa. Lenkkeilyä, saunaa, syömistä, shoppailua ja tanssimista, mitä muutakaan koti-äiti tarvitsee? Voin kertoa ei paljoa muuta. Olin käynyt yhden kerran aikaisemmin Innsbruckissa ja saanut kaupungista ihan erilaisen kuvan. Taidettiin silloin eksyä jollekkin opiskelija-alueelle, jossa oli vain muutama hassu ravintola betonitalojen ympäröimänä. Tällä reissulla opin että siellä on "kultainen katto", jonka edessä pitää ottaa pakollinen turistikuva. Huomasin myös sen että Innsbruck on oikeasti ihan nätti kaupunki joen varrella ja vuorien syleilyssä. 



Kultainen katto kuva:Jenni


Toukokuun ensimmäisenä päivänä olisi ollut maibaun pystytys, mutta me ei menty tänäkään vuonna paikalle. Tällä kertaa Kimi oli niin kuumeessa ettei viitsitty kipeää lasta sinne viedä. Äidillä oli raju pudotus arkeen kun lapsella olikin vauvarokko. No jaksaa, jaksaa.

Toukokuun alussa Niina tuli taas kyläilemään, käytiin mm. lenkillä ja lauantaina olikin nahkahousubileet Simmerbergissä. Kertomus niistä juhlista löytyy täältä. Onneksi meillä on sauna ja juhlapölyt sai hyvin kyytiä saunan höyryissä.

Äitienpäivän vietin paikallisten ystävieni kanssa Oberstaufenin Alpe Mohr-nimisessä paikassa. Paikka on tunnettu vauhdikkaista Viehscheid-juhlista (katsotaan uskaltaako sinne mennä syksyllä?), eikä äitienpäivä juhlinta tainnut erottua siitä mitenkään. Ilma oli mitä mahtavin ja aurinko paistoi. Snapsuja tuli pöytään sitä tahtiin ettei niitä edes kerenny juoda. Olen hieman järkyttynyt mutta kivaa oli ja illalla sohva kutsui. Taidan kuitenkin ensi keväänä olla ihan perheen kesken.


Alpe Mohr ja lärvilauta saksan tyyliin.


Toukokuun 15. päivä ajettiin Kimin kanssa Sveitsin puolelle St. Galleniin tapaamaan Merjaa, johon tutustuin tämän minun blogini kautta. Eli jotain hyötyä tästä bloggaamisesta on ihan konkreettisesti. Suomalaiset löytävät toisensa, vaikka ei nyt ihan lähellä ollut. Reilut 70 kilometriä oli matkaa ja vuoristoteitä ajellessa aikaa meni reilu puoltoista tuntia. Mutta voin kertoa että reitti oli täydellinen valinta, harmi vain että ajaessa ei oikein voi nauttia näistä ihanista maisemista. Valokuviakaan en voinut koko aikaa ottaa. St. Gallen oli minulle uusi tuttavuus en ollut siellä ennen käynyt. Aivan ihana pikku kaupunki, ihastuin joten ehkäpä sinne tulee joku kerta uusi reissu. 


Speicher pieni kylä Sveitsin puolella.

Altstätten, Sveitsi



Toukokuun 16. päivä esiintyi Milow Dornbirnissä legendaarisessa Conrad Sohmissa. Paikka sijaitsee keskellä ei mitään, mutta on aivan ihastuttava paikka. Sali oli pieni kuin mikä, en tiedä ehkä maximissaan 500 katsojaa (?). Rakennus on 100 vuotta vanha "vesivoimalaitos" ja nimensä se on ottanut vanhan lelukaupan mukaan. Conrad Sohm on ollut toiminnassa jo parisenkymmentä vuotta. Katselin esiintyjälistaa ja kas, siellähän oli tuttuja mm. The Rasmus, Leningrad Cowboys, Lordi ja Apocalyptica, ei huonoja ollenkaan. 



Milow kuva:Jenni


Olin tätä keikkaa odottanut kuin kuuta nousevaa, edellisestä keikasta oli jo luvattoman kauan (muistaakseni Pink Hartwall Arenalla joskus 6-7 vuotta sitten). Meillä päin kun ei ole ollut mahdollisuuksia mennä keikoille, eikä ketään kenen kanssa (siihenkin on nyt tullut muutos). Lindauhin rakennetaan iso konserttipaikka, valmistuu muistaakseni vuoden päästä. Milow oli mahtava, yleisö no joo. Olin järkyttynyt kuinka jäykkää kansaa Itävaltalaiset olivat. Siis aikuisten oikeesti. Heille piti ihan kädestä pitäen näyttää miten keikoilla käyttäydytään. Ei niin että kädet puuskassa, tämä on meidän paikka en liiku tästä mihinkään tms. OMG. Olen sanaton. Loppua kohden Milow sai kun saikin yleisön (muutkin kuin me suomalaiset) lämpenemään. Milow me rakastetaan sua.


Milow & Bändi


Toukokuun viimeinen viikko eli helatatorstai viikko oli minulle kuin lomaa. Jumilla oli lomaa ja me tehtiin perheenä kaikkea kivaa. Heti maanantaina oltiin pyöräilemässä Bodenseella. Ajettiin autolla Lindauhin ja sieltä sitten fillaroiden Langenargenia kohti. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, mutta tuuli oli hieman kylmäntuntuinen. Tasaisella oli ihana polkea ja Kimikin näytti nauttivan peräkärryn kyydissä olosta. Reitti kulki pitkin maalaismaisemia, kirsikka- ja omenapuuviljelmien lävitse. Näemme myös humalaa, mansikoita ja herukoita sekä pieniä järviä, ihan kuin olisimme olleet Suomessa. Ostimme matkan varrelta mansikoita ja muita kasviksia. Suosittelen Bodenseen aluetta pyöräilijöille lähinnä sellaisille kuntopyöräilijöille. Moneen otteeseen ihmettelin että miten nuo vanhat mammat ja papparaiset suhasivat ohitsemme niin lujaa. Sitten muistin kaikilla vanhemmilla ihmisillä on nykyään E-bike, ilman sitä ei ole mitään.


Näitä ihania kojuja on matkan varrella useita.

Jossain vaiheessa alettiin tulla enemmän asutuksen luokse. Tultiin virtaavan Argenin varrelle, pysähdyttiin syömään Langenargen nimiseen paikkaan. Argen virtaa Bodenseehen ja viime syksynä oltiin yläargenissa vaeltamassa, käy lukemassa täältä. Takaisin päin poljettiin läpi muutaman ihanan pikku kaupungin läpi (Nonnenhorn & Wasserburg). Kahvihetki vietettiin Lindaun saaressa. Sitten vielä pari kilometriä autolle ja päivänretki oli valmis. Yhteensä kilometrejä tuli 42 ja tyytyväinen saa olla.


Argen-joki


Matkan varrella oli ihania taloja.


Lomaviikko alkoi olla lopuillaan. Vielä yhdet nelikymppiset perjantaina ja lauantaina olikin se naistenjuoksu josta juuri kirjoitin. Mahtava viikko oli vaikka meinasi flunssa iskeä ja pilata kaiken. En vain antanut periksi. Kotiäitinä nämä koko perheen lomaviikot ovat aivan mahtavia, lapsi on isin kimpussa koska isi. Sain nukkua joka aamu klo 8 asti. Isi hoiti kaikki aamupalat ja -toimet. Lisää näitä. Olemme seuraavan kerran heinäkuussa yhdessä lomalla. Sitä odotellessa.


Näiden kaikkien menojen lisäksi on ollut tietenkin leikkitreffejä, parit synttärit, muskari ja ja ja. Katsotaan onko kesäkuu yhtään näin kiva kun toukokuu oli.

Alhaalla on Altstätten, Sveitsi.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juoksupäiväkirja



Jotkut ehkä muistaa kun lupauduin reilu kuukausi sitten osallistumaan paikalliseen naisten kymppiin. Tasan tarkkaan 50 päivää ennen kyseistä tapahtumaa. Kerron hieman urheilutaustastani, en ole tosiaan mikään juoksijatyyppi. Olen viihtynyt enemmän salilla (jumpat, crossfit yms.), uimahallissa tai pyöräilemässä. Tosiaan raskaus (ja sitä ennen remontti) vähän vähensi treenimääriä. 


Viime syksynä aloitin pikku hiljaa uimahallissa käymisen kerta viikkoon. Vuoden vaihteessa aloitin käymisen BBP:ssa (peppu, reisi, vatsajumpassa) ja pilateksen maaliskuussa. Viime kesänä ja syksynä vaunukävelyllä tuli käytyä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa kolme kertaa päivässä. Marraskuusta lähtien aloin opettaa Kimiä nukkumaan päiväunet omaan sänkyyn ja sen myötä kävelylenkit väheni huomattavasti. Osaltaan harmi mutta toisaalta olin korvia myöten täynnä vaunulenkkejä joten pieni tauko teki terää. Tauko on kestänyt tähän päivään asti, käyn nykyään vain tosi harvoin vaunulenkeillä ehkä kerta viikkoon. Kimi viihtyy nykyään niin hyvin pihalla että raitista ulkoilmaa saadaan omalla pihalla. Siinä äiti koittaa samalla hieman venytellä tai tehdä muuta urheilua, heh, helpommin sanottu kuin tehty.





50

Päätin että osallistun paikalliseen naisten kymppiin. Tätä olin salaisissa toiveissani toivonut että joku pyytäisi mukaan. Vorarlbergin naiset pyysivät mukaan ja tästä sain hyvän potkun kuntoilun uudelleen aloittamiselle.

49

Apua jo yksi päivä mennyt enkä saanut mitään aikaiseksi. Okei, huomenna lupaan ryhdistäytyä.


48

Tämän päivän ohjelmaan kuuluikin Runtasticin lataaminen. Jee, siihen kuuluu myös muita urheilulajeja ja toimii ilman nettiä. Sen virittämisessä meni tovi enkä sitten jaksanut enää muuta.


47

No niin, maanantai on toivoa täynnä. Kävin vaunujen kanssa hölkkäämässä 3 kilometrin pituisen lenkin. Ei se mitenkään nopeasti mennyt vaan hitaasti hyvä tulee. Aikaa meni melkein puoli tuntia ja hartiat meni tukkoon vaan entistä enemmin. Olin kirjoittanut lenkin jälkeen muistiinpanoihin että oli vaikeeta juosta vaunujen kanssa. 


43

Pari päivää palauttelua ja tänään kävin hölkkäämässä kolmen kilometrin lenkin ilman vaunuja. Voi että kun rullasi hieman paremmin ja kädetkin saivat heilua rennosti mukana. Matka meni hieman nopeammin muttei kuitenkaan mitään ennätysvauhtia.


38

Keisarinnan uudet vaatteet, käytiin ostoksilla ja mukaani tarttui uudet lenkkarit (coretex), juoksutrikoot ja pitkähihainen juoksupaita. Olo oli hyvä kun omat vanhat urheiluvaatteet hieman puristavat ja ovat omituisesti kutistuneet(?). Kyllä nyt pitäisi juoksun alkaa maistua paremmalta kun ulkoinen olemus näyttää hyvältä.



Kyllä nyt jaksaa!!


37

Heti piti päästä testaamaan miltä tuntuu juosta uusissa vaatteissa. Jouduin ottamaan Kimin ja vaunut mukaan. Hölkkäsin taas tutun kolmen kilsan lenkin, loppuun vain tuli tämä inhottava pitkä loiva ylämäki (jota vihaan). Ainut keino selvitä jotenkin kunnialla loppuun oli vetää täysillä, käveleminen ei ollut vaihtoehto. Sain tämän kunniaksi sitten "pienen" astma-kohtauksen ja jouduin ottamaan hieman avaavaa lääkettä. Joten ei enää vedetä täysillä ylämäkiä.


36

Niinan kanssa päästiin juoksemaan ihan kahdestaan. Aluksi piti juosta vain kolme kilometriä, mutta olin niin fiiliksissä että juoksin neljä kilometriä. Aika parani taas hiukan, jee. 


32

Tiistaisin minulla on Pilates-tunti ja näin kankealle tyypille se tekee niin hyvää. Opettaja on aivan ihana ja mahtava ottaa kaikki huomioon ja katsoo että kaikki tekee oikein. Tämä ei ole ollut kaikille ohjaajille ihan selvä homma.



Teetettiin hienot paidat, kiitos Marjut kun hoidit homman. Leenalle myös kiitokset suunnittelusta. Kuva: Marjut




29

Kivaa vaihtelua lenkkimaastoon, juostiin Marjutin kanssa Innsbruckissa Innin varrella 9 kilometriä ja aikaa meni 1h 08 minuuttia. Lenkki meni mukavasti rupatellen ja Marjutin kannustamana mentiin vielä yksi silta. Kunnes leikkaushaavaan ja mahaan alkoi sattumaan niin että piti sanoa että nyt kyllä aletaan jo kääntyä hotellille päin. Lenkin jälkeen päästiin hotellin saunaan ja kevyt fajitas iltapalaksi. 


30
Innsbruckissa olimme naisten wellnes-viikonloppua viettämässä ja illalla menimme salsa-iltaan ja yökerhoon tanssimaan. Tanssiminen oli hyvää vastapainoa juoksulle lue:notkeat ja irtonaiset lanteet. Lihakset eivät olleet seuraavana päivän ollenkaan kipeät.

25

Kimin kanssa pieni kolmen kilometrin vaunukävelylenkki. 


24

Uiminen tekee aina hyvää ja puolessa tunnissa kerkeää uida 1300 metriä. Vihdoin vauhti alkaa olla sitä mitä se oli ennen raskautta.


22

Niina tuli taas kyläilemään ja käytiin vaunulenkillä. Vuoroteltiin joten hartiat pääsi vähän huilailemaan. Rankka kuuden kilometrin lenkki ja aikaa siihen meni 48 minuuttia. Polvet alkoivat hieman vihoittelemaan joten loppua kohden juokseminen ei varmastikkaan näyttänyt juoksulta. Vorarlbergin naiset muistuttelivat että synnytyksen jälkeen nivelet ovat löysällä ja kovilla joten niitä pitää hieman treenauttaa.


18

Illalla oli taas tunnin pilates joka tekee joka kerta niin hyvää että tekisi mieli käydä useammin. Ainoa vaan että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä.


17

Oltiin perheen kesken Aquariassa uimassa. Olin ajatellut uivani sen puoli tuntia, toisin kävi. Allas oli täynnä mummoja ja pappoja he odottivat alkavaa vesijumppaa eivätkä vaistäneet sitten millään. Uin vain 600 metriä ja aikaa meni 15 minuuttia. Noh, oli sekin edes jotain, vesi tekee aina hyvää (ja sauna).

14

Kaksi viikkoa aikaa. Otin Kimin ja vaunut mukaan lenkille, päätin lähteä kokeilemaan onneani toiseen suuntaan. Loiva inhottava ylämäki loppui sellaiseen ylämäkeen joka oli kuin seinä. Siihen loppui minun puhti, päätin kävellä mäen ylös. Muuten en olisi selvinnyt siitä reissusta hengissä. Kolmen kilometrin lenkkiin meni aikaa 32 minuuttia. Se ei minua masentanut vaan päätin tehdä vielä pienen crossfit-treenin. Viisi kierrosta ja 10x ring row, 10x Kettle Bell swing ja 10x wall ball. Naapurin pojat tulivat taas kiinnostuneina katsomaan että mitä taas teen. Treeni oli huippu hyvä, loppuun hieman venyttelyä. Jo illalla aloin tuntemaan reisilihaksissa pientä "kipua", lihakset olivat jumissa seuraavan viikon torstaihin asti. Jep jep.



Köyhän miehen crossfit


11

Tänään oli taas pilates-päivä, olin aamutunnilla koska illalla oli Milown keikka Dornbirnissä. Mahtava aamun aloitus.


10

Jos jostain en luovu niin ne on nämä minun keskiviikkoiset uintituokiot Lindenbergissä. Ihana anoppi hoitaa silloin Kimiä ja pääsen rentoutumaan. Oli kaunis lämmin päivä ja väkeä uimahallissa todella vähän. Sain rauhassa uida 1600 metriä ja aikaa siihen meni 40 minuuttia.


7

Viikko naisten kymppiin ja aamulla heräsin pirteänä. Lähdin heti noustuani lenkille, ihana aurinkoinen ilma. Laitoin korvanapit korviin ja musat täysille. Juoksu kulki niin hyvin että muutin suunnitelmaa ja päätin juosta hieman pidemmän lenkin. Reilu kahdeksan kilometriä ja aikaa meni 1 h 11 min. Mahtava aamun aloitus, voi kun joka aamu alkaisi näin. Vaikkakin jostain syystä oikean jalkapohjan sisäsyrjään tuli hirveä hiertymä.



Lenkkimaisemaa


6

Jumin ohjeiden mukaisesti tänään piti juosta vain puoli tuntia ja tehdä se intervallina. Ohjeena oli että 5 minuuttia täysillä ja 5 minuuttia todella hiljaa. Muutin ohjeistusta niin että yksi biisi täysillä ja toinen hiljempaa. Minun täysillä juoksu ei nyt ihan mennyt putkeen, koska välillä oli hirveä ylämäki edessä ja täysiä en vain kyennyt juoksemaan. Loppumatkasta alkoi vasen polvi vihoittelemaan ja oikean jalan hiertymä vain paheni. Olin varmasti mahtava näky kun vaapuin kuin mikäkin ankka eteenpäin. Matkaa kertyi 4,5 km ja aikaa meni 35 min. Black Eyed Peasin Mas Que Nada auttoi jatkamaan eteenpäin.


5

Oltiin koko perhe fillaroimassa Bodenseen ympäristössä. Ihana ilma vaikka tuuli oli kova minäkin jaksoin hyvin vaikka viime kesänä pyöräilin vain 10 km. Fillaroitiin yhteensä 42 km ja Kimi sai harjoitusta kesäloman rengasreittiä varten.


4

Tiistai-ilta ja pilates. Ei tarvitse muuta sanoa.


3

Keskiviikko ja minun uintipäivä. Altaassa oli rauhallista ja siinä innostuneena uin 1800 metriä 45 minuuttiin. Aika buenoa.


2

Torstai on toivoa täynnä, no ei tosiaankaan. Iltaa kohden kurkku kipu vaan tuntuu pahemmalta. Paniikki iskee jos en kuitenkaan pääse osallistumaan naistenjuoksuun. Yöksi laitan valkosipulit sukkiin ja toivon parasta. Kurkun kurlasin suolavedellä, hieman helpotti.


1

Aamulla olotila oli erittäin huono keitin inkivääri-sitruuna teetä, kurlasin kurkkua suolavedelle ja huilasin. Sain nukuttua parisen tuntia, söin ja nukuin hieman lisää niin olo oli parantunut niin että päätin lähteä illalla kaverin synttäribileisiin. Hieman mietitytti että miten jaksan ja paheneeko olotila huomista varten. No se riski oli otettava. Olin kuitenkin autolla liikenteessä joten pääsisin pois milloin vain haluaisin.


0

Aamulla heräsin ja olo oli kuin krapulaisella. Mietin hiljaa itsekseni että miten ihmeessä selviän hengissä helteessä kymmenen kilometrin juoksusta jos olo oli näin huono. Bodenseelle oli luvattu melkein 30 astetta ja aurinkoista. Järveltä tuskin tulee mitään ihanan viileää tuulenpuuskaa. Sain taas huilattua reilun tunnin ja kait se olo alkoi jotenkin paranemaan päin. Mietin vain että okei, pääasia on päästä maaliin (hengissä). Toinen haave oli josko pystyisin kuitenkin juoksemaan koko matkan. Realistinen aikatavoite oli 1h 15 min.







Kuinka matka meni?

Jumin vinkki oli että aloita rauhallisesti ja lopussa sitten kiristät vauhtia. Tämä mielessä "tipahdin" heti muiden suomalaisten kyydistä. Mietin vain että kuuntele omaa kehoa ja etene sen mukaisesti. Ja se kannatti, myöhemmin ohittelin niitä jotka alussa suhasivat ohitseni. Juoksu meni mukavasti, ihania ihmisiä oli matkan varrella kannustamassa. Mukaanluettuna yksi ihana pikkupoika suomi-paita ja suomenlippu kourassa. Ne kannustukset vaan piristivät ja kyllä jaksoi juosta. Monet huutelivat että GO Kati, Go Finland, Bravo, hop hop, ihmettelin että mistä he nimeni tiesivät, olinko päässyt juoksupiireihin tietämättäni? Reitti meni Bodenseen rantaviivaa pitkin ja alkumatkasta ei ollut mitään suojaa auringolta. Loppumatka oli onneksi enimmäkseen puiden varjossa. Muuten olisin varmaan tuupertunut matkalle. Ainut miinus matkan etenemisessä oli se että jalan sisäsyrjän hiertymä/rakko alkoi vain pahentua, lopussa päätin kuitenkin että ihan sama nyt aion juosta kunnialla loppuun. Toteutin Jumin neuvot ja viimeiset kaksi kilometriä aloin kiihdyttää vauhtia. Ohittelin niitä jotka ihan alussa minut ohittivat, vitsit mikä fiilis. Stadionille tullessa ihmisiä oli kannustamassa huima määrä ja sen avulla pääsin maaliin. WOW! Selvisin hengissä.


Tosihommissa kolmen kilometrin kohdalla, kuva:Peter


Juoksun jälkeen

Maaliin pääsin ennen tavoiteaikaani, joka oli itselleni SE juttu. Kymmenen kilometrin juoksuun minulla meni aikaa 1 tunti ja 10 minuuttia. Fiilis oli aivan mahtava "I DID IT". Heti alkuun oli ajatus "Never again" joka unohtui jo siinä hetkessä kun kädessäni oli kuoharilasi. Jouduin käydä lääkintämiesten vastaanotolla, jalkasyrjän rakko näytti niin pahalta että oli parempi käydä näyttämässä. Siellä yksi rouva sanoi että "Sport ist Mord" eli urheilu on murhaa. Rakko putsattiin ja siihen laitettiin side. Sen kanssa sitten könysin eteenpäin.  Ja kainoloihin oli ilmaantunut myös oudot hiertymät, johtuuko siitä kun läskit on hinkanneet toisiaan vasten. Tiedä sitä?





Dagen efter

Aamulla sängystä noustessani meinasin rojahtaa alas. Vasen polvi ei pitänyt ja oikea nilkka oli hellänä. Joten aamupäivä meni konkatessa, pitää muistaa vielä venytellä ja illalla saunaan niin kait tämä tästä. Magnesiumia on otettu ahkerasti jo ennen juoksua, joten kramppeja ei ole tullut. Fiilis on edelleen hyvä vaikka joka paikkaan vähän kolottaa. Täytyy muistaa että tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun juoksin 10 kilometriä, joten tyytyväinen saa olla. Suunta on vain ylöspäin. Tulokset voit käydä lukemassa täältä.


Eiköhän meidän Suomi-tiimi osallistu naisten juoksuun myös ensi keväänä.



Team Finland: Pirjo, Kati, Johanna ja Marjut